Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

5.3.2013

Kukkona kanatarhassa naisten töissä?

Miksi naiset suostuvat tekemään miehiä pienemmällä palkalla töitä? Miksi naiset tyytyvät siihen mitä tarjotaan ja miksi miehet vaativat enemmän? Miksi naiset hakeutuvat matalapalkka-aloille? Eikö palkka merkitse heille niin paljoa kuin miehille, joten pitäisikö sitten katsoa ensisijaisesti peiliin? Aiheesta pitää puhua varovasti jottei luulla laasaslaiseksi.

Naisen euro on 83 senttiä ja tilanne näyttää jämähtäneen siihen. Miehillä ja naisilla ei ole eri palkkataulukoita, ja vähän tuo kyllä kuulostaa oudolta. Mihin palkkaerot oikein perustuvat? Vilautellaanko miehille ruskeita kirjekuoria tiskin alta? Itselleni tutuin tilanne on se, että olen ollut parisuhteessani pääsääntöisesti se vähemmän yhteiseen talouteen tuova osapuoli. Kyse lieneekin työnjaosta, erilaisista piilotetuista lisistä ja siitä, että miehet vaativat ehkä enemmän.

Olen työskennellyt aina naisvaltaisilla aloilla, ja nyt olen nykyisen työpaikkani ainoa mies. Vaistoan saavani sukupuolesta lisäpisteitä, olen saanut signaaleita, että selkeästi jo olemassaoloni on arvostettu asia työyhteisössäni. Yhdenkin miehen läsnäolo saattaa toimia eräänlaisena puskurina ainakin naisaloilla ja naisesimiehiä vastaan. Naispuolisia kollegoita ei ehkä kehdata kohdella niin räävittömästi jos työyhteisöön mahtuu yksikin mies, sillä mies muuttaa dynamiikkaa työyhteisössä, jos siellä kaikki ovat aikaisemmin olleet naisia. Joskus minua on pidetty jopa hullunrohkeana kun "uskaltaudun" "naisten työpaikkaan", keskinäisen seläntakanapuhumisen, tupperwaarailun, kyräilyn, suosikkijärjestelmien, sosiaalisten sisä- ja ulkopiirien maailmaan.

Seksisymboliksi halajavat turha toivo, ei kannata mennä naisvaltaisille aloille elleivät ne ole korkeakoulualoja. En siis lue esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kansoittamia aloja naisaloiksi vaikka ne sitä toki laskennallisesti ovatkin, ja usein myös palkaltaan: naisvaltaisuus on pikemminkin työkulttuuriin ja työyhteisön sosiaalisuuteen liittyvä piirre.

Miessihteeri tai miessairaanhoitaja eivät ole naisvaltaisilla aloilla työskentelevien mielestä kovin seksikkäitä, sen sijaan ei tarvitse olla kovin ihmeellinen könsikäs niin johan kelpaa kiiltokuvien liimailun kohteeksi hänen lokeronsa. Ei, kana ei välttämättä implikoi kukkoa.

Miessukupuolesta on naisaloilla etuakin, se suojaa kaiken maailman tupperwarekerhoilta, mutta toisaalta mies saattaa joutua hiillostetuksi, jopa kiusatuksi jos tälle ei löydy käyttöä työyhteisöstä. Ja ei löydy, jos kerran tästä ei ole ihailun kohteeksi ja jos tämä erehtyy olemaan ihailematta paikallisia mehiläiskuningattaria. Ei kannata välttämättä ryhtyä työkulttuurin muuttamisen uhrilampaaksi, kyllä ihmiselolla voi olla parempaakin käyttöä.

Ainoa kokemukseni, joka antoi syyn epäillä että kyllä henkilökohtaiset lisät saattaisivat olla jotenkin mahdollisesti sukupuolittuneitakin, oli kun opiskeluikäisenä työskentelin siivoojana ja (nais)esimiehet aina tarjosivat isojen työkoneiden ajamista vain miehille, jotka sitten saivat koneenkäyttölisiä. Tosin siivouspaikassani ei ollut mitään matalapalkkaisten naisalojen työkulttuuria homehtuneine kenen-tahansa-kanssa-naimatoiveineen: siellä oli töissä laidasta laitaan fiksua ja avarakatseista väkeä.

On tietenkin väärin että naisvaltaisilla aloilla on matala palkka, en mitään muuta väitä. Jonkun pitää hoitaa lapset, vanhukset, sairaat ja näiden paperit. Jos joku on joskus määritellyt, että töistä pitää maksaa niiden tuottavuuden mukaan, mikä sitten on tuottavuus? Eikö tulevien veronmaksajien hoitaminen jotta heidän vanhempansa pääsevät tuottamaan, ole tuottamisen mahdollistavana tuottavaa jos mikä? Eikä tietenkään ole oikein, että ainoa keino nostaa palkkoja olisi saada miehiä niille aloille, mutta kyllä se taitaa olla yksi tehokkaimmista keinoista. Esimerkiksi Norjassa on kaikissa tuntemissani päiväkodeissa mies tai miehiä töissä, ja siinä voittavat kaikki, eivätkä vähiten lapset, jotka tapaavat miehiä myös päiväsaikaan. Ja tarkoitus pyhittää keinot: minulle on ihan sama kuka ne palkat siellä saa nostettua, oli se sitten minä, joku naiskollega vai johto.

Ilman sairaalan sihteereitä, siivoojia tai lastentarhanhoitajia maailma kaatuisi siihen, että puolet aikuisista joutuisi heti jäämään pois työstä ja ne, jotka jäisivät töihin, hukkuisivat töihin ja tukehtuisivat pölyyn. Kaikesta kokopäivätyöstä pitäisikin heti säätää 2000 euron minimipalkka. Naisten kannattaa myös vaatia isompaa palkkaa, jos ei muuten, niin alakohtaisilla ja jopa alakohtaiset rajat ylittävillä lakoilla. Solidaarisuutta siis, siskot! Minä tulen ensimmäisenä mukaan, enkä siksi, että olisin joku hang around-feministi vaan yksinkertaisesti siksi, että minun osani työmarkkinoilla on naisen osa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo ero ansioissa (naiset saavat noin 83 % miesten ansioista) perustuu kokonaan siihen, että miehet tekevät vuodessa noin 19 % enemmän työtunteja kuin naiset. Eli naiset hakeutuvat matalien työtuntien töihin, kuten opettajiksi ja muualle kunnallissektorille. Kunnallissektorin vuosityötunnit ovat noin 15 % yksityisen sektorin vuosityötunteja alemmat. jos laskemme palkkaeron siten, että mittaamme palkkaa tehtyä työtuntia kohden, se on suunnilleen sama miehillä ja naisilla.

Michael Perukangas kirjoitti...

Et taida tuntea opettajan työtä. Opettajan työ ei suinkaan rajoitu luokkahuoneessa annettavaan opetukseen, vaan opettaja osallistuu pakollisiin koulutuksiin, vanhempainiltoihin, antaa palautetta sähköisen Wilma-järjestelmän kautta, korjaa kokeita, esseitä ja muita tehtäviä, valmistelee kursseja, kokeita ja oppitunteja. OAJ on jo pitkään ajanut kokonaistyöaikaa, eli sitä, että myös kotityöstä maksettaisiin. Se ei ole kuitenkaan mennyt läpi.

Opettaja ei muuten ole ollenkaan kaikkein paras esimerkki julkisen sektorin palkkakuopasta. Kyllä päätoimisen tuntiopettajan peruspalkka on aika lähellä 3000 euroa, ja tämä ilman mitään kokemuslisiäkin.