... kyllä koin, että se olut, jonka sain lentokoneessa Oslosta koto-Suomeen, oli ansaittu. Ja senkin sain ilmaiseksi, pisteet Finnairille palvelusta! Taisin näyttää siltä, että tarvitsin sitä vaikkei kummankaan korttini magneettinauha edes vingahtanut. Eikä sillä, etteikö niissä olisi ollut katetta...
Erityisen ansaitulta se olut tuntui ostettuani kaksi kappaletta samoja viskejä. Ei, en ala näkemään niitä kahtena. Eikä kyse oli samasta ilmiöstä kuin oikein piintyneellä tupakoitsijalla, joka sytyttää uuden ennen kuin vanha on edes sammunut. Ei, en ole alkoholisti, mutta olinhan luvannut elämänkumppanilleni tuoda sellaisen tuliaiseksi. Huono veruke: kyllä mäkin siitä tykkään, vaikken ole alkoholisti...
Toivottavasti tullinainen tykkäsi siitä Famous Grouse -viskistä, jonka poimin varmuudeksi jo menomatkalla säästääkseni aikaa tulomatkalla. Ja kun kerrankin päätin olla minimalistinen ja jättää ruumaan vain sen ystäväni Steiner-koulussa maalaaman taulun...
Minä ainakin tykkäsin siitä kotiin päästyäni. Siis toisesta pullosta. Ensimmäinen jäi tullinaiselle kun sillä ei ollut lahjoittaa sinetöityä pussia ko. aarteelle. Ei edes myydä. Onneksi viski on paitsi hyvää, niin myös varsin halpaa. Muistia se ei paranna, ei edes tilapäisiä mustia aukkoja, mutta kippis sille! Tai: kun skottilaisesta on kyse: Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti