Siirtoikkuna tammikuussa 2013

Jalkapallojoukkueet talvisarjoissa tekevät välitilinpäätöksen: mitä he tarvitsevat tullakseen kilpailukykyisemmiksi? Tai mitkä joukkueen ongelmakohdat uhkaavat pudottaa joukkueen liigasta? Seuraa tätä sivua, päivitän tätä vähän kerrassaan tammikuussa.

Daniel Carrico: Sporting Lisboa - Reading
Ji Dong-Won: Sunderland - Augsburg (laina)
Daniel Sturridge: Chelsea - Liverpool
Salvatore Aronica: Napoli - Palermo
Vadim Demidov: Eintracht Frankfurt - Celta Vigo (laina)
Joshua King: Manchester United - Blackburn
Jay Bothroyd: Sheffield Wednesday - QPR (laina päättyi)
Teemu Tainio: New York Red Bulls - HJK
Timo Furuholm: Fortuna Düsseldorf - Hallescher SC
Zeki Fryers: Standard Liege - Tottenham
Yossi Benayoun: West Ham - Chelsea (laina päättyi)
Demba Ba: Newcastle - Chelsea
Joe Cole: Liverpool - West Ham
Marouane Chamakh: Arsenal - West Ham (laina)
Giuseppe Rossi: Villarreal - Fiorentina
Lewis Holtby: Schalke - Tottenham (kesällä)
Tal Ben-Haim: vapaa - QPR
Tommaso Rocchi: Lazio - Inter Milan
Alexandre Pato: AC Milan - Corinthians
Wellington Paulista: Cruzeiro - West Ham
Graziano Pelle: Parma - Feyenoord (lainan vakinaistaminen)
Johan Djourou: Arsenal - Hannover (laina)
Oscar Hiljemark: Elfsborg - PSV Eindhoven
Mathieu Debuchy: Lille - Newcastle
Domagoj Vida: Dynamo Zagreb - Dynamo Kiev
Lucas: Sao Paulo - PSG
Federico Peluso: Atalanta - Juventus (laina)
Roman Bezus, Yevhen Selin: Vorskla Poltava - Dynamo Kiev
Serigne Mbodji: Tromsö - Racing Genk
David Hubert: Racing Genk - KAA Gent (laina)
Stef Peeters: Racing Genk - Sparta Rotterdam (laina)
Kennedy Nwanganga: Racing Genk - K. Beerschot (laina)
Raul Bobadilla: Young Boys Bern - Basel
Ivan Perisic: Borussia Dortmund - Wolfsburg
Alfred N'Diaye: Bursaspor - Sunderland
Rami Gershon: Standard Liege - Glasgow Celtic
Paulo Assuncao: vapaa - Deportivo la Coruna
Silvio: Atletico Madrid - Deportivo la Coruna (laina)
Roderick Miranda: Deportivo la Coruna - Benfica (laina päättyi)
Miroslav Stefanovic: Vojvodina - Sevilla
Andrea Dossena: Napoli - Palermo (laina)
Kristian Kojola: IFK Marienham - Hallescher FC
Luis Advincula: Lima - Hoffenheim
Dedryck Boyata: Twente - Manchester City (laina päättyi)
Antonio Luna: Sevilla - Real Mallorca (laina)
Abdisalam Ibrahim: Manchester City - Strömsgodset (laina)
Ryan Nelsen: QPR - Toronto
Hope Akpan: Crawley Town - Reading
Antti Okkonen: HJK - RoPS
Guillaume Hoarau: PSG - Dalian Aerbin
Ricardo Quaresma: Besiktas - Al-Ahli
Michael Tonge: Stoke - Leeds (laina vakinaistettiin)
Kader Mangane: Al-Hilal - Sunderland (laina)
Andreas Laudrup: Nordsjaelland - St. Etienne (laina)
Stephen Kelly: Fulham - Reading
Nuri Sahin: Liverpool - Borussia Dortmund (laina)
Taison: Metallist Kharkiv - Shaktar Donetsk
Andrei Eschenko: Lokomotiv Moscow - Anzhi Mahatskala
Franca: Coritiba - Hannover
Nene: PSG - Al-Gharafa
Martin Petrov: Bolton - Espanyol
Eidur Gudjohnsen: Cercle Brugge - Club Brugge
Pablo Armero: Udinese - Napoli
Emanuele Calaio: Siena - Napoli
Daniel Larsson: Malmö - Valladolid
Riccardo Saponara: Empoli - AC Milan (kesällä)
Takayuki Morimoto: Catania - Al Nasr
Willians: Udinese - Internacional
Thomas Manfredini: Atalanta - Genoa
Michele Canini: Genoa - Atalanta
Michael Johnson: Manchester City - vapaa agentti
Roland Lamah: Osasuna - Swansea (laina)
Loic Remy: Olympique Marseille - QPR
Louis Saha: Sunderland - vapaa agentti
Raffael: Dynamo Kiev - Schalke (laina)
Tomas Rogic: Central Coast Mariners - Glasgow Celtic
Vegard Forren: Molde - Southampton
Joel Robles: Atletico Madrid - Wigan
Robert Tesche: HSV - Fortuna Düsseldorf (laina)
Tamas Gruborovic: JJK - Inter Turku
Maurice Edu: Stoke - Bursaspor (laina)
Eduardo Vargas: Napoli - Gremio
Djibril Cisse: QPR - Al-Gharafa (laina)
Fraizer Campbell: Sunderland - Cardiff
Ruben Oliveira: Fiorentina - Genoa (laina)
Paulo Barreto: Udinese - Torino
Carlos Aranda: Real Zaragoza - Granada (laina)
Joni Kauko: Inter Turku - Lahti
Wesley Sneijder: Inter Milan - Galatasaray
David Abraham: Getafe - Hoffenheim
Felipe Seymour: Genoa - Chievo (laina)
Vasilis Torosidis: Olympiakos - AS Roma
Diego Lugano: PSG - Malaga (laina)
Mapou Yanga-Mpiwa: Montpellier - Newcastle
Fernando Llorente: Athletic Bilbao - Juventus (kesällä)
Yoann Gouffran: Girondines de Bordeaux - Newcastle
Mauro Formica: Blackburn - Palermo
Yann M´Vila: Rennes - Rubin Kazan
Modou Sougou: CFR Cluj - Olympique Marseille
Yago Falque: Tottenham - Almeria (laina)
Francisco Silva: Universidad Catolica - Osasuna
Lee Camp: Nottingham - Norwich (kesällä)
Emiliano Insua: Sporting Lissabon - Atletico Madrid
Nicolas Anelka: Shanghai Shenhua - Juventus (laina)
Scott Robertson: Blackpool - Hibernian
Matias Rodriquez: Universidad de Chile - Sampdoria
Emmanuel Frimpong: Arsenal - Fulham (laina)
Stefano Sorrentino: Chievo Verona - Palermo
Lewis Holtby: Schalke - Tottenham
Emanuel Pogatetz: Wolfsburg - West Ham (laina)
Didier Drogba: Shanghai Shenhua - Galatasaray (laina)
Aziz Behich: Melbourne Heart - Bursaspor
Cristian Zaccardo: Parma - AC Milan
Djamel Mesbah: AC Milan - Parma
Marvin Compper: Hoffenheim - Fiorentina
Diego Lopez: Sevilla - Real Madrid
Daniel Pranjic: Sporting Lissabon - Celta Vigo
Anton Ferdinand: QPR - Bursaspor
Michel Bastos: Olympique Lyonnais - Schalke
Mario Balotelli: Manchester City - AC Milan
Kasper Hämäläinen: Djurgården - Lech Poznan
Wilfried Zaha: Crystal Palace - Manchester United (lainassa Crystal Palacessa)
Samir Ujkani: Palermo - Chievo Verona (laina)
Mu Kanazaki, Hiroshi Kiyotake : Oita Trinita - Nürnberg
Philippe Coutinho: Inter Milan - Liverpool
Yassine El Ghanassy: Genk (lainassa West Bromwichissa) - Heerenveen (laina)
Alejandro Faurlin: QPR - Palermo
Ronald Zubar: Wolverhampton - Ajaccio
Carl Medjani: Ajaccio - AS Monaco
Alan Hutton: Aston Villa - Real Mallorca (laina)
Igor de Camargo: Borussia Mönchengladbach - Hoffenheim
Yun Sok-Young: Chunnam Dragons - QPR
Kei Kamara: Sporting Kansas City - Norwich (laina)
Jermaine Jenas: Tottenham - QPR
Nacho Monreal: Malaga - Arsenal
Kieron Dyer: vapaa agentti - Middlesbrough

Suomi on vaarallinen maa lapsille

Kuten Uusimaa-lehdessä olemme saaneet lukea, ei vähiten kiitos provinssipersupanoksen (aiheesta lisää tässä linkissä: http://perukangas.blogspot.fi/2012/12/haluavatko-persut-hakata-lapsia.html )
siitä, että Suomi on lapsille vaarallinen maa, jossa tenavia uhkaavat milloin nimettömänä kummittelevat naapurit ja silloin ylivirkaintoiset sosiaalitantat. Myös Suomen ilmasto voi olla pilteille vahingollinen.

Tänään Porvoon Kaupungipuistossa sain epäuskoisia vilkuiluja osakseni kahden alle kouluikäisen lapsen vanhemmalta rakentaessani alle 5-vuotiaan poikani kanssa lumiukkoa. Siinähän voivat hanskat kastua. Samalla nämä ylisuojelevat vanhemmat kielsivät mäenlaskun: siinä voivat peffa kastua, päät kolista ja vaatteet mennä rikki. Mitään ei pitänyt lumesta poimiman, ja siitä piti muutenkin pysytellä kaukana kun sinne kaikki puistopultsarit kakkivat silkkaa pahanilkisyyttään.

Mitään tällaista kieltämistä ei tarvittaisi. Olisi helppoa aloittaa siitä, että lapset pukisi säähän sopivasti. Jos tämä on liian hankalaa, kannattaa muuttaa toisenlaisiin ilmasto-oloihin, esim. Sudaniin. Saa valita vapaasti pohjoisen ja etelän välillä. Jos tämäkin on liian vaikeaa, lienee parasta ettei hanki lapsia jos nämä järkyttävät omaa kontrollifriikkiystaipumusta näin perin juurin.

Vapaavuori syyllistyi isänmaallisen teon yritykseen

En paljoakaan tunne ajankohtaisen telakka-gaten taustoja, enkä uskoisi olevani eturintamassa puolustamassa kokoomuslaista ministeriä, mutta se älyllinen epärehellisyys ja epäisänmaallisuus, jolla Jan Vapaavuorta ollaan listimässä siksi, ettei hän onnistunut saamaan omalle toimialalleen merkittävää laivatilausta, on kertakaikkisen vastenmielistä, kun kaiken lisäksi en nyt ole mitenkään yltiöpatrioottinen mies.

Pääoma ei tunne isänmaata. Työpaikat tuntevat. Ministeri Vapaavuori yritti juuri järjestää sellaisia Suomeen. Kun hallitus suoraselkäisesti kieltäytyi takaamasta korealaista varustamoa, tätäkin nyt ilmeisesti jotkut suvaitsevat pitää maanpetturuutena. Hävetkää Vapaavuoren arvostelijat epäisänmaallisuuttanne.

Ainoa, mihin Vapaavuori siis syyllistyi, oli epäonnistuneen isänmaallisen teon yritys. Mutta meillä Suomessahan ei saakaan elinkeinotoiminnassa epäonnistua.

Hyvästi Soho!

Meille kaikille tuli luultavasti yllätyksenä ja järkytyksenä tieto, että Jocke Lybeckin Bar Soho sulkee ovensa kannattamattomana. Jos Jocke ei saa kaupungin parasta, itse asiassa ainoaa musiikkibaaria toimimaan niin kuka sitten? Ongelma ei ole siinä, että baari olisi ehdoin tahdoin marginalisoinut itsensä tarjoamalla marginaalimusaa. Siellä oli melkein jokaiselle jotain, myös ihmiselle, joka ei niin kovin tunne omakseen suomalaista populaarimusiikkia. Sohossa oli myös jazzia jokaisena sunnuntaina.

Sohon lopuksi koitui kvartaalitalous. Kun Jocken edellinen klubi, monien vieläkin kaiholla muistelema Bar Mary alkoi kunnolla kannattamaan vasta saavutettuaan kolmen vuoden leikki-iän, Soho oli vasta tulossa kolmivuotiaaksi.

Porvoon Vihreille Soho avasi ovensa monille kokouksille ja epämuodollisemmille istujaisille. Ennen kaikkea Soho näytti ainutlaatuisuutensa Pekka Haaviston paikallisena kampanjaskenenä. Ilman Sohoa Pekka-klubista ei olisi tullut mitään, ja ilman tällaisia yhdistäviä, epämuodollisia, nostattavia tilaisuuksia Pekasta ei olisi tullut miltei tasavallan presidenttiä. Sydänten presidenttihän hän jo oli, ja Soho sydäntemme klubi.

Soho lähensi Porvoon Vihreitä myös lehdistöön ja madalsi monille muuten puoluepolitiikkaa karsastaville kynnystä äänestää Vihreitä. Ilman Sohoa tuskin Jockea oltaisiin älytty pyytää meille kunnallisvaaliehdokkaaksi, ja Jocken mukaanlähtö olikin meille onnenpotku. Jocken suhteet, ideat, optimismi ja energia voivat kantaa vielä pitkälle. Jocken ovet olivat meille auki, hänen optimisminsa tarttui, suhteista on ollut apua ja ideoita on riittänyt jaettavaksi meillekin. Jocke on mies, jolle ei kehtaa sanoa ei.

Minulle Sohon salakapakan oven sulkeutuminen sulkee myös yhden lokeron sydämestäni. Tunnen myös pienen piston sydämessäni: miksen minäkin voinut osaltani panna Sohoa kannattamaan, ihan kannatuksenkin vuoksi sivistää itseäni ja menemällä kuuntelemaan itselleni ihan outoa musiikkia.

Porvoon kulttuurielämä köyhtyi Sohon ovien sulkeutumisesta, mutta uskon kuitenkin, että vastaisuudessakin muusikot tulevat löytämään tunnelmallisen esiintymispaikan Porvoosta. Ainakin mikäli se on Jockesta kiinni. Toivottavasti Jocke myös löytää uudet, toimivat tilat Porvoosta. Siihen saakka: kiitos Jocke!

Haluavatko persut hakata lapsia?

Kun Veijo Eskelinen kirjoitti Uusimaassa 21.12., että "Vuodesta 1984 alkaen poistettiin lain voimalla vanhemmilta oikeus lastensa kurittamiseen. Mikä on tulos tänä päivänä?", ja johtaen tämän yhteiskunnallisen moraalin, lastensuojelun ja ilmeisesti ties minkä hapartumiseen vihervasemmistolaisen käsialan tuloksena, epäselväksi jäi vain se, mikä on se tulos.

Epäselväksi jäi tosin myös yksi toinen asia. En kaipaa kuria sen enempää puolueisiin kuin perheisiinkään, mutta nyt soisi Timo Soinin tekevän asian selväksi: mikä on Perussuomalaisten kanta lasten fyysiseen koskemattomuuteen. Ettei vaan kukaan vahingossa erehtyisi luulemaan, että provinssipersu edustaa koko puolueensa kantaa.

Michael Perukangas
vihreä isä

Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa 27.12.2012.

Pannaan hösseliksi!

Olen ollut rikkuri jo toista vuotta, matkustaessani Porvoo-Helsinki-Porvoo -väliä kelvottomilla matkalipuilla. Kun ei lipuilla saa matkustaa, ainoastaan lipputuotteilla.

Tähän asti olen pitänyt työpaikaltani saamaani työsuhdematkalippuseteliä (fy fan, mikä yhdyssanamonsteri!) ihan käypänä valuuttana. Kunnes tänään selvisi, että ovat Matkahuollon myyjät syyllistyneet salakuljetuksessa avustamiseen. Minun.

Näitä matkalippuseteleitä ei sitten kuulemma saakaan vaihtaa matkalippuihin. Ainoastaan matkalipputuotteisiin, sellaisiin kuin esimerkiksi 22 tai 44 matkan sarjalippuihin. Ja kun ottaa huomioon, että työsuhde-etuni on kaksi kpl (todellakin kokonaista kaksi kpl, lausutaan kappaletta) työsuhdematkalippuseteleitä, niin aika monta kuukautta niitä saa kerätä ennen kuin niitä saa alkaa käyttämään työmatkustamiseen.

Tosin ne 22 matkan lipputuotteet ovat kuulopuheita, vähän samanlaisia kuin lumimies. Ainakin jos on Matkahuollon webbisivuun uskominen, kohdassa "lipputuotteet - > työmatkaliput -> Porvoo-Helsinki". Ei siellä nimittäin ollut tarjolla mitään muuta kuin 44 matkan lippuja.

Kun ottaa huomioon, että niitä työsuhdematkalippusetelirahakkeita tosiaankin saa kokonaista kaksi kpl (kpl) per kk (kk), ja niiden arvo on 10 euroa, näitä lipukkeita saa kerätä vuoden, ja siltikään ei saa ostettua ensimmäistä matkalipputuotetta. Porvoo-Helsinki -välin työmatkalipputuote maksaa 245 euroa, 80 senttiä. Vasta kun työsuhde on kestänyt yli vuoden, työmatkalippusetelit voi muuttaa työmatkalipuiksi.

Kun ottaa huomioon, että ihan varmasti on sellaisiakin husaareita, jotka käyvät työasioilla Suuressa Pääkaupungissamme vain säännöllisen epäsäännöllisesti, heillä ei näillä tuotteilla ole mitään käyttöä. Pitääkää siis helsinkinne. En mä siellä enää muutenkaan paljoa uskalla käydä kun siellä jää alle. Ei autojen, ihmisten. Tämä näkyy allaolevasta bloggauksestani, joka heijastelee vieraantumistani:

http://perukangas.blogspot.fi/2012/11/en-ole-enaa-helsinkilainen.html

Millaiselle lipputuotteelle sitten olisi käyttöä? No sellaiselle, johon voisi ladata arvoa. Sellaisia on siellä Suuressa, Pahassa ja Pelottavassa Pääkaupungissa Joka Haluaa Nielaista Kaikki Kehyskunnat Ihan Heti ja Pian Parempiin Suihinsa. Ja joissakin näistä kehyskunnista on jo tätä rohmuamisoperaatiota odottamassa tällaisia ladattavia tuotteita. Pantakoon siis helvetin kiireen vilkkaa hösseliksi ja liityttäköön kiireen vilkkaa HSL:ään. 

Tämmöisen lipputuotteen puolesta puhuisi sekin, että sillä voisi maksella niitä kaiken maailman bussifirmoja - meinasin kirjoittaa että jormia - joita täältä sinne raukoille rajoille, Helsinkiin, suhailee. Kun ei sitä aina tiedä, osaako niiden bussikuljettajien kieltä puhua jotta niiltä voisi tarkistaa, pääseekö nyt bussimatkalipputuotteella vaiko ei. Ei, en tarkoita venäjää. Puhun bussikuskia vielä kehnommin. Näitä kokemuksiani lisää allaolevasta linkistä:

http://perukangas.blogspot.fi/2011/12/porvoon-bussi-puree-ja-lyo.html

Pitäkää siis tuotteenne jos ette parempaan innovointiin ja asiakaspalveluun pysty. Yksi kysymys vain: eikö kertalippu sitten ole lipputuote? Mikä on tuote? Miten on mahdollista, että teitin busseissanne saa matkustaa sekä tuotteilla että epätuotteilla?

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä jouluaattona.

Miksi kaikki työ kannattaa, tai ainakin melkein

Miten oikein rohkaisin työntekoon niitä, jotka ainakin tosielämästä syrjäytyneet vuoristoneuvokset syyllistävät työtä vieroksuviksi, siipeileksi elämäntapaintiaaneiksi? Melkein kaikki työnteko nimittäin kannattaa, myös se surullisen kuuluisa paskatyö. Jos paskatyö on sisällöllisesti mielettömältä vaikuttavaa puuhailua, jonka työehdotkaan eivät ehkä kestä päivävaloa, sitä ei missään tapauksessa pidä sekoittaman paskoihin töihin, joita ovat sellaiset työt, joissa ei ehkä ihan kaikilta osin oma osaaminen ja persoona pääse kukkeimmillaan kukkimaan.

Kun paskatyöstä koituu hygieenisia ongelmia omalle itsekunnioitukselle ja mielenterveydelle, paskoista töistä saastuu korkeintaan ansioluettelo. Sillä tosin en ole koskaan päätäni vaivannut. Saastuu se nimittäin myös valkoisista laikuista ansioluettelossa, sellaisista jaksoista, joita ei edes n:nnen vuoden jatko-opinnoilla voi poisselittää. Paskojakin töitä siis kannattaa tehdä uramielessä.

Kaikkea työtä kannattaa tehdä ainakin kahdesta syystä: ensiksikin, siitä kertyy työeläkettä. Toiseksikin, siitä saa työkokemusta. Jollei nyt ihan suoralta kädeltä keksisikään, mitä hyötyä siitä on sille seuraavalle työlle, jota muuten ei vielä edes ole saanutkaan, niin siitä voi kertyä kokemuslisään oikeuttavaa työkokemusta. Jos ei seuraavassa, niin sitten ehkä sitä seuraavassa duunissa. Ja jos ei siitä tule palkkaan kokemuslisää, elämään tulee. Jos ei vielä tässä elämässä, niin ainakin sitä seuraavassa elämässä.

Joulutunnelmia Keskuspuistossa

Helsingin Keskuspuistossa, aivan Laakson sairaalan pohjoispuolella, Urheilukadusta pohjoiseen lähtevän polun varrella olevilla kallioilla rauhoituttiin viettämään joulua jo 8. peräkkäisen kerran. Itse olen jäänyt tuosta oman jouluni tärkeimmästä yksittäisestä perinteestä vain kahdesti, 2007 ja 2009 ollessani Norjassa. Nyt tulin Keskuspuistoon varta vasten Porvoosta, kuten viime vuonnakin. Oli mieltä lämmittävää nähdä Keskuspuistossa taas niin monia kymmeniä kasvoja, joista moni vuosien aikana on tullut tutuiksi ja kovin rakkaiksi.

Nyt kerrottiin, että uusin versio Lääkärinkadun suunnitelmasta on siirtänyt luksusvilla-asuinalueen parisensataa metriä itään aikaisemmin aiotusta paikasta. Nyt talot eivät enää veisi metsää mennessään ja räjäyttäisi yleviä kallioita, vaan nyt menisivät Laakson yötyöläisten ja keikkalaisten ja potilaiden omaisten parkkipaikat. Ei tule onnistumaan. Laakson sairaala tulee stoppaamaan tuon hankkeen. Eikä niitä parkkipaikkoja oikein maankaan alle saa kun siellä on Pelastuslaitoksen tiloja ja väestönsuoja.

Paikalle saapuneille kertoi Rakennusviraston Tiina Saukkonen, että asukkaiden mielipide on Keskuspuiston suunnittelussa erittäin tärkeä ja että sitä halutaan kuunnella. Hienoa! Sitten voitaisiinkin aloittaa julistamalla Laakson alue pysyväisesti virkistysalueeksi, joka osana Keskuspuistoa ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston statuksen.

Soihtu kutsuu Keskuspuistoon. Tästä se alkaa.

Järjestäjiä hetken ennen h-hetkeä. Kohta tulevat glögi, mehu, piparit ja pastori.

Näkymä tapahtumapaikalta Urheilukadun suuntaan.

Kauneimmat joululaulut täyttivät 40 vuotta. Täällä niitä laulettiin 8.kerran.

Keskuspuistoon sytytetään tulet joulutapahtuman ajaksi. Keskuspuiston ystävien sieluissa palaa ikuinen tuli, joka ei sammu.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Elinkeinoelämä julisti luokkasodan

Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajana aloittava vuoristoneuvos Ilpo Kokkila osoitti Marxin olleen oikeassa: kyllä maar työväestön ja työnantajien edut ovat keskenään ristiriitaiset. Tosin sitä ei varmaan Marxkaan arvannut, että kohta ei työväestö omista enää edes työtään, tai ainakin sen arvonmittaus kutistuu olemattomiin, ainakin jos Kokkilasta riippuisi.


Ilpo, minun tuntipalkkani on noin 12 euroa. Työskentelen julkisella, eli siis pahalla sektorilla, jota on yritetty piilottaa erisorttisten liikelaitosten alle jottei se näyttäisi niin vikapäiseltä. Siirtyessäni huonosti, niin kuuleman mukaan huonosti tuottavalta julkiselta lokoilusektorilta niiiin tuottavalle liikelaitokselle, laskennallinen tuntipalkkani laski jo noin eurolla. Mikä on Sinun tuntipalkkasi, Ilpo?

Kun toimin surullisen kuuluisalla - vaikka onneksi ei nyt niin kuuluisalla - menestymättömyydellä yrittäjänä, ei se minun talouteni palkkakuluin kaatunut, Ilpo. Se kaatui siihen, että ei ollut asiakkaita, muita kuin käytännössä oikeastaan yksi, jolta siltäkin sai hohtimilla ja tongilla palkkiota kiskoa. En suostu toimimaan syntipukkina siihen, että kaikissa mittauksissa Suomi on systemaattisesti aina kuulunut maailman suunnilleen neljän kilpailukykyisen maan joukkoon, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin. Ja tämä siitä huolimatta, että me sentään joudumme ruokkimaan tuota helvetin syöttiläsporsasta, isoa julkista sektoria, joka sisältää ison, iison hyvinvointipalvelusektorin.

Niitä muuten käytät sinäkin, Ilpo. Hyvinvointipalveluita. Esimerkiksi koululaitos on yksi sellainen. Minua ei p****:n vertaa tosin kiinnosta sinun yksityiselämäsi, mutta turvallinen veikkaus on, että sinäkin olet joskus ollut lapsi. Empatiakyky yleensä kasvaa aikuistumisen myötä. Yleensä.

Ilpon höläys todisti, että elinkeinoelämä ei ole sama asia kuin yrittäjyys. Et sinä, Ilpo, edusta ainakaan kaltaisiani pienyrittäjiä, epäonnistuneita tai ei. Päättäjät, teitä on sumutettu: ei EK tai ylipäätään elinkeinoelämä mitään yrittäjän ääntä edusta, aivan samoin kuin ei esimerkiksi Veronmaksajien keskusliittokaan edusta veronmaksajia, ainakaan minua. Puhu siis, Ilpo, ihan omissa nimissäsi vain lämpimäisiä eikä läpiä päihisi.

EK:n sivulta Ilpon höläyksen pääsee lukaisemaan altaolevasta linkistä:
http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/ekn_uusi_puheenjohtaja_ilpo_kokkila_tyontekoa_on_lisattava-10177

Mitä sitten on kilpailukyky? Olen sitä aikaisemmin täällä olemattomalla menestyksellä yrittänyt ottaa kiinni, siis kilpailukyvyn käsitettä.
http://perukangas.blogspot.fi/2009/01/mit-on-kilpailukyky.html

Siitä, miten EK on myynyt itsensä poliittisista puolueista Kokoomukselle, väärinymmärretystä ja moniulotteisesta yrittäjyydestä, lisää alla:
http://perukangas.blogspot.fi/2012/11/kokoomus-vaarinymmarretyn-yrittajyyden.html

Vihreät sisäisellä törmäyskurssilla?

Antifanaattisuus implikoi aina väistämättä fanaattisuuden. Ymmärsin tämän jo fuksivuotenani kun törmäsin Antifa-nimisen järjestön mainostarroihin, joissa nyrkki pusersi hakaristin rikki. Väkivaltaa tai ainakin pakkovaltaa vastaan noustaan siis väki- tai pakkovallalla. Tosin tässä tapauksessa fa ei ollut fanaattisuus eikä nuotti vaan fasismi. 

Meissä Vihreissä asuu monenkarvaisia aktivisteja: yksien toiminnan moottorina on naisasia, toisten luonnonsuojelu, kolmansien maailmankatsomuksien tasa-arvoisuus, neljänsien liikennemuotojen tasa-arvoisuus. Kun miettii, mikä tätä kirjavaa joukkoa yhdistää, se on tasa-arvo: Vihreät näkevät kaikki erilaiset elämäntavat ja maailmankatsomukset samanarvoisiksi. Toinen kaikille yhdistävä tekijä on argumentatiivinen rationalismi: uskotaan vakavasti, että parhaiten perusteltu tosi argumentti on totuus. Totuus onkin tosi terävä miekka: totuus implikoi myös epätotuuden, eikä vain yhtä, vaan lukuisia epätotuuksia. Jos et usko samoin kuin minä, olet väärässä.

Aktivismi on meille Vihreille kaksiteräinen miekka. Meillä on poliittisista puolueista kaikkein saumattomin suhde vapaaseen, siis ei-puoluepoliittiseen kansalaisaktivismiin. Se tarkoittaa sitä, että meillä on eniten uusiutumispotentiaalia, meille on matala kynnys tulla jos jonkinmoisesta asukasliikkeestä, mutta sitten vastaavasti me kyllä vuodamme myös ulos. Emmekä välttämättä niinkään vakavasti muihin poliittisiin puolueisiin, vaan kokonaan pois puoluepolitiikasta. Aktivismi tarkoittaa myös nimittäin kiihkeyttä, ja kiihkeys valitettavan usein implikoi myös ehdottomuuden. Jos et käytä luomukestokasvisvaippoja, lähetät joulukortteja ja ajat autoa, olet elämäntapani vihollinen.

Miesasia ei ole naisasian vihollinen. Mies ei ole naisen vihollinen. Molemmat ovat ihmisiä, jos niistä sukupuolista nyt ylipäätään tarvitsee nostaa niin suurta numeroa. Monenlaiset ihmiset ovat rikkaus, kuten monenlaiset kulttuurit tai uskonnot. Uskonnot eivät tee meillä Suomessa mahdottomaksi kutsua joulupukkia tai vaikka trollia jos niin halutaan. Autoja ei olla keksitty siksi että ne ajaisivat polkupyöräilijät liiskaksi, vaikka tosin usein näyttääkin siltä.

Korporaatiot eivät ole aktivismin vihollisia vaan ainoastaan jähmettynyttä, institutionalisoitunutta aktivismia. Puolueet ovat korporaatioita. Vihreät ovat puolue. Vihreät pelkäävät korporationalisoitumista yli kaiken, siitä nämä yli olan, rajojen ja laitojen yli lyönnit.

Minä liityin mukaan Vihreisiin siksi, että Vihreät ottavat ainoana poliittisena puolueena vakavasti luonnonsuojelun, ja ihmisen suojelun. Yritetään pysyä ihmisinä, ja suvaita toisia ihmisiä. Jooko?

Miksi ainoastaan muslimit syyllistetään

- naisten alistamisesta
- politiikan alistamisesta uskonnolle
- kulttuurin alistamisesta uskonnolle
- yksittäisistä väkivallanteoista?

Kun niinkutsutut maahanmuuttokriitikot syyllistävät muslimeita ryhmänä ja siten myös ryhmään kuuluvia ihmisiä siitä, että islaminuskosta voidaan dokumentoidusti osoittaa, että naisten asema ei ole tasa-arvoinen miesten kanssa, mikseivät he ole huolissaan siitä, että meillä Suomessa lestadiolaisnainen ei saa edes puhua, vaikka häneltä kysyttäessä hänen mielipidettään tai hänen omista asioista, hänen on pidettävä suunsa kiinni. Aviomies edustaa häntä, ja sellaisen puuttuessa isä. En ole varma, onko tässä tapauksessa parempi olla miehen alistama vai miehetön ja siis ei-ihminen.

Kun niinkutsutut maahanmuuttokriitikot syyllistävät muslimeita ryhmänä ja siten myös ryhmään kuuluvia ihmisiä siitä, että joidenkin maiden yhteiskuntajärjestelmä on virallisesti islamilainen, on meilläkin valtionkirkko, jota ei pääse pakoon sen koommin ateistipresidentti kuin varusmieskään. Ja kun he syyllistävät muslimeita siitä, että jotkut ääriryhmät tai näiden nimissä esiintyvät laittavat terroritekojensa päälle uskonnon nimeä kantavan nimilapun, eivät kristittyjen ristiretketkään vallan verettömiä olleet. Ja jos ajatellaan Yhdysvaltoja, niin siellä uskonto on niin läpeensä politisoitu, eikä oikeastaan uskonto vaan uskonnot ja uskonnollisuus, että siellä ateistipresidenttiehdokas on vähintäänkin epäilyttävä. Tiedä mikä marksisti siellä Troijan puuhevosena ratsastaisi.

Kun niinkutsutut maahanmuuttokriitikot syyllistävät muslimeita ryhmänä ja siten myös ryhmään kuuluvia ihmisiä siitä, että nämä niinkutsutut kriitikot itse sekoittavat kulttuurin ja uskonnon toisiinsa, koettaen sotkemalla mukaan rodun käsitteen vielä vahvistaa tätä sidosta, he ovat ymmärtäneet täysin väärin päin. Uskonnot ovat yksi mahdollinen inhimillisen sivilisaation kulttuurinen ilmenemismuoto, mutta vain yksi. Kulttuurit ovat yläkäsite, joka kattaa myös uskonnot, ei päinvastoin.

Kun niinkutsutut maahanmuuttokriitikot syyllistävät muslimeita ryhmänä ja siten myös ryhmään kuuluvia ihmisiä siitä, että joskus joku muslimi on saatu kiinni siitä, että tämä on erehtynyt luulemaan ketä hyvänsä jukiksi eli puukkotukiksi niin kyllä maar se meikäläisiltä häjyiltäkin onnistuu. Ei tarvita Sofi Oksasta kertomaan meille sitä, että ei tarvita kansallispukua, jotta voi kantaa puukkoa, jota muuten sitä puukkoakaan ei tarvita järjestämään tappelua vaikka olemattomasta ja sitäpaitsi tyhjästä viinapullosta vaikka oman itsensä kanssa.

Vähän siis reiluutta ja johdonmukaisuutta siihen argumentatioon, kiitos.

Kokoukset eivät ole lapsille...

... tai ovatko ne oikeastaan aikuisillekaan, voisi kysyä. Ymmärsin eräässä työpaikassani 31-vuotiaana että minulle oli tullut jo elämäni kokouskiintiö täyteen, muistellessani kynän kanssa esityslistan kääntöpuolelle B:llä alkavia säveltäjiä. No, ei tämä havainto ole estänyt minua olemasta mukana poliittisessa järjestötoiminnassa.

En kuitenkaan ole siellä mukana siksi, että nauttisin kokouksista. Eivät kokoukset ole ihmisiä varten. Aikuiset istuskelevat elämässään ihan tarpeeksi muutenkin, etenkin tämmöinen skolioottinen toimistotyöläinen. Jos eivät kokoukset ole aikuisia varten, vielä vähemmän ne ovat lapsille sopivaa katseltavaa ja kuunneltavaa, enkä nyt puhu sadomasokistimoottoripyörägangsterihuumeseuran kerhokokouksesta.

Jos on aikuisilla vaikea pitää ruotonsa suorana ja ruodussa ilman skolioosia ja adhd:täkään, vielä kohtuuttomampaa tätä on edellyttää lapsilta. Suojelkaamme siis lapsiamme älköönkäämme viekö heitä seuroihin tai muuhun yhteiskunnalliseksi instituutioksi naamioituun toimintaan, joka on sumuverho aktivismille. Niissä tilaisuuksissa valmistellaan ties minkälaista yhteiskunnallisesti kantaaottavaa toimintaa, sanotaan sanoja, jotka vain odottavat muuttumistaan lähetyskäskyiksi. Se on kokousten merkitys: suunnitella toimintaa. Ja siinä toiminnassa - oli kyse sitten pihatalkoista, laulu- eli soittotuotannosta tai yhteisen omaisuuden haltuunotosta kaikkien yhteisesti iloisesti käytettäväksi - kaikki olkoot mukana, kukin omien voimiensa ja halujensa mukaan. Myös lapset.

Yrittäjiä aina tarvitaan

Itsenäisyyspäivän juhlissa niinsanotuiksi toimittajaksi naamioidut noloilijat ja poliitikot vasemmalta oikealle olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että Suomi nousee yrittämisellä. Suomi tarvitsee yrittäjiä, kaikkein selvimmin tämän sanoi Hjallis. Mikäs siinä, asiastahan vallitsee kansallinen konsensus, ja mikäs sen parempi paikka esittää tämä konsensus on kuin Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivänjuhlat.

Mitä nämä yrittäjät sitten ovat? Haluttiinko tässä jatko-osaa kansallisille menestystarinoille, uutta Nokiaa? Kun Talvivaara se ei ole, vaikka Sauli Niinistö ennen presidentiksi tuloaan tällaistakin ehdotteli, miten olisi Angry Birds? Koko Suomi vaan vihaisten lintujen alihankkijoiksi niin on helpompi upottaa täsmäosumalla koko tämäkin höskä, ei sillä, etteivätkö lintuhahmot olisikin nerokkaita.

Totta kai yrittäjät työllistävät, oli kyse sitten lume-, pakko- tai ihan oikeista yrittäjistä: he työllistävät kirjanpitäjiä, juristeja, jotka auttavat heitä olemassaolon taistelussa heidän työnsä tilaajia vastaan,  puhumattakaan sitten niistä nuorista, joille heillä ei ole varaa maksaa oikeaa palkkaa. Mitä tämä yrittäjien kuuluisa työllistäminen sitten on oikein laatuaan? Puhelinmyyntifirmat työllistävät vaille minkäänlaista työehtosopimusta, rakennuttajat silppuavat alihankintaketjunsa niin moneen osaan että polkumyynti on tehty teknisesti mahdolliseksi. Valtiovalta ei ainoastaan sulje tältä silmiään vaan jopa siunaa tämän, ulkoistaen tehtäviään, jotta työttömiksi jääneet määräaikaiset voidaan toivottaa takaisin tervetulleiksi takaovesta entistä kehnommilla työehdoilla.

Jos yrittäjät kerran ovat niin tärkeitä, miksei heitä sitten auteta? Ainakin kun yllättävän hyvin yrittäjämyönteisyytensä myynyt Kokoomus sumuttaa olevansa yrittäjän asialla, tämä yleensä tarkoittaa sitä, että he antavat yhteisymmärryksessä demareiden ja muiden kokoomuspuolueiden kanssa tontteja hehtaarihalleille ja parkkipaikkoja kansainvälisille korporaatioille. Sen sijaan siitä, miten pienten toiminimillä yrittävien osaamis- tai kauppayrittäjien arki tehtäisiin mahdolliseksi, he eivät sano mitään. Paras veikkaus pienyrittäjän porkkanaksi olisi perustulo, jota ajavat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Nämä puolueet ovatkin pienyrittäjän asialla, porvaripuolueet ovat suurpääoman salakuljettajia. Satun hieman tietämään, mistä puhun: maksoin velkoja kuusi vuotta näennäisyrittäjyydestä, joka minulle kaupiteltiin työvoimapoliittisesti ainoana työllistymiskeinonani.

Kun nyt on käsitelty kansallinen konsensus yrittämisen autuudesta, niin miksei kukaan kaipaa työttömiä, päihteidenkäyttäjiä, yksinhuoltajia, vammaisia tai mielenterveyskuntoutujia ja maahanmuuttajiakin vain silloin kun heille voidaan ulkoistaa ns. "paskaduunit"? Heille ei ole sijaa tässä yrityshotellissa.

Kirjoitukseni julkaistiin tämänaamuisessa Uusimaassa.

Metsän joulutapahtuma 100-vuotiaassa Keskuspuistossa ti 18.12.

Perinteinen Metsän joulutapahtuma järjestetään tänä vuonna ti 18.12. 2012 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Tilaisuuden avaa järjestöneuvos Mauri Helovirta. Meilahden kirkkoherra Hannu Ronimus juontaa ja pitää puheen.Toimittaja Jussi Vapaasalo kertoo uutta tietoa puistoon suunnitellun kerrostalohankkeen nykytilanteesta. Rakennusviraston metsänhoitaja Tiina Saukkonen kertoo Keskuspuiston metsän kehittämisestä.

Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo,040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi


TAUSTATIETOJA

Paras paikka saada tietoja ns. Lääkärinkadun puiston rakennushankkeesta on alueen Grand Young Manin Michael Perukankaan ylläpitämä webbisivusto http://keskuspuisto.blogspot.com. seuran Michaeliin on hyvin vaikea saada puhelinyhteyttä päivisin, mutta hänen sähköpostiosoitteensa on furttis@hotmail.com

Erityisen asiaan liittyviä paljon tietoja blogin osassa Lokakuu 2008 (http://keskuspuisto.blogspot.com), mm. Helsinki-Seuran ja Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran (nyk. Metropoliseuran) kannanotot puiston puolesta ja (minun tulkintani mukaan) viittauksineen mahdolliseen suunnittelutaktiseen viivyttelyyn, jota ehkä on harrastettu ja harrastetaan muissakin hankkeissa : Siis on blogin osassa lokakuulta: 2008 .
 
Kaupunkisuunnitteluvirastolta on hankkeen keskeneräisyyden vuoksi myös hyvin vaikea saada selkeää kuvaa Lääkärinkadun alueen rakennushankkeen nykytilanteesta. Vuorovaikutussuunnittelija Juha-Pekka Turunen (09 310 37 403) sanoi marraskuussa, että ensin on ratkaistava joitakin maanalaisia tiloja koskevia asioita ja vasta sen jälkeen voidaan päättää maanpäällisistä rakennuskysymyksistä. Myöhemmin hän kuitenkin arveli, että asukkaille voidaan ehkä maaliskuussa esittää jokin suunnitelmaluonnos.
 
Näin on kuitenkin ollut koko ajan vuoden 2005 jälkeen: ratkaisu on aina lykkääntynyt. Rakentamisen painopisteen on kuitenkin jo jonkin aikaan kerrottu siirtyneen kohti Lääkärinkadun itäpäätä.

Metsän joulutapahtumassa on joulunviettoon valmistautumisen lisäksi siis kyse kaupunkisuunnitteluviraston aikomuksesta rakentaa korkeatasoisia kovan rahan kerrostaloja, ns. kaupunkivilloja - Lääkärinkadun ja Mannerheimintie 71 - 79:n rajaamalle alueelle. Suunnitelmaa on kansalaisten kiivaan vastustuksen vuoksi supistettu, mutta se on edelleen voimassa ja sisältynee vuoden 2012 kaavoituskatsaukseen.

Tänä vuonna Metsän joulutapahtuma on erityisen merkittävä, sillä on kulunut 100 vuotta siitä kun Helsingin Keskuspuiston luoja, kaupunginarkkitehti Bertel Jung lausui seuraavat sanat vuonna 1911 valmistuneen osayleiskaavansa merkityksestä ja noudattamisesta: "Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Poliitikot ja virkamiehet ovat puheissa, kirjoituksissa ja lausunnoissa jatkuvasti tähdentäneet Keskuspuiston merkitystä ja "pyhyyttä", mutta silti puistoa on jatkuvasti nakerrettu. Taistelu puiston suojelemiseksi onkin jatkunut 33 vuotta.

Lääkärinkadun puiston suojelun alullepanija ja Grand Old Man agronomi Vilho Ikkala huomasi vuonna 1968, että metsään on ilmestynyt rakentamiseen viittaavia mittakeppejä. Hän kiiruhti kaupunkisuunnitteluvirastoon ottamaan selvää, mistä oli kyse. Ikkala sai kahdelta masentuneen oloiselta naisarkkitehdiltä kuulla, että että asia oli otettu pois alueen omalta aluearkkitehdiltä ja että alueelta oli varattu tontit Sairaanhoito-opistolle ja Syöpäsäätiön sairaalalle.

Lehdistö puuttui peliin

Ikkala ja muut hankkeen vastustajat ottivat yhteyttä Helsingin Sanomien asuntopoliittiseen toimittajaan Kyösti Reunaseen, ja jo seuraavana päivänä HS julkaisi näyttävästi kuvin ja kaavapiirroksen pääuutissivullaan uutisen ”Keskuspuiston lohkominen alkaa kiertotietä” kertoen: ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi”Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi.” Myös muut lehdet tuomitsivat suunnitelman..

Myöhempien tapahtumien valossa näyttää kuitenkin siltä, ettei tonttien varaaminen sairaanhoito-opistolle ja sairaalalle ollukaan varausten todellinen tarkoitus, sillä kummastakin hankkeesta luovuttiin tarpeettomina. Varaukset pidettiin kuitenkin vuosikausia voimassa sillä seurauksella, ettei alue päässyt mukaan Keskuspuiston osayleiskaavaan ja sen antamaan suojaan rakenamislta. (Voi kysyä, käytetäänköhän tällaista menettelyä tietoisesti ja taktisesti muissakin kysymyksissä.)
 
Kaupunginvaltuutetuillekin kerrottiin, että alueelle voi rakentaa, koska ei se kuulu suojeltavaan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun aluetta on kuitenkin tähän asti aina pidetty -- ja pidetään yleisesti edelleen -- Keskuspuiston osana.
 
Lääkärinkadun alueen suojelemiseksi alueelle hyväksyttiin tosin puistoasemakaava, mikä ei kuitenkaan näytä hillinneen rakentamisaikeita. Erään luonnonsuojeluasiantuntijan mukaan kyse onkin poliittisesta arvovallasta eikä niinkään järkevästä rakennuspolitiikasta.

Suurimpia rakentamisen esteitä ovat asukkaiden valveutuneisuuden ohella olleet yllättäen alueella kasvavaa erittäin harvinainen lehtonata-kasvi sekä arvokkaat puut.

Lääkärinkadun alue sijaitsee tärkeällä paikalla: se on Keskuspuiston portti, josta pääsee ratikka- ja bussipysäkiltä helpoimmin puiston laajaan metsäluontoon ja suosittujen ulkoiluväylien varrelle suuresta osasta kantakaupunkia kuten esimerkiksi Katajanokalta. Eräs puolen kilometrin päässä Metsätapahtuma-paikalta asuva nainen kertoi jo pari vuotta sitten aloittavansa nykyisin joulunvieton juuri tästä Metsän joulutapahtumasta.
 
Vanhusten liikuntamahdollisuuksista huolestunut Meilahden kirkkovaltuusto asettui muutama vuosi sitten vastustamaan puistoon rakentamista. Koululaisia ulkoilee puistossa jatkuvasti.

Bertel Jungin esikuvana Helsingin Keskuspuistolle oli New Yorkin Keskuspuisto, Central Park, jossa tällainen rakennushanke ei varmasti tulisi kuuloonkan. Erikoista on että idean toivat tänne -- samoin Yhdysvalloista -- ylimetsänhoitaja Eero Hyvärinen ja rouva Anna-Leena Hyvärinen osallistuttuaan joulurauhan julistamiseen jättimännikössä mantereen toisella laidalla Kaliforniassa.
 
Lääkärinkadun puiston suojelemiseksi perustettu vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjesti ensimmäinen suojelutilaisuuteensa syksyllä 2005 kohta sen jälkeen kun kaupunkisuunnitteluvirasto oli alustavasti esitellyt rakennushankkeen. Asukkaat tyrmäsivät rakentamisen, mutta siitä huolimatta kaupunkisuunnittelulautakunta antoi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien enemmistöäänin arkkitehdeille luvan jatkaa suunnitelman eteenpäinviemistä.

Ensimmäinen Metsän joulutapahtuma, nimeltä Metsän joulurauhan julistaminen järjestettiin myös vuonna 2005, ja sen jälkeen niitä on järjestetty vuosittain. Syksyisin on järjestetty myös puiston suojelupäiviä tilanteen mukaan.

Lisää tietoa tilanteesta ja Keskuspuistosta on siis Michael Perukankaan perustamalla ja päivittämällä sivustolla: www.keskuspuisto.blogspot.com

Jussi Vapaasalo puh. 040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi

Porvoon Vihreiden toimintasuunnitelma vuodelle 2013

Porvoonseudun Vihreät ry

Toimintasuunnitelma vuodelle 2013

Porvoonseudun Vihreät lähtee vuoteen 2013 hienoista asetelmista. Jäsenmäärämme on ollut tasaisessa kasvussa jo eduskuntavaaleista 2011, ja mukaan on tullut paljon uusia, aktiivisia, idearikkaita ja toiminnan kehittämiseen sitoutuneita jäseniä.  Kun päättyvän vuoden toimintaa on värittänyt kahdet vaalit, vuonna 2013 ei pidetä ainoitakaan vaaleja. Ensi vuosi onkin erinomaista aikaa vihreän paikallistoiminnan kehittämiselle.

Kuntavaaliehdokkaiden ja jäsenten kesken on toivottu osallistumista säännölliseen talkootoimintaan Porvoossa. Lisäksi yhteyksien aktivoimista lähikuntien Vihreisiin on toivottu, ja vaalienvälisen yhteistyön virittelyä myös puoluerajojen ylitse.  

Porvoon Vihreät toteuttaa ensi vuonna:

- Fillariblogin perustamisen. Tutkitaan mahdollisuutta perustaa se yhdistyksen valmiille WordPress-pohjalle.

- Fillariklinikka ja pyöräilytapahtuma, luultavasti keväällä lumien sulettua. Tehdään polkupyörien perushuoltoa ja pienehkö pyöräretki.

- Viherpeukkutalkoot. Nyt syksyllä pidetyistä Viherpeukkutalkoista, jossa äänestetään siivottavasta/kaunistettavasta/kunnostettavasta julkisesta tilasta, tulee perinne.

- Lähiruokapiiri, joka kokoaa Porvoon ja lähialueiden lähi-, luomu- ja vegaaniruoasta kiinnostuneet vaihtamaan raaka-aineita, reseptejä ja kokkaamaan.

- Perustetaan yhdistyksen sähköpostilistan rinnalle sidosryhmien postituslista, johon kutsutaan mukaan meitä lähellä olevia tahoja muista kansalaisjärjestöistä ja poliittisista ryhmistä.

- Tehdään Porvoon joukkoliikenneselvitys: selvitetään, mikä olisi kannattavin tapa parantaa Porvoon sisäisen joukkoliikenteen palvelutasoa ja Porvoo-Helsinki-välin liikennöintiä. Tässä yhteydessä otetaan kantaa mahdolliseen HSL:n jäsenyyden hakemiseen.

- Yleisötapahtuma, jolla kerätään yhdistykselle varoja, kuten pop up -ravintola ravintolapäivänä, mukana Eetti, Vegaaniliitto...

- Avoimia keskustelutilaisuuksia jäsenhankintaa varten, mukaan kutsutaan esimerkiksi kansanedustaja

- On mukana Mahdollisuuksien torilla

- Järjestää tarpeen tullen paikallista osallistuvaa kansalaisaktivismia ja osallistutaan muiden tahojen järjestämään osallistuvaan kansalaisaktivismiin.

Edellämainittujen lisäksi Porvoonseudun Vihreät edistää, tukee tai vastustaa seuraavia asioita:

- pyrkii järjestämään yhteistilaisuuksia muiden kansalaisjärjestöjen kanssa

-  puolustaa museorautatietä ja –asemaa miljöineen

- edistää Reilua kaupunkia ja lähi –ja luomuruokaa

- kaupunkimetsäkokonaisuuksien pilkkomista vastustetaan, yhdyskuntarakenteen tiivistämistä kannatetaan

Yhteyksiä tiivistetään mediaan tapahtumien kautta: paikallislehdille ja radioille vinkataan yhdistyksen tapahtumista.