Muistojeni Istanbul

Moni länsimaalainen Istanbulin-kävijä, joka on erehtynyt luulemaan itseään matkakirjailijaksi ja osaavansa sanoa jotain yleispätevää Istanbulista, sen historiasta, asemasta lännen ja idän, Euroopan ja Aasian, historian ja nykyaikaisuuden välissä, on jo kirjoittanut niin paljon Istanbulin palatseista ja moskeijoista, että minä jätän sen väliin. Kirjoitan mieluummin ystävällisistä ihmisistä, kissoista, baklavasta, rukouskutsuista, matoista, kalasta, kebabista, Bosporin laivoista, ratikoista, taskuparkkeeratuista autoista, pullovedestä, aamiaisista, fetsi- ja rinkelikauppiaista, omenateestä tulppaanilaseissa ja pojista Galatasaray- ja Fenerbahce-paidoissa.

Toki kävin katsomassa suuren osan niistä pakollisista turistinähtävyyksistä: Topkapin palatsi, Sininen moskeija, Suleimanin moskeija, Suuri Basaari, Maustebasaari. Ja olihan se mahtavaa nähdä ilmielävänä Hagia Sofia, jonka piirsin mallista 9-vuotiaana. Mieleeni jäivät kuitenkin yhtä lailla ystävälliset ihmiset ravintoloissa, meitä ensimmäisenä iltana hotellin etsimisessä auttanut Ali-poika, pesijät hamameissa, kissat ja makuelämykset.

Suosittelen kaikille mahdollisimman kunnollisen kartan hankkimista. Koska tarpeeksi kunnollista karttaa, jossa näkyisi jok'ikinen pieni kuja, ei voi näin valtavasta, sokkeloisesta ja luonnollisesti kasvaneesta kaupungista tehdä, kannattaa tarkistaa ja panna mieleen visuaaliset maamerkit, jotta löytää takaisin hotellillensa. Jos kuitenkin sattuisi eksymään, ihmiset ovat hyvin avuliaita ja luotettavia. Istanbul on turvallinen suurkaupunki, paljon turvallisempi kuin esimerkiksi Pariisi. Tosin ei ehkä kannata vastata teekutsuun kadulla jos ei ole varaa ostaa turkkilaista mattoa...

Jalkapallo erottaa tai yhdistää, joka tapauksessa se antaa puheenaiheita. Kun sonnustaudut paikallisen jalkapallojoukkueen - Galatasarayn, Fenerbahcen tai Besiktasin - väreihin, paikalliset taatusti juttelevat sinulle. Jotkut voivat heittää hyväntahtoista herjaakin, toiset taas huutelevat hyväksyvästi. Vihollisuuksia on kuitenkin liioiteltu, sillä kyllä eri joukkueiden paitoihin sonnustautuneita poikia näkee pelailevan keskenään kaikessa ystävyydessä. 

Istanbulissa ei taatusti kuole nälkään. Ruokailemisesta voi ja kannattaa nauttia, vaikka toki nuuka matkailija voi säästää pitkän pennin suosimalla katukeittiöitä. Alla muutama hyväksi koettu ravintola ja muutama muu vinkki:

http://altinkuparestaurant.com/en/Gallery.aspx

Altin Kupan kebabit olivat parasta tähänastisessa elämässäni syömääni, etenkin munakoisovarras. En enää halua syödä pohjoismaisia kebabeja. Sijaitsee aivan bysanttilaisen vesisäiliö Yerebatan Sarnicin vieressä, sen takaa alkavalla ravintolakadulla:

http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g293974-d1816714-Reviews-Bodrum_Cafe_Restaurant-Istanbul.html

Bodrumista tuli kantapaikkani, ei vähiten siksi, että terassilla oli mahdollista katsoa jalkapalloa. Viimeisenä iltana henkilökunta pyysi meitä mukaan kanssaan pelaamaan jalkapalloa Marmaranmerelle ja kun teimme lähtöä hotelliimme, he mukavana eleenä viittoilivat meidät ottamaan tequilat ravintolan laskuun. Bodrum sijaitsee samalla ravintolakadulla kuin Altin Kupakin.

http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g293974-d740272-Reviews-Tarihi_Cesme_Restaurant-Istanbul.html

Cesme oli aamiaisravintolamme hieman hotelliltamme Velodromin suuntaan, Kadirga Limani-kadulla. Cesmen henkilökunta osasi hyvin englantia, aamiaistarjotin oli runsas ja ravintolan musta kissa kävi viihdyttämässä vieraita.

http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g293974-d2426143-Reviews-Stone_House_Restaurant_Cafe-Istanbul.html

Stone Housen kala oli suussasulavaa ja vesipiippu tarjosi täyteläiset jälkilöylyt. Henkilökunnan sanoin: "sir, you are a good smoker". Mikäli se nyt mikään meriitti on.

http://www.cinilihamam.com/

Cinili Hamamin kylpylä Aasian puolella Üsküdarissa tarjosi autenttisen, saippuaisen elämyksen 35 liiralla eli noin 15 eurolla. Henkilökunta ei paljoa englantia osaa mutta oli hyvin avuliasta.

http://www.yerebatan.com/

Koko matkan ehkä omaperäisin nähtävyys, Bysantin aikainen vesisäiliö. Siellä on aivan maaginen tunnelma.

http://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%BClhane_Park

Gülhane Parkin puisto tarjosi varjoisen ja suojaisen lepo- ja piknikpaikan matkailijalle.

http://www.emirhaninn.com/


Huoneistohotellimme Sultanahmetissa. Halvahko, siisti ja rauhallinen.

Istanbulille eivät mitkään kuvat tai sanat tee oikeutta siinä mielessä että ne mitenkään kykenisivät kuvaamaan sen rikkaudesta edes yhtä aspektia elävästi. Istanbul on näkymiä, ihmisiä, maisemia, ääniä, tuoksuja. Istanbul kannattaa kokea, ja se ei tyhjene yhteen reissuun. Palanen minusta jäi sinne, odottamaan seuraavaa tapaamista.

Älykkäitä puhelimia ja älyttömiä käyttäjiä

Everett Rogers jaotteli tunnetussa tutkimuksessa Diffusion of Innovations ihmiset sen mukaan, miten ripeästi ja innokkaasti he omaksuvat innovaatioita. Tässä jaottelussa minä taidan kuulua "laggardseihin", jotka kaikkein viimeisinä omaksuvat yhtään mitään, ainakin, jos vertailuryhmänä käyttää omia viiteryhmiäni, joihin kuuluu esimerkiksi 80-luvulla ensimmäisinä verkkokeskustelua harrastaneita ihmisiä, aikana paljon ennen internettiä. Innovaatiot ovat kuin uskontoja: tiedän linux- ja mäcci-uskovaisia. Uskontoja ne muistuttavat myös siinä, miten innovaatioihin suhtaudutaan sen jälkeen kun ne otettu käyttöön. Käännynnäiset ovat usein kaikkein varmimpia, ehdottomimpia ja kiihkeimpiä sekä omassa uskossaan että löytämänsä autuuden saarnaamisessaankin.

Olin tuntemistani ihmisistä viimeisiä hankkimaan esimerkiksi pankkikortin, luottokortin, tietokoneen, MP3-soittimen ja matkapuhelimen, puhumattakaan päivittämään niitä muun kuin luonnollisen poistuman kautta. Melko linjakkaasti myös minusta on tullut lähes kaikkien näiden innovaatioiden mitä innokkain puolestapuhuja: ylistän sitä, miten ne helpottavat elämää enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman niitä. On kätevää kun voi tulla puhelinmyyjien häiriköimäksi lenkilläänkin ja voi pilata kuulonsa vaikka tienposkessa seistessäkin säätäessä Sidney Sutcliffen oboensoittoa niin että se voisi kamppailla liikenteen melun kanssa, toivoton kamppailu. On myös kätevää kun voi valita soittoääniään eri maiden Idols-voittajien väliltä, tarjolla on varmaan Burundikin.

Nyt viime aikoina olen törmännyt käsitteeseen älypuhelin, ja epäilen, että tällainenkin taitaa olla jo useimmilla ilman että osaisin kaivata sellaista koska en ole edes ihan varma, onko minulla kenties jo sellainen kun en ole missään nähnyt sellaista yksiselitteistä älypuhelimen määritelmää jonka vähän älyttömämpikin puhelimenkäyttäjä ymmärtäisi. Ainakaan en löytänyt puhelimestani mitään sellaista reikää, jota olisin voinut vilauttaa Istanbulissa käydessäni sille Topkapin palatsin ovensuusta löytyneelle kärpäsen kakalle, jossa luki että lue minut ällypuhelimellasi. Pari reikää siinä on, tiedän, siis puhelimessani. Yhteen laitetaan laturin johto ja toisella otetaan valokuvia.

Moni näistä innovoinneista ei edes toimi. Omasta puhelimestani, älykäs tai älytön, ei esimerkiksi voi katsoa bussien aikatauluja tai tarkistaa missä olen kartalla silloin kun olen jossain Emäsalon ja Anttilan välisessä puunhaarassa. Joidenkin innovaatioiden en edes toivo toimivan: ei ole tarpeellista, että minuun asemoitu mikrosiru varoittaa baariani että olen tulossa ja että keskimäärin juon tummaa Velkoa, kun tällä kerralla saattaisikin jäädä juomatta jos vaikka olisi velkaa.


Everett Rogersin löydöksistä voi lukea allaolevasta linkistä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Diffusion_of_innovations

Chisoran kosto-Chisora's revenge

Olen ennenkin havainnut kannattamani jalkapallojoukkueen, West Hamin, mainostavan virallisilla nettisivuillaan nyrkkeilyä. Nyrkkeilyllä ei ole mitään tekemistä jalkapalloilun kanssa. Tähän asti olen kuitannut sen oletuksella, että taitavat pugilistit olla joukkueen julkkiskannattajia. Nyt kuitenkin särähti. West Ham mainostaa Dereck Chisoran, tuon kelvottomuuden, seuraavaa ottelua.

Chisora tunnetaan paitsi siitä, että hän käyttäytyi ala-arvoisesti ottelussa Robert Heleniusta vastaan, myös siitä, että hänen olisi pitänyt voittaa tuo ottelu. Teen tässä nyt asian selväksi: vaikka Helenius voitti ottelun vääryydellä, vaikkakin olkapää mäsänä, niin en hyväksy sitä, että mikään edustamani yhteisö antaa palstatilaa sellaisille yhteisöille tai yksilöille, jotka eivät käyttäydy kunnioittavasti toisia ihmisiä kohtaan ja jotka pelaavat epäreilusti. En hyväksy tätä siinäkään tapauksessa, jossa tämä mainostettu taho sattuisi edustamaan samaa kansakuntaa - brittejä - tai asuisi samassa kaupungissa kuin kannattamani joukkue, joka muuten sattuu olemaan maailmanlaajuinen yhteisö. Siihen kuuluu vain hyvää ja reilua peliä kannattavia.

Linkki artikkeliini Helenius-Chisora-ottelusta on alla:
http://perukangas.blogspot.fi/2011/12/helenius-lopetti-nyrkkeilyn.html

I have noticed before that West Ham advertises boxing even if boxing has nothing to do with football. So far I have thought the reason to be that these boxers are presumably West Ham supporters. Now have West Ham made a mistake by advertising the bout of Dereck Chisora, that disgrace.

Chisora is known in Finland by behaving unsportsmanly, manly and humanly in the fight against Robert Helenius. Yes, he should have nicked it even if the poor Helenius was clinically unfit to fight. I disapprove that a community I endorse happens to give publicity to people or communities that do not respect other people or communities or those who playing unfair. Even if these people or communities happened to be British, as my team is a global community consisting of people loving good and fair game.

The link to the above mentioned Chisoragate is below:
http://www.whufc.com/articles/20120625/chisora-predicting-big-win_2236884_2819728

Ei Jussista selviä hengissä...

Vietin oikein mukavan ja leppoisan juhannuksen poissa jaloista, appiukkoni syötettävänä, juotettavana ja saunotettavana Vaasassa. Tosin en oikein tiedä, keiden jaloista kun useimmat ovat ensin menneet pois jaloista. ..

selvisi mökkijuhannuksesta hengissä. Joka paikka purtuna oman kodin huomassa...

Etenee 50 km/h ruuhkassa...

Juhannusalen satoa: Tyhjenevä pesä-täysi sydän. Mökkivierailuilla vakiovälineenä kumihanskat mahdollista siivous/tiskausoperaatiota varten. Keski-ikä, en kestä tätä enää itsekään.

Kun 87 km:n matkaa on ajettu viimeiset 3 tuntia ja jäljellä on vielä noin 180 km, täytyy ilo repiä pienistä asioista: onneksi takapenkillä nukutaan, musa on hyvää ja ulkona sataa (=ei tule hiki). Jossain välillä Mikkeli-Heinola, 0-20 km/h.

Anteeksi Facebook-ystäväiseni, joiden juhannusstatuksia lainasin! Näiden statuksien perusteella, kaikilla ei tainnut olla kivaa? Ei se kovin kivalta kuulosta, jos on pakko madella 500 km autojonossa syöttämään itsensä hyttysille, tuplainfrastruktuuria tuhlaten.  Ehkä kyse on jostakin suomalaiskansallisesta erityispiirteestä, johon vielä lisätään marttyyrius siitä, kuka on selvinnyt hengissä kaikkein raskaimmasta lomasuorituksesta. Hyvää kesää kaikille! Syöpötelkää ja juopotelkaa kohtuudella, pitäkää pelastusliivit ja kypärät sekä ennen kaikkea järki päissä!

 

 

 

Halla-Aho bloggasi Suomen maailmankartalle

Suomesta ei Turkissa, jos paljoa muuallakaan paljoa kirjoitella maailmalla. Enimmäkseen se taitaa olla hyvä merkki: täällä eivät räjähtele sen paremmin tulivuoret kuin parlamentitkaan. Nyt kuitenkin on kirjoiteltu. En osaa turkkia, joten saatoin vasta kotiuduttuani tarkistaa, mistä oli kysymys kun Zaman-sanomalehti kirjoitti seuraavaa:

Finlandiyali milletvekiline "islam'a hakaret" cezasi

Finlandiya'da, kişisel blogunda Müslümanlara hakaret eden muhalefet milletvekili Jussi Halla-Aho, parlamento komisyonundaki başkanlık görevinden alındı. El Arabiya'nin haberine göre, Yüksek Mahkeme'nin, 2008 yılında kişisel blogunda islam'a hakaret eden ve Somalileri hırsızlıkla suçlayan milletvekiline verdiği cezanın ardından, muhalefetteki Fin Partisi'nin dışındaki diğer partilerin üyeleri, Halla-Aho'nun göç ve devlet güvenliğinden sorumlu parlamento komisyonundaki başkanlık görevinden ayrılmasına karar verdi. Kararın ardından Fin Partisi üyesi Halla-Aho, komisyondaki görevinden istifa etti. Halla-Aho'nun milletvekilliği ise devam edecek.

Koska en osaa turkkia kuin muutamia sanoja, tässä sama käännettynä Googlen toimesta suomeksi:

Suomessa, henkilökohtainen blogi, Jussi Halla-Aho opposition lainsäätäjä, joka loukkasi muslimeja, erotettiin parlamentin komission puheenjohtajana. Mukaan El Arabiya'nin, korkeimman oikeuden vuonna 2008, henkilökohtainen blogi, ja somalit jotka herjasivat islamin, rangaistus varkaudesta jälkeen varamiehet syyttänyt oppositiota muille osapuolille, paitsi jäsenet suomalainen puolue, Halla-Aho'nun maahanmuuttoviranomaiset ja valtion turvallisuus komission puheenjohtajana eduskunta päätti lähteä. Päätöksen jälkeen, Halla-Aho suomi puolueen jäsen, erosi komission. Halla-Aho'nun eduskunnassa jatkuu.

Katoaako Horisontti?

 Kumppanuustalo Horisontin, joka on Helsingin Malminkartanossa sijaitseva asukastalo, perusti 90-luvun syvimmän laman reaktiona syntynyt Länsi-Helsingin Työttömät. Horisontti on vuosien saatossa tarjonnut kodin monenlaisille yhdistyksille, tiloja kokouksille, pysyvälle kirpputorille, monenlaisille käsityö- ja polkupyöräpajalle, kursseille laidasta laitaan sekä tarjonnut paikallisille asukkaille maittavaa lounasta, osallistunut paikallisten tapahtumien järjestämiseen ja työharjoittelu- ja -kokeilupaikkoja sadoille ja taas sadoille työelämän ulkopuolelle eri syistä joutuneille. Nyt tämä kaikki näyttää olevan vaakalaudalla. Kaupungin toiminta-avustus ei riitä jo nyt merkittävältä osaltaan vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan pyörittämiseen.

Olin itse Horisontissa töissä v. 2006-2007, jolloin vastasin Horisontin Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamasta Tehdään kimpassa-projektista. Projekti järjesti ja mahdollisti kursseja, opintopiirejä, otti kymmeniä työkokeilijoita ja -harjoittelijoita, perusti valokuvaus- ja elokuvauskerhon, puutarhaviljelyspalstan, lehden, venäjänkielen kurssin, rahoitti sähly- ja jalkapallojoukkuetta ja niin edelleen. Minulla oli monipuolinen kosketuspinta Horisonttiin, kuten kaikilla, jotka ovat tavalla tai toisella mukana toiminnassa. Horisontti on enemmän kuin työpaikka tai asukastila, se on elämäntapa, joka rikastaa kaikkien elämiä jotka ovat saaneet olla mukana.

Jotkut ovat saaneet Horisontista elinikäisiä ystäviä, kuten minä. Joillekin se toimi välityöpaikkana, kuten sille yhdelle työharjoittelijalle, johon törmäsin muutama vuosi eteenpäin Kluuvin TE-toimiston virkailijana kun itse paluumuuttajana kävin ilmoittautumassa työnhakijaksi. Toiset se pitää mielekkäässä elämässä kiinni, kuten liikuntavammaisen toimistotyöntekijän, tai ne venäläistaustaiset miehet, jotka tapaavat polkupyöräpajalla. Ensimmäiseksi kuvaamani kaltaisessa tapauksessa Horisontilla on välinearvo, jälkimmäisille itseisarvo. Eikä Horisontti suinkaan tyhjene näihin ääripäihinsä: suurin osa on Horisontin toiminnassa, koska kokee sen kivaksi ja mielekkääksi, jopa elämäntavaksi.

Kun heikkoina aikoina nyt ollaan jatkettu hyvinvointipalveluiden alasajoa, kolmannen sektorin vastuu lisääntyy. Porvaristo perustelee tämän valuttamisena, siis kansalaisten voimaannuttamisena, jolloin Horisontin kaltaisilla paikoilla on välinearvo siinä mielessä, että ne hoitavat joko virallisen yhteiskunnan tehtäviä tai sitten ne ovat välietappeja "oikeaan" tekemiseen. Vasemmistolla taas kyse on sälyttämisestä, jolloin kansalaisyhteiskunta saa hoitaakseen yhteiskunnallisia tehtäviä, ja tämä perustellaan yhteisöllisyyden itseisarvoisella hyvällä, jolla niukkuus voidaan perustella. Oli miten oli, Horisontin luulisi kelpaavan sekä porvaristolle että vasemmistolle. Horisontin toiminta on ennaltaehkäisevää ja kannattavaa, vaikka sitä olisikin vaikeaa kääntää perinteisessä tilinpäätöksessä voitolliseksi. Suosittelen epäröijille tutustumista sosiaaliseen tilinpitoon ja Horisontin toimintaan. Horisontin toimintaan voi tutustua klikkaamalla oheista linkkiä:

http://www.horisontti.net/

Horisontti on vuosien ajan ollut mukana vaikuttamassa ympäristönsä viihtyisyyteen. Tässä mukana Malminkartanon asema-aukion istutuksissa.

Tervetuloa vapaa kilpailu joukkoliikenteessä!

Kun Porvoon bussiliikenteen sopimukset seuraavan kerran avataan kilpailulle 2014, kannatan mitä lämpimimmin kilpailun avaamista niin levälleen kuin mahdollista. Jos vaikka Jaska haluaa ajaa riksaa välillä Tolkkinen-Söderkulla parittomien kuukausien joka kolmansina kuukausina, I will let him be my guest by all means. Siis ehdottomasti samanlaisia halpisbusseja tännekin kuin Tampereelle, olen levittämässä niille punaista mattoa. Yhdellä pienellä varauksella ainoastaan ja vain, eikä niin pienellä:

http://perukangas.blogspot.fi/2011/12/porvoon-bussi-puree-ja-lyo.html

Jos selvisit hengissä takaisin ylläolevasta kokemuksestani - minä sentään selvisin takaisin, vieläpä kotiini, niin tervetuloa takaisin. Varaukseni liittyvät siis kilpailuttamiseen liittyviin asiakkuustaitoihin. On aika paljon matkustavaiselta vaadittu, että hän ottaisi etukäteen selvää pysäkin numeron ja bussifirman nimen, kun hänen intresseissään on kuitenkin vain päästä paikasta a pisteeseen ö. Ainakaan minulta tämä suoritus, siis matkustus Porvoo-Helsinki välillä ei vieläkään oikein ota onnistuakseen, vaikka sitä kohta kaksi vuotta olen harjoitellut. Ehkä minulla sitten vain on orastavaa dementiaa, en tiedä kun ei oikein tää oppiminen tahdo luonnistua.


Kun tänään matkustin Vallilasta Porvooseen moottoritiebussilla, bussipysäkillä luki kyllä se, mitä Helsingin sisäisiä busseja siihen pysähtyy, mitä Vantaan busseja siihen pysähtyy ja mitä pikavuorobusseja siihen pysähtyy. Mutta ei sitä, mitä moottoritietä meneviä mutta ei pikabusseja, tai siis ei pikabusseiksi kutsuttuja mutta kuitenkin nopeita busseja siihen pysähtyy. Soitin Matkahuoltoon asiaa selvittääkseni.

No, oli mennyt Matkahuolto kiinni. Sieltä puhelu ohjautui nollasatasata-numeropalveluun, jossa asiaa ei myöskään osattu kertoa, samoin kuin ei myöskään sitä, missä muuallakaan asiaa ei osattaisi kertoa. Onneksi sentään tämä minuun puhelimessa törmännyt ihmispoloinen vahingossa lipsautti noin viiden minuutin kaartelun jälkeen että pysäkin numero on 3591, tai mikä se nyt olikaan. Siitä ei ollut mitään apua, että pysäkin nimi oli Kumpulan kampus. Pysäkkien numeroihin bussit siis pysähtyvät, eivät pysäkkeihin.

Niiden hemmetin aikataulu- ja pysäkkitietojen täytyy olla jostakin kootusti saatavissa. Vaadin! Oli tämä instanssi sitten Matkahuolto tai joukkoliikennöintikontrollointivirasto. Minulla ei todellakaan ole mitään ideologisia varauksia aikaisemmin julkisten tai ylipäätään palveluiden kilpailuttamista kohtaan, mutta peräänkuulutan tilaajavastuuta. Joukkoliikenne on peruspalvelu, josta julkinen valta on vastuussa, riippumatta palvelun tuottajasta. Liikenneministeriö haloo?

Ei saa katsoa kauas

Eräällä hyvin suurella julkisella työnantajalla työskentelevillä on mahdollisuus työsilmälaseihin. Kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että nämä lasittimet ovat yksiteholasit. Epäilen tosin, että tämä sama mahdollisuus on suotu hyvin monien työnantajien toimesta. Tai evätty. Siis näkeminen. Ja työntekeminen.

Tämä on merkillistä. Tunnen lukuisia ihmisiä, joilla on koko ikänsä ollut moniteholasit. Esimerkiksi minulla. Moniteholasit tarkoittavat sellaisia kapistuksia, joilla näkee sekä luku- että lintujenbongausetäisyydelle, siinä määrin kuin nyt tietenkään hapertuneilla silmillä ja kuluneilla linsseillä voi nähdä. Moniteholasit korvaavat sekä kaukonäkö-, että lukulinssit. Ei tartte ostaa kaksia. Kaikki säästävät, minä, kuluttaja, luonto, tukkukauppurit ja vähittäismyyjät säästävät säilytystiloja. Ainoastaan manifaktuuri ei säästä. Ja silmälasien kuljetuspalvelufirmat.

Oletan, että tämä kyseinen työnantaja on tehnyt salaliiton silmälasitehtailijoiden ja silmälasien kuljetuspalvelufirmojen kanssa. Muuten tässä ei ole mitään järkeä. Voi nimittäin jäädä linssittimet hankkimatta, eikä oikein tahdo onnistua edes se työskentely, lintujenbongailusta tai muusta visioinnista puhumattakaan. Sahaavat omaan nilkkaansa, työnantajat.

Mitkä ovat kuntavaalien tärkeimmät teemat?

Julkaisin tämän kirjoitukseni viime kunnallisvaalien alla, kommentiksi Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin, jossa kyseltiin ehdokkailta, mitkä ovat näiden mielestä kuntavaalien tärkeimpiä teemoja. Neljä vuotta sitten kirjoittamani on ajatonta, ja allekirjoitan sen edelleen sanasta sanaan.

Fiksuja vastauksia ja tärkeitä asioita sinkoili, ja keskustelun aallot kävivät korkealla, mutta ehdokkaat tyytyivät etupäässä tärkeiden asioiden luetteloihin. Vanhustenhuolto, mielenterveyspalvelut, kaavoitus ja ilmastopolitiikka ovat toki kaikki erittäin tärkeitä, mutta ei ihme, ettei niihin ole saatu tyydyttäviä ratkaisuja, koska niitä käsitellään erillisinä kysymyksinä.

Minun lähestymistapani lähtee siitä, että hyvän kunnallispolitiikan taustalla on kokonaisnäkemys siitä, mikä on hyvä kaupunki. Lähestyisinkin asiaa siis hieman eri näkökulmasta kuin useimmat. Mielestäni kolme tärkeintä asiakokonaisuutta, teemaa tai pikemminkin lähestymistapaa tämän syksyn kuntavaaleissa ovat:

1) Integroitu ja ekologinen yhdyskuntasuunnittelu, jossa on mahdollista liikkua tähänastista vähemmän energiaa käyttäen, jossa palvelut, liikenne, asuminen ja viheralueet suunnitellaan käsi kädessä vähintäänkin seutukunnallisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että palvelut ja liikennejärjestelyt olisivat aina valmiina ennen asuntoja, ja seutukunnallisuus mahdollistaisi yhdyskuntarakenteen järkeistämisen ja nykyistä onnistuneemman väestövastuullisuuden palvelujen järjestämisessä. Lienee itsestäänselvää, että järkevä yhdyskuntarakenne on sellainen, jossa liikenteen tarve on vähentynyt ja jossa on lähiviheralueita paikallisina "keuhkoina".

2) Integroitu terveyspolitiikka, jossa terveysnäkökulma - myös ennaltaehkäisevä - läpäisee kaikki politiikan sektorit siten, että kaikessa päätöksenteossa kuntalaisten terveyden edistäminen on imperatiivi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelut ja -infrastruktuurit ymmärretään terveyttä edistäviksi. Lähiviheralue on ilmainen kansanterveyttä edistävä palvelu.

3) Tasa-arvo. Tarkoittaa sitä, että kaupunki pitää suunnitella siten, että kaikki voivat kulkea ja asua siellä, peruspalvelut ovat tarjolla kaikilla alueilla ja eri ikäiset, erilaisia elämänkatsomuksia tunnustavat, eri tavalla elävät ihmiset sukupuolesta ja ihonväristä riippumatta, voisivat olla kaupunkimme tasa-arvoisia asukkaita ja asiakkaita. Kaupunkioikeudet perustuvat siis ihmisoikeuksiin. Kaupunki kuuluu kaikille, ja kaikilla on oikeus palveluihin.