Aivan samoin kuin Veronmaksajien keskusliitto ei edusta veronmaksajia, Vanhempainliitto ei edusta ainakaan kaikkia vanhempia. Tuoreessa kampanjassaan "Ulkonaliikkumiskielto alaikäisille" Vanhempainliitto on ottanut irtioton ainakin niistä vanhemmista, jotka eivät itse pysty asettamaan rajoja nuorilleen.
Kun presidentti Niinistön Tavallisia tekoja -kampanjaa joskus ehkä hieman julmastikin teilattiin arkielämästä vieraantuneeksi ja väärin sammutetuksi, niin Vanhempainliiton kampanjaa ja presidentillistä interventiota yhdistää ainakin kaksi asiaa: varmaankin hyvä tarkoitus, yrittää herätellä epäonnistuneita vanhempia ja toiseksi se, että niihin ainakin näyttää liittyvän moralistinen sävy, jonka jotkut kriitikot ovat ehkä osin pahansuovastikin tulkinneet yönsä hyvin nukkuvan porvariston sormienheristelyksi naamioiduksi julkisten palveluiden leikkauksen motivoinniksi.
Kampanjoita yhdistää myös kolmas seikka, se kaikkein tärkein: joko tietämättömyys, insensitiivisuus tai valikoiva muisti perheiden lähtökohtien eriävyyksille. On aika hankala vaatia vanhempia ottamaan takaisin kadonnut vanhemmuus jos sitä ei ole koskaan ollut, palauttamaan perheyhteisö, jota ei ole koskaan ollut tai huolehtimaan lapsista jos omasta itsestäkin huolehtiminen on aika heikoissa kantimissa.
Ei tietenkään ole presidentin tai Vanhempainliiton syy, että vanhempanaolo on jatkuvaa oman riittämättömyyden kanssa tasapainoilua, mutta vanhemmat kaipaavat tukea, eivät moralisointia. Yhdenkään tulevan nuorisoroiston tai -rontin ainutkaan viinapulloa ei moralisointi jätä avautumatta eikä yksikään vakava syrjäytymisyritys syrjäytymättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti