Siirtoikkuna sulkeutuu

Kuun vaihteessa sulkeutuu jalkapallon jokakesäinen siirtoikkuna. Miten käy Manchester Cityn turhille ulkomaalaisille? Hankkiiko Arsenal uuden maalivahdin? Näihin, ja muihin askarruttaviin kysymyksiin löytyy vastaus seuraavan reilun vuorokauden aikana. Tai sitten ei... seuraa tätä ilmoitustaulua!

Antolin Alcaraz: Brügge (Paraguay) -> Wigan
R.Costa: Lille (Portugal): -> Valencia
NAC: Valles -> Birmingham
David Villa: Valencia -> Barca
Foster: ManU -> BHam
Nacho Novo: Gers -> Sporting
Beasley, S.Smith (Gers) -> free
Zigic: Valencia -> Birmingham
Van Damme: Anderlecht -> Wolves
Jerome.Boateng: HSV -> City
Marko Arnautovic: Twente (lainassa Interissä) -> Werder Bremen
Georgios Tzavalias (vapaa) -> Frankfurt
Sebastian Rode: Offenbach -> Frankfurt
Cannavaro: Juventus -> Al Ahli
Mario Melchiot: Wigan -> Umm Salal
Gaetano d’Agostino: Udinese -> Fiorentina
Julian Schieber: VFB Stuttgart -> Nurnberg
Pablo Ibanez: Atletico -> West Bromwich
Emmanuel Pogatetz: Middlesbrough -> Hannover
Markus Miller: Karlsruhe -> Hannover
Steven Fletcher: Burnley-> Wolverhampton
Chris Iwelumo: Wolverhampton -> Burnley
Kevin Kyle: Kilmarnock -> Hearts
Fabio Simplicio: Palermo -> AS Roma
Gerald Asamoah (vapaa) -> St. Pauli
Thomas Hitzlsperger: Lazio -> West Ham
Philippe Senderos: Everton -> Fulham
Adriano: Flamengo -> AS Roma
Sylvinho, Mwaruwari, Martin Petrov: Manchester City -> free
Miroslav Stoch: Chelsea -> Fenerbahce
Roberto Soldado: Getafe -> Valencia
Ricardo Quaresma: Inter -> Besiktas
Robert Matejovski: Reading -> Sparta Praha
Atsuto Uchida. Kashima Antlers -> Schalke
Jimmy Briand: Rennes -> Lyon
Zoran Tosic: Manchester United –(lainassa 1. FC Kölnissä) > CSKA Moscow
Felix Kroos: Hansa Rostock -> Werder Bremen
Moritz Volz: vapaa -> St.Pauli
Massimo Maccarone: Siena -> Palermo
Steven Mouyokolo: Hull -> Wolverhampton
Tiberio Guarante: Atalanta -> Sevilla
Simon Mignolet: St.Truiden -> Sunderland
Luca Castellazzi: Sampdoria -> Inter Milan
Marco Amelia: Genoa -> AC Milan
Kevin Mirallas: St.Etienne -> Olympiakos
Michael Ballack: Chelsea -> Bayer Leverkusen
Anton Putsilo: Dynamo Minsk -> Freiburg
Leon Jessen: Midtjylland -> Kaiserslautern
Kyriakos Papadopoulos: Olympiakos -> Schalke
Thomas Kessler: 1. FC Köln -> St.Pauli
Marco Storari: AC Milan -> Juventus
David Silva: Valencia -> Manchester City
Mauro Boselli: Estudiantes -> Wigan
Angel di Maria: Benfica -> Real Madrid
Bakari Kone: Marseille -> Lakhwiya
Martin Petrov: Manchester City -> Bolton
Robbie Blake: Burnley -> Bolton
Leonardo Bonucci: Bari -> Juventus
Jorge Martinez: Catania -> Juventus
Magaye Gueye: Strasbourg -> Everton
Jermaine Beckford: Leeds -> Everton
Artur Wichniarek: Hertha Berlin -> Lech Poznan
Caner Erkin: CSKA Moscow -> Fenerbache
Angel Arizmendi: Real Zaragoza -> Getafe
Yaya Toure: Barcelona -> Manchester City
Sidney Govou: Lyon -> Panathinaikos
Mark Bresciano: Palermo -> Lazio
Marco Motta: Udinese -> Juventus
Cha Du-Ri: Glasgow Celtic
Yossi Benayoun: Liverpool -> Chelsea
Ahmed Al-Muhammadi: ENPPI -> Birmingham (laina)
Mato Jajalo: Siena -> 1.FC Köln (laina)
Mathieu Bodmer: Lyon -> PSG
Arne Friedrich: Hertha Berlin -> Wolfsburg
Maximilian Nicu: Hertha Berlin -> Freiburg
Luca Caldirola: Inter Milan -> Vitesse Arnhem
Abdelkader Ghezzal: Siena -> Bari
Laurent Batlles: Grenoble -> St.Etienne
Sylvain Marchal: Lorient -> St.Etienne
Jaroslav Drobny: Hertha Berlin -> HSV
Joao Moutinho: Sporting Lissabon -> Porto
Michael Jacobsen: Aalborg -> Almeria
Dmitri Chyhgrynskiy: Barcelona -> Shaktar Donetsk
Lorik Cana: Sunderland -> Galatasaray
Milan Jovanovic: free (Standard Liege) -> Liverpool
Eduardo: Sporting Braga -> Genoa
Gergely Rudolf: Debrecen -> Genoa
Simon Kjaer: Palermo -> Wolfsburg
Laurent Koscielny: Lorient -> Arsenal
Bruno Eguele Manga: Angers -> Lorient
Gabriel Paletta: Liverpool -> Parma
Hasan Kabze: Rubin Kazan -> Montpellier
Marco Estrada: Universidad de Chile -> Montpellier
Nadir Belhadj: Portsmouth -> Al Sadd
Jesus Datolo: Napoli (Olympiakosissa lainassa) -> Espanyol (laina)
David Mendes da Silva: AZ Alkmaar -> Salzburg
Jaime Valdes: Atalanta -> Sporting Lissabon
Jong-Tae Se (PRK): Kawasaki Frontale -> Bochum
Ariel Ibagaza: free (Villarreal) -> Olympiakos
Rasmus Bengtsson: Hertha Berlin -> Twente
Selim Teber: Eintracht Frankfurt -> Kayserispor
Marcelo: Wisla Krakow -> PSV
Marcelo Bordon: Schalke -> Al Rayyan
Papa Boupa Diop: Portsmouth -> AEK Athens
Joe Ledley: Cardiff -> Glasgow Celtic
Erwin Hoffer: Napoli -> Kaiserslautern
Nene: Monaco -> PSG
Keirrison: Barcelona(lainassa Fiorentinassa) -> Santos (laina)
Nicolai Jörgensen: AB -> Leverkusen
Stephen Hunt: Hull -> Wolverhampton
Thierry Henry: Barcelona -> NY Red Bulls
Dennis Rommedahl: Ajax -> Olympiakos
Carlos Zambrano: Schalke -> St.Pauli
Shinji Kagawa: Cerezo Osaka -> Borussia Dortmund
Felicio Brown Forbes: Hertha Berlin –> Nürnberg
Jens Hegeler: Bayer Leverkusen - > Nürnberg (laina)
Hameur Bouazza: Blackpool -> Arles-Avignon
Artur Boruc: Celtic -> Fiorentina
Ali Al-Habsi: Bolton -> Wigan (laina)
Edinson Cavani: Palermo -> Napoli
Frederic Piquionne: Olympique Lyonnais (lainassa Portsmouthissa) -> West Ham
Pablo Barrera: UNAM Pumas -> West Ham
Adriano Correia: Sevilla -> Barcelona
Mario Mandzukic: Dinamo Zagreb -> Wolfsburg
Santiago Garcia: Rosario Central -> Palermo
Giacomo Brichetto: Novara -> Palermo
Dennis Diekmaier: Nürnberg -> HSV
Efrain Juarez: UNAM Pumas -> Glasgow Celtic
Leo Franco: Galatasaray -> Real Zaragoza
Toni Doblas: Huesca - > Real Zaragoza
Timmy Simons: PSV -> Nürnberg
Joe Cole: free -> Liverpool
Borja Valero: West Bromwich -> Villarreal (laina)
Christian Fuchs: Bochum -> Mainz (laina)
Marcus Berg: HSV -> PSV
Sokratis Papasthatopoulos: Genoa -> AC Milan
Juliano Belletti: Chelsea -> vapaa -> Fluminense
Pedro Leon: Getafe -> Real Madrid
Aritz Aduriz: Mallorca -> Valencia
Mehmet Topal: Galatasaray-> Valencia
Sofiane Feghouli: Grenoble -> Valencia
Andrea Ranocchia: Genoa - > Inter Milan (tämän kauden lainassa Genoassa)
Francis Coquelin: Arsenal -> Lorient (laina)
Eduardo: Arsenal -> Shaktar Donetsk
Dan Gosling: vapaa (Everton) -> Newcastle
Robert Vittek: Lille -> Ankaragucu
Titus Bramble: Wigan -> Sunderland
James McArthur: Hamilton -> Wigan
Vujadin Savic: Crvena Zvezda Belgrad -> Bordeaux

Albert Riera: Liverpool -> Olympiakos
Aleksandar Kolarov: Lazio -> Manchester City
Filipe: Deportivo -> Atletico Madrid
Marcos Angeleri: Estudiantes -> Sunderland
Mariano Bogliacino: Napoli -> Chievo
Francesco Benussi: Lecce -> Palermo
Guti: Real Madrid -> Besiktas
Henrique: Barcelona -> Racing Santander (laina)
Marcos Alonso: Real Madrid -> Bolton
Franck Quedrue: Birmingham –> Panionios
Jonathan de Guzman: Feyenoord –> Real Mallorca
Ibrahima Sonko: Stoke -> Portsmouth (laina)
Rene Krhin: Inter Milan -> Bologna
Nicolo Cherubin: Cittadella -> Bologna
Sol Campbell: Arsenal -> Newcastle
Adam Szalai: Real Madrid Castilla -> Mainz 09
Javier Garrido: Manchester City -> Lazio
Ronnie Stam: Twente -> Wigan
Tore Reginiussen: Schalke -> Lecce (laina)
Gustavo: Schalke (laina)
Jean-Alain Boumsong: Olympique Lyonnais -> Panathinaikos
Yuto Nagatomo: FC Tokyo -> Cesena
Mounir el Hamdaoui: AZ Alkmaar -> Ajax
George Boateng: vapaa (Hull) -> Xanthi
Boaz Myhill: Hull -> West Bromwich
Raul Tamudo: Espanyol -> Real Sociedad
Carlitos: FC Basel -> Hannover
Carlos Marchena: Valencia -> Villarreal
Andrezinho (vapaa) -> 1. FC Köln
Tal Ben Haim: Portsmouth -> West Ham (laina)
Rafael Marquez: Barcelona -> N.Y Red Bulls
Stefano Guberti: Roma -> Sampdoria
Dieumerci Mbokani: Standard Liege -> AS Monaco
Youl Mawene: Preston -> Panserraikos
Mame Biram Diouf: Manchester United -> Blackburn (laina)
Rodrigo: Real Madrid-> Benfica
Sergio Escudero: Real Murcia -> Schalke
Miguel Veloso: Sporting Lissabon -> Genoa
Bruno Alves: Porto -> Zenit St.Petersburg
Diego Godin: Villarreal -> Atletico Madrid
Jason Koumas: Wigan -> Cardiff (laina)
Rafinha: Schalke -> Genoa
Ezequiel Munoz: Boca Juniors -> Palermo
Cesar Azpiliqueta: Osasuna -> Olympique Marseille
Sami Khedira: VFB Stuttgart -> Real Madrid
Stephen Appiah: Bologna -> Cesena
Sebastian Giovinco: Juventus -> Parma (laina)
Nicky Shorey: Aston Villa -> West Bromwich
Hernanes: Sao Paulo -> Lazio
Stephen Elliott: Preston -> Hearts of Midlothian
Mame Biram Diouf: Manchester United -> Blackburn
Peter Enckelman: Cardiff -> St. Johnstone
Johan Audel: Valenciennes -> VFB Stuttgart
Seyi Olofinjana: Wolverhampton -> Cardiff
Andre Ooijer: PSV -> Ajax
Danny Welbeck: Manchester United -> Preston (laina)
Camel Meriem: Aris Thessaloniki (vapaa) -> Arles-Avignon
Guillermo Burdisso: Rosario Central -> AS Roma (laina)
Craig Cathcart: Manchester United -> Blackpool
Ludovic Sylvestre: Sparta Praha -> Blackpool
Elliot Grandin: CSKA Sofia -> Blackpool
Malaury Martin: AS Monaco -> Blackpool
John Mensah: Olympique Lyonnais -> Sunderland (laina)
Gabriele Perico: Albinoleffe -> Cagliari
Simon Laner: Albinoleffe -> Cagliari
Dennis Rommedahl: Ajax -> Olympiakos
Daniel de Ridder: Wigan -> Ajax
Kennedy Bakircioglu: Ajax -> Racing Santander
Atiba Hutchinson: FC Kööpenhamina-> PSV
Jeremain Lens: AZ Alkmaar -> PSV
David Mendez da Silva: AZ Alkmaar -> Red Bull Salzburg
Erik Falkenburg: Sparta Rotterdam -> AZ Alkmaar
Charlison Benschop: RKC Waalwijk -> AZ Alkmaar
Nick Viergever: Sparta Rotterdam -> AZ Alkmaar
Dick Marcellis: PSV -> AZ Alkmaar
Blaise Nkufo: Twente Enschede -> Seattle Sounders
Slobodan Rajkovic: Twente Enschede -> Chelsea (laina päättyi)
Miroslav Stoch: Twente Enschede (Chelsean omistama) -> Fenerbahce
Marc Janko: Red Bull Salzburg -> Twente Enschede
Roy Makaay: Feyenoord (eläkkeelle)
Giovanni van Bronckhorst: Feyenoord (eläkkeelle)
Ruben Schaken: VW Venlo -> Feyenoord
Adil Auassar: VW Venlo -> Feyenoord
Juha Hakola: Heracles Almelo -> Willem II
Veli Lampi: Aarau -> Willem II
Maikel Aerts: Willem II -> Hertha Berlin
Mehmet Akgün: Willem II -> Borussia Dortmund
Ibrahim Kargbo: Willem II -> FK Baku
Sergei Semak: Rubin Kazan -> Zenit St. Petersburg
Aleksander Buharov: Zenit St. Petersburg

Nedum Onuoha: Manchester City -> Sunderland
Ricardo Carvalho: Chelsea -> Real Madrid
Mario Balotelli: Inter Milan -> Manchester City
Aiden McGeady: Glasgow Celtic –> Spartak Moscow
Danny Welbeck: Manchester United -> Sunderland (laina)
James Beattie: Stoke -> Glasgow Rangers
Kenwyne Jones: Sunderland -> Stoke
Matt Derbyshire: Olympiakos -> Birmingham (laina)
Mamadou Samassa: Olympique Marseille -> Valenciennes
Daniel Majstorovic: AEK Ateena -> Glasgow Celtic
Aristide Bance: Mainz 05 -> Al Ahli
Mamadou Niang: Olympique Marseille -> Fenerbahce
Christian Poulsen; Juventus - > Liverpool
Diego: Juventus -> Wolfsburg
Georg Niedermaier: Bayern München -> Vfb Stuttgart
Mesut Özil: Werder Bremen -> Real Madrid
Lukas Piszczek: Hertha Berlin -> Borussia Dortmund
Mitchell Langerak: Melbourne Victory -> Borussia Dortmund
Marcin Lewandowski: Lech Poznan -> Borussia Dortmund
Tinga: Borussia Dortmund -> Internacional
Reto Ziegler: Borussia Dortmund -> VFB Stuttgart
Tom Starke: Duisburg -> Hoffenheim
Ramazan Özcan: Besiktas -> Hoffenheim (laina)
Kokou Mlapa: 1860 München -> Hoffenheim
Jannik Westergaard: Bröndby -> Hoffenheim
Timo Hildebrand: Hoffenheim -> vapaa
Per Nilsson: Hoffenheim -> Nürnberg
Franco Zuculini: Hoffenheim -> Genoa (laina)
Maicosuel: Hoffenheim -> Botafogo
Kostas Giannoulis: Iraklis Saloniki -> 1. FC Köln
Alexandru Ionita: Rapid Bukarest -> 1. FC Köln
Wilfried Sanou: Urawa Reds -> 1. FC Köln (laina)
Martin Lanig: VFB Stuttgart -> 1. FC Köln
Christopher Buchtmann: Fulham -> 1. FC Köln
Mato Jajalo: Siena -> 1. FC Köln
Andrezinho: Vitoria Guimaraes -> 1. FC Köln
Maniche: 1. FC Köln -> Sporting Lissabon
Thomas Kessler: 1. FC Köln -> St. Pauli (laina)
Michael Gardawski: 1. FC Köln -> VFB Stuttgart (laina)
Erwin Hoffer: Napoli -> Kaiserslautern (laina)
Ilian Micanski: Zaglebie -> Kaiserslautern
Oliver Kirch: Arminia Bielefeld -> Kaiserslautern
Chadli Amri: Mainz 09 -> Kaiserslautern
Ivo Ilicevic: Bochum -> Kaiserslautern
Jan Moravek: Schalke -> Kaiserslautern (laina)
Josip Simunek: Wolfsburg -> Kaiserslautern
Clemens Walch: VFB Stuttgart -> Kaiserslautern
Erik Jendrisek: Kaiserslautern -> Schalke
Sidney Sam: Kaiserslautern -> Leverkusen
Georges Mandjeck: Kaiserslautern -> Rennes
Dragan Paljic: Kaiserslautern -> Wisla Krakow
Aymen Abdennour: Werder Bremen -> ES Sahel (laina päättyi)
Martin Harnik: Werder Bremen -> VFB Stuttgart
Torsten Oehrl: Werder Bremen -> Augsburg
Eric Maxim Choupo-Moting: Nürnberg -> HSV (laina)
Mickaël Tavares: Nürnberg -> HSV (laina)
Lennard Sowah: Portsmouth -> HSV
Dennis Diekmeier: Nürnberg -> HSV
Heiko Westermann: Schalke -> HSV
Gojko Kacar: Hertha Berlin -> HSV
Maximilian Beister: HSV -> Fortuna Düsseldorf (laina)
Igor de Camargo: Standard Liege -> Borussia Mönchengladbach
Mohamadou Idrissou: Freiburg -> Borussia Mönchengladbach
Oliver Neuville: Borussia Mönchengladbach -> Arminia Bielefeld
Roberto Colautti: Borussia Mönchengladbach -> Maccabi Tel Aviv
Rob Friend: Borussia Mönchengladbach -> Hertha Berlin
Moritz Stoppelkamp: Rot-Weiss Oberhausen -> Hannover
Lars Stindl: Karlsruhe -> Hannover
Jan Rosenthal: Hannover -> Freiburg
Jiri Stajner: Hannover -> Slovan Bratislava
Jan Durica: Hannover -> Lokomotiv Moscow (laina)
Hanno Balitsch: Hannover -> Leverkusen
Arouna Kone: Hannover -> Sevilla
Jens Hegeler: Bayer Leverkusen -> FC Nürnberg
Rubin Rafael Okotie: Austria Wien -> FC Nürnberg
Christoph Sauter: Mainz -> FC Nürnberg
Matthew Spiranovic: Urawa Reds -> FC Nürnberg
Robbie Mak: Manchester City -> FC Nürnberg
Thomas Broich: FC Nürnberg -> Brisbane
Jaouhar Mnari: FC Nürnberg -> FSV Frankfurt
Tim Hoogland: Mainz -> Schalke
Christoph Metzelder: Real Madrid -> Schalke
Atsuto Uchida: Kashima Antlers -> Schalke
Kevin Kuranyi: Schalke -> Dinamo Moscow
Mohamed Amsif: Schalke -> Augsburg
Lewis Holtby: Schalke -> Mainz
Vicente Sanchez: Schalke -> vapaa
Nassim ben Khalifa: Grasshoppers -> Wolfsburg
Christian Gentner: Wolfsburg -> VFB Stuttgart
Obafemi Martins: Wolfsburg -> Rubin Kazan
Jonathan Santana: Wolfsburg -> Kayserispor
Theofanis Gekas: Bayer Leverkusen -> Eintracht Frankfurt
Markus Steinhofer: Kaiserslautern -> Eintracht Frankfurt
Giorgios Tzavellas: Panionios -> Eintracht Frankfurt
Christoph Spycher: Eintracht Frankfurt -> Young Boys Bern
Faton Toski: Eintracht Frankfurt -> Bochum
Selim Teber: Eintracht Frankfurt -> Kayserispor
Nikos Liberopoulos: Eintracht Frankfurt -> AEK Ateena
Zvonko Pamic: Bayer Leverkusen -> Freiburg (laina)
Michael Langer: Freiburg -> FSV Frankfurt
Eke Uzoma: Freiburg -> 180 München
Cha Du-Ri: Freiburg -> Glasgow Celtic
Domagoj Vida: Osijek -> Bayer Leverkusen
Thomas Zdebel: Bayer Leverkusen –> Alemannia Aachen
Lukas Sinkiewicz: Bayer Leverkusen -> Augsburg
Jens Lehmann: VFB Stuttgart (lopettanut)
Aleksander Hleb: VFB Stuttgart -> Barcelona (laina loppui)
Robert Hilbert: VFB Stuttgart -> Besiktas
Haruna Babangida: Apollon Limassol -> Mainz
Sami Allagui: Greuther Fürth -> Mainz
Dimo Wache: Mainz (lopetti)
Marco Rose: Mainz (lopetti)
Malik Fathi: Mainz -> Spartak Moscow (laina loppui)
Jahmir Hyka: Mainz -> Panionios
Fin Bartels: Hansa Rostock -> St.Pauli
Thomas Meggle: Hansa Rostock (lopetti)

Brad Jones: Middlesbrough -> Liverpool
Geovanni: vapaa -> San Jose Earthquakes
Tiago: Juventus -> Atletico Madrid
German Denis: Napoli -> Udinese
Craig Bellamy: Manchester City -> Cardiff (laina)
Anthony Modeste: Nice -> Girondines de Bordeaux
Angelos Basinas: Portsmouth -> Arles-Avignon
Angelos Charisteas: vapaa -> Arles-Avignon
Mamadou Niang: Olympique Marseille -> Fenerbache
Nelson Haedo Valdes: Borussia Dortmund -> Hercules
Emilio Izaguirre: Motagua (Honduras)-> Glasgow Celtic
Dorian Dervite: Tottenham -> Villarreal
Moussa Dembele: AZ Alkmaar -> Fulham
Jackson Mendy: Freiburg -> Grenoble
Kevin-Prince Boateng: Portsmouth -> Genoa (lainaan AC Milaniin)
Mohamed Abdellaoue: Vålerenga -> Hannover
Jon Walters: Ipswich -> Stoke
James Milner: Aston Villa -> Manchester City
Stephen Ireland: Manchester City -> Aston Villa
Robert Acquafresca: Genoa -> Cagliari (laina)
Massimo Gobbi: vapaa (Fiorentina) -> Parma
Danilo Pereira: Benfica -> Parma
Matt Kilgallon: Sunderland -> Middlesbrough (laina)
Eduardo Salvio: Atletico Madrid -> Benfica (laina)
Vladimir Weiss: Manchester City -> Glasgow Rangers (laina)
Loic Remy: Nice -> Olympique Marseille
Krisztian Nemeth: Liverpool (lainassa AEK Ateenassa) -> Olympiakos
Milos Krasic: CSKA Moscow -> Juventus
Morten Rasmussen: Glasgow Celtic -> Mainz (laina)
Peter Odemwingie: Lokomotiv Moscow -> West Bromwich
Adrian Mrowiec: FBK Kaunas -> Hearts of Midlothian
Edgar Davids: vapaa -> Crystal Palace
Nikica Jelavic: Rapid Wien -> Glasgow Rangers
Alberto Aquilani: Liverpool -> Juventus (laina)
Somen Tchoyi: Red Bull Salzburg -> West Bromwich
Cristiano Lucarelli: Parma -> Napoli (laina)
William Gallas: vapaa (Arsenal) -> Tottenham
Nikola Petkovic: Eintracht Frankfurt -> Ankar Perm (laina)
Steven Caldwell: vapaa (Burnley) -> Wigan
Jason Scotland: Wigan -> Ipswich
Slobodan Rajkovic: Chelsea -> Vitesse Arnhem (laina)
Nemanja Matic: Chelsea -> Vitesse Arnhem (laina)
Mido: vapaa (Middlesbrough) - > Ajax
Diego Cavalieri: Liverpool -> Cesena
Alessandro Diamanti: West Ham -> Brescia
Rafik Halliche: Benfica -> Fulham
Fraser Forster: Newcastle -> Glasgow Celtic
Andre-Pierre Cignac: Toulouse -> Olympique Marseille
Mouhamadou Dabo: St. Etienne -> Sevilla
Luigi Cigarini: Napoli -> Sevilla
Tomas Stankevicius: Sevilla -> Sampdoria
Ricardo Costa: Lille -> Valencia
Tino Costa: Montpellier -> Valencia
Dorian Dervite: Tottenham -> Villarreal
Leandro Somoza: Velez Sarzfeld -> Villarreal
Sebastien Eguren: Villarreal -> Sporting Gijon
Javi Venta: Villarreal -> Levante
Ivan Marcano: Villarreal -> Getafe
Sebastien Fernandez: Banfield -> Malaga
Eliseu Pereira: Lazio -> Malaga
Rodrigo Galatto: Atletico Paranaense -> Malaga
Sandro Silva: Botafogo -> Malaga
Victor Obinna: Malaga -> Inter Milan
Adrian Colunga: Real Zaragoza -> Getafe
Fabio Celestini: Getafe -> Lausanne
Yeste: Athletic Bilbao -> Al Wasl
Josepa Etxeberria: Athletic Bilbao (lopettanut)
Ruben Perez: Atletico Madrid -> Deportivo la Coruna
Santos Stopira: Santa Clara -> Deportivo la Coruna
Urreta: Benfica -> Deportivo la Coruna
Yves Desmarets: Vitoria Guimaraes -> Deportivo la Coruna
Aythami: Xerez -> Deportivo la Coruna
Sergio: Deportivo la Coruna -> Levante
Mista: Deportivo la Coruna -> Toronto
Marcelo Silva: Danubio -> Almeria
Michael Jacobsen: AB Aalborg -> Almeria
Valeri: Porto -> Almeria
Leonardo Ulloa: Castellon -> Almeria
Fernando Soriano: Almeria -> Osasuna
Chico: Almeria -> Genoa
Cisma: Almeria -> Racing Santander
Mario: Real Mallorca -> Atletico Madrid
Felipe Mattioni: Real Mallorca -> Espanyol
Sergio Garcia: Real Betis -> Espanyol
Nicolas Pareja: Espanyol -> Spartak Moscow
Facundo Roncaglia: Espanyol -> Estudiantes de la Plata
Javi Marquez: Espanyol -> Parma
Dejan Lekic: Crvena Zvezda Belgrad .> Osasuna
Damia: Real Betis -> Osasuna
Asier Riesgo: Real Sociedad -> Osasunaa
Llorente: Villarreal -> Real Sociedad
Paco Sutil: Eibar - > Real Sociedad
Emilio Nsue: Real Mallorca -> Real Sociedad
Carlos Bueno: Real Sociedad -> Penarol
Francis: Xerex -> Racing Santander
Xisco: Racing Santander -> Newcastle
Nasief Morris: Racing Santander -> Panathinaikos
Edmilson: Palmeiras -> Real Zaragoza
Matteo Contini -> Napoli -> Real Zaragoza
Marco Perez: Gimnasia y Esgrima -> Real Zaragoza
Nicolas Bertolo: Palermo -> Real Zaragoza
Humberto Suazo: Real Zaragoza -> Monterrey
Juan Pablo Carrizo: Real Zaragoza -> River Plate
Ruben Pulido, Francisco Pavon, Javier Paredes, Marko Babic: Real Zaragoza -> vapaa
Abel Aguilar: Real Zaragoza -> Hercules
Gaston Sangoy: Apollon Limassol -> Sporting Gijon
Nacho Novo: Glasgow Rangers -> Sporting Gijon
Garcia Perez Ayoze: Tenerife -> Sporting Gijon
Diego Camacho: Sporting Gijon -> vapaa
David Cortes Caballero: Getafe -> Hercules
Matias Fritzler: Lanus -> Hercules
Cristian Pulhac: Dinamo Bukarest -> Hercules
Gustavo Munua: Malaga -> Levante
Valdo: Espanyol -> Levante
Xavi Torres: Malaga -> Levante
Cendros: Levante -> Real Mallorca
Carlos Eduardo: Hoffenheim -> Rubin Kazan
Sebastian Rudy: VFB Stuttgart -> Hoffenheim
Ismail Aissati: Ajax -> Vitesse Arnhem
Jonathan Biabiany: Parma -> Inter Milan
Philippe Coutinho: Vasco da Gama -> Inter Milan
Francesco Toldo: Inter Milan (lopettanut)
Max Tonetto: AS Roma (lopettanut)
Davide Lanzafame: Parma -> Juventuss
Jorge Martinez: Catania -> Juventus
Marco Amelia: Genoa -> AC Milan
Mario Yepes: Chievo Verona -> AC Milan
Dida: AC Milan (lopettanut)
Giuseppe Favalli: AC Milan (lopettanut)
Manuele Blasi: Palermo -> Napoli
Mariano Bogliacino: Napoli -> Chievo
Alberto Zapater: Genoa -> Sporting Lissabon
Gianluca Curci: Siena -> Sampdoria
Daniele Dessena: Cagliari -> Sampdoria
Guido Marilungo: Lecce -> Sampdoria
Massimo Volta: Cesena -> Sampdoria
Marco Rossi: Sampdoria -> Bari
Luciano Zauri: Sampdoria -> Lazio
Kamil Glik: Piast Gliwice -> Palermo
Mauricio Pinilla: Grosseto -> Palermo
Roberto Guana: Palermo -> Chievo Verona
Antonio Candreva: Juventus -> Udinese
Ruben Parraga: Granada -> Udinese
Marcus Diniz: Livorno -> Parma
Danilo Pereira: Benfica - > Parma
Gabriel Paletta: Boca Juniors -> Parma
Marco Pisano: Torino -> Parma
Andrea Rispoli: Brescia –> Parma
Luis Jimenez: Parma -> Ternana
Damiano Zenoni: Parma (vapaa)
Alvaro Gonzalez: Nacional Montevideo -> Lazio
Libor Kozak: Brescia -> Lazio
Roberto Baronio: Lazio (vapaa)
Julio Cruz: Lazio (vapaa)
Ousmane Dabo: Lazio (vapaa)
Sebastiano Siviglia: Lazio (vapaa)
Nico Pulzetti: Livorno -> Bari
Andrea Raggi: Bologna -> Bari
Jaime Romero: Udinese -> Bari
Riccardo Allegretti: Bari -> Grosseto
Riccardo Meggiorini: Bari -> Bologna
Mirco Antenucci: Ascoli -> Catania
Alejandro Gomez: San Lorenzo -> Catania
Alex Pinardi: Modena -> Cagliari
Simone Barone: Cagliari (vapaa)
Diego Luis Lopez: Cagliari (lopettanut)
Andrea Parola: Cagliari (vapaa)
Bostjan Cesar: Grenoble -> Chievo Verona
Erjon Bogdani: Chievo Verona -> Cesena
Kisho Yano: Albirex Niigata -> Freiburg
Paolo Castellini: Parma -> Roma
Sebastian Squillaci: Sevilla -> Arsenal
Moussa Maazou: CSKA Moscow -> Girondines de Bordeaux (laina)
Marco Gorzegno: Sassuolo -> Brescia
Matteo Sereni: Torino -> Brescia
Luigi Scaglia: Torino -> Brescia
Davide Zoboli: Torino -> Brescia
Albin Ekdal: Siena -> Bologna
György Garics: Atalanta -> Bologna
Rene Khrin: Inter Milan -> Bologna
Cristiano Lupatelli: Cagliari -> Bologna
Archimede Morleo: Crotone -> Bologna
Gaston Ramirez: Penarol -> Bologna
Adailton: Bologna -> vapaa
Toto Lanna: Bologna -> vapaa
Massimo Marazzina: Bologna -> vapaa
Nicola Mingazzini: Bologna -> vapaa
Savio Nsereko: Bologna -> 1860 München
Cristiano Zenoni: Bologna -> vapaa
Davide Brivio: Vicenza -> Lecce
Carlos Grossmüller: Danubio -> Lecce
Gustavo: Vasco da Gama -> Lecce
Ruben Olivera: Penarol -> Lecce
Ignacio Piatti: Independiente - > Lecce
Angelo Grecucci: Lecce -> vapaa
Alain Baclet: Lecce -> Vicenza
Manuel Belleri: Lecce -> vapaa
Guido Marilungo: Lecce -> Sampdoria
Fabio Caserta: Atalanta -> Cesena
Odion Ighalo: Granada -> Cesena
Maximiliano Pellegrino: Atalanta -> Cesena
Luca Moscatiello: Fulham -> Cesena
Panagiotis Tachtsidis: AEK Ateena -> Cesena
Steve von Bergen: Hertha Berlin -> Cesena
Cristian Bucchi: Cesena -> Napoli
Hans Sarpei: Bayer Leverkusen -> Schalke
Victor Obinna. Inter Milan -> West Ham
Marc-Antoine Fortune: Glasgow Celtic -> West Bromwich
Fernardo Cavenaghi: Girondines de Bordeaux -> Real Mallorca
Benjani: Manchester City -> Blackburn
Carlos Salcido: PSV Eindhoven -> Fulham
Medo: HJK -> Partizan Belgrad
Teemu Pukki: Sevilla -> HJK
Knut Olav Rindaroy: Molde -> Deportivo la Coruna (laina)
Wesley: Santos -> Werder Bremen
Andre-Pierre Cignac: Toulouse -> Olympique Marseille
Cheickh Tiote: Twente -> Newcastle
Jay Simpson: Arsenal -> Hull
Darren O’Dea: Glasgow Celtic -> Ipswich
Carl Dickinson: Stoke -> Portsmouth (laina)
Stephen Jordan: Burnley -> Sheffield United
Alessandro Pellicori: QPR -> Torino
Hassan Yebda: Benfica (lainassa Portsmouthissa) -> Napoli (laina)
Hatem ben Arfa: Olympique Marseille -> Newcastle
Fahid Ben Khalfallah: Valenciennes -> Girondines de Bordeaux
Pablo Armero: Palmeira (Kolumbia)-> Udinese
David Trezeguet: Juventus -> Hercules
Javier Mascherano: Liverpool -> Barcelona
Zlatan Ibrahimovic: Barcelona -> AC Milan
Kishi Yano: Albirex Niigata -> SC Freiburg
Anton Putsilo: Dynamo Minsk -> SC Freiburg
Armin Bacinovic: Maribor -> Palermo
Josip Ilicic: Maribor  Palermo
Raul Meireles: Porto -> Liverpool
Javier Mascherano: Liverpool -> Barcelona
Jose Ernesto Sosa: Bayern München -> Napoli
Hugo Viana: Valencia -> Sporting Braga
Salvatore Bocchetti: Genoa -> Rubin Kazan
Wilfried Bouma: Aston Villa (vapaa) -> PSV Eindhoven
Jan Vennegoor of Hesselink: vapaa (Hull)-> Rapid Wien
Mikael Silvestre: Arsenal -> Werder Bremen
Aldo Duscher: Sevilla (vapaa) -> Espanyol
Klaas-Jan Huntelaar: AC Milan -> Schalke
Fabio Daprela: West Ham -> Brescia
Paul Scharner: vapaa (Wigan) -> West Bromwich
Gelson Fernands: St. Etienne -> Chievo Verona
Marius Stankevicius: Sampdoria -> Valencia
Antonio Candreva: Udinese (lainassa Juventuksessa) -> Parma
Edward Ofere. Malmö FF -> Lecce
Andrea Rispoli: Parma -> Lecce (laina)
Manuel Coppola: Parma -> Lecce (laina)
Pape Diakhate: Dynamo Kiev -> Olympique Lyonnais (laina)
Gylfi Sigurdsson: Reading -> Hoffenheim
Kees Kwakman: NAC Breda -> FC Augsburg
Stipe Pletikosa: Spartak Moscow -> Tottenham (laina)
Matt Phillips: Wycombe Wanderers - > Blackpool
Jose Manuel Jurado: Atletico Madrid -> Schalke
David Trezeguet: Juventus - > Hercules
Yohan Benalouane: St.Etienne - > Cesena
Jonathan Zebina: Juventus - > vapaa
Armand Traore: Arsenal -> Juventus (vapaa)
Marcus Bent: Birmingham - > Wolverhampton (laina)
Mauro Camoranesi: Juventus -> VFB Stuttgart
Nicolao Dumitru: Empoli -> Napoli
Rodrigo Moreno: Benfica -> Bolton (laina)
Paul Konchesky: Fulham -> Liverpool
Jonathan Zebina: Juventus -> Brescia
Aleksei Jeremenko jr.: Metallist Harkiv (lainassa Pietarsaaren Jarossa) - > Kilmarnock (laina)
Lauri dalla Valle: Liverpool -> Fulham
Asamoah Gyan: Rennes -> Sunderland
Robinho: Manchester City (lainassa Santosissa) -> AC Milan
Anthony Stokes: Hibernian - > Glasgow Celtic
Zurab Khizanishvili: Blackburn -> Reading (laina)
Alexander Hleb: Barcelona (lainassa Stuttgartissa) -> Birmingham (laina)
Martin Jiranek: Spartak Moscow -> Birmingham
Nicolas Plestan: Lille -> Schalke
Yoann Gourcuff: Girondines de Bordeaux - > Olympique Lyonnais
Ciprian Deac: CFR Cluj -> Schalke
Fabio Quagliarella: Napoli - > Juventus (laina)
Bruno Montelongo: River Plate -> AC Milan
Alessio Cerci: AS Roma -> Fiorentina
Edson Ramos: Bunyodkor -> Real Mallorca
Joao Victor: Cruzeiro -> Real Mallorca
Jeffrey Sarpong: Ajax -> Real Sociedad
Claudio Morel: Boca Juniors -> Deportivo la Coruna
Adam Pinter: MTK Budapest -> Real Zaragoza
Florent Sinama-Pongolle -> Sporting Lissabon -> Real Zaragoza
Eduardo: Sporting Braga -> Genoa
Avaldo: Sporting Braga -> Sporting Lissabon
Lima: Belenenses -> Sporting Braga
Nicolas Otamendi: Velez Sarzfeld -> FC Porto
Nicolas Gaitan: Boca Juniors -> Benfica
Diego Perez: AS Monaco -> Bologna
Ivan Radovanovic: Atalanta -> Bologna
Adam Clayton: Manchester City -> Leeds
Siaka Tiene: Valenciennes -> PSG
Younousse Sankhare: PSG -> Dijon (laina)
Franco di Santo: Chelsea -> Wigan
Jean Beausejour: Club America -> Birmingham
Mamadou Bah: Strassbourg - > VFG Stuttgart
Federico Insua: Liverpool- > Galatasaray (laina)
Francis Dickoh: FC Utrecht -> Hibernian
Eidur Gudjohnsen: AS Monaco (lainassa Tottenhamissa) - > Stoke
Marc Wilson: Portsmouth -> Stoke
Liam Lawrence, Dave Kitson: Stoke -> Portsmouth
Jermaine Pennant: Real Zaragoza -> Stoke (laina)
Teemu Tainio: Sunderland -> Ajax
Liam Boyce: Cliftonville -> Werder Bremen
Richard Foster: Aberdeen -> Glasgow Rangers
Andrius Velicka: Glasgow Rangers -> Aberdeen
Nacer Barazite: Arsenal -> Vitesse Arnhem
Marcus Pedersen: Strömsgodset -> Vitesse Arnhem
Lareya Kingston: Hearts of Midlothian -> Vitesse Arnhem
Guram Kashia: Dynamo Tbilisi -> Vitesse Arnhem
Damien Plessis: Liverpool -> Panathinaikos
Felipe Caicedo: Manchester City -> Levante (laina)
Maceo Rigters: Blackburn -> Willem II (laina)
Frank Demouge: Willem II -> Utrecht
Scott Severin: Watford -> Dundee United
Nabil El Zhar: Liverpool -> PAOK Saloniki (laina)
Royston Drenthe: Real Madrid -> Hercules (laina)
David Carney: Twente Enschede -> Blackpool
Marco Borriello: AC Milan -> AS Roma (laina)
DJ Campbell: Leicester -> Blackpool
Joseph Yobo: Everton -> Fenerbache (laina)
Lars Jacobsen: Blackburn -> West Ham
Igor Budan: Palermo -> Cesena (laina)
Sam Dalla Bona: Napoli -> Atalanta (laina)
David di Michele: Torino -> Lecce
Jeda: Cagliari -> Lecce
Marcus Rosenberg: Werder Bremen -> Racing Santander
Joao Pedro: Atletico Mineiro -> Palermo
Zvjezdan Misimovic: Wolfsburg -> Galatasaray
Antonio da Silva: vapaa -> Borussia Dortmund
Rafael van der Vaart: Real Madrid -> Tottenham
Malik Fathi: Spartak Moscow -> Mainz (laina)
Ciprian Deac: CFR Cluj -> Schalke
Matej Delac: Inter Zapresic -> Chelsea (lainaan Vitesse Arnhemiin)
Mido: Middlesbrough -> Ajax (laina)
Marvin Matip: Köln -> Ingolstadt 04
David Rozehnal: HSV -> Lille (laina)
Ruud Boffin: MVV (lainassa VW Venlossa) -> West Ham (laina)
Tom Cleverley: Manchester United -> Wigan (laina)
Richard Kingson: vapaa (Wigan) -> Blackpool
Frederic Sammaritano: Vannes -> Auxerre
Federico Santander: Guarani -> Toulouse
Leandro Rinaudo: Napoli -> Juventus (laina)
Sanchez Cribari: Lazio -> Napoli
Kakha Kaladze: AC Milan -> Genoa
Angelo: vapaa (Lecce) -> Parma
Zvezdan Misimovic: Wolfsburg -> Galatasaray
Kris Stadsgaard: Rosenborg -> Malaga
Mohammed Tchite: Racing Santander -> Standard Liege
Waldo Ponce (Chile) -> Racing Santander (laina)

Erovanhemmat kaipaavat tukea, syyllistäminen ei auta ketään

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomain mielipideosastolla sunnuntaina 29.8.2010

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen otti kantaa monille kipeään aiheeseen sanoessaan, että pienen erolapsen olisi hyvä asua vain jommankumman vanhemman luona (HS Elämä 23.8.).

Tällöin lapsen ja etävanhemman suhde rajoittuu vierailuihin, jolloin etävanhempi jää paitsi lapsen arkielämästä kaikkine iloineen ja murheineen ja lähivanhempi on käytännössä yksinhuoltaja. Se on hankalaa etenkin, jos lähivanhempii asuu paikassa, jossa hänellä ei ole sosiaalisia tukiverkostoja. Onko etävanhempi siis tuomittu silkaksi elatusavun jakoautomaatiksi ja lähivanhempi käytännössä yksinhuoltajaksi?

Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen ei pidä joutua liikkumaan vaan vanhempien. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että lapsella olisi yksi pysyvä koti ja vanhemmilla omansa, eli yhteensä kolme asuntoa. Se ei ole ilmaista, plus matkakulut päälle.

Jos vanhemmat asuvat eri kaupungeissa tai jopa eri maissa, on luontevaa, että kolmas asunto olisi siinä kaupungissa,jossa lapsella on päivähoito- tai koulupaikka.

Kompromissivaihtoehdossa lapsen asunto sijoittuisi vanhempien asuinpaikkojen puoliväliin. Jos yksi vanhempi esimerkiksi asuisi Helsingissä ja toinen Turussa, lapsen koti, jonne vanhemmat sukkuloisivat vuorotellen, olisi Tampereella. Siellä olisivat lapsen päivähoitopaikka tai koulu ja ystävät, mutta ei esimerkiksi vanhemmille tärkeitä tukiverkostoja kuten ystäviä ja isovanhempia.

Toki eron syy on aina vanhemmissa, mutta usein ero voi olla pitkällä aikavälillä lapsen paras. Lapsen etu on, että molemmat vanhemmat pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, ja joskus se voi edellyttää eroamista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Jos ihminen voi elää ihmisarvoiseksi kokemaansa, merkityksellistä elämää, hän jaksaa paremmin olla myös hyvä isä tai äiti.

Oli lapsen huoltajuus- ja asumisjärjestely mikä hyvänsä, vanhempien mahdollisille uusille kumppaneille tilanne on joka tapauksessa haaste.

Lähivanhemman mahdollisen uuden kumppanin on ymmärrettävä käytännössä tapailevansa yksinhuoltajaa, jonka kodissa etävanhempi vierailee säännöllisesti. Etävanhemman mahdollinen uusi kumppani taas joutuu totuttelemaan ajatukseen, jossa hän saa etävanhemmasta kumppanikseen vain ”osan” kaksoiselämän verottaessa tämän jaksamista ja kukkaroa.

Yhteishuoltajuudessa taas molempien vanhempien mahdolliset uudet kumppanit saavat tottua tilanteeseen, jossa he osallistuvat merkittävään osaan lapsen arjesta ilman muodollista päätösvaltaa lapseen liittyvissä asioissa. He voivat saada jopa ylenkatsetta osakseen, ainakin epäluuloa.

Tunnettuna auktoriteettina Liisa Keltikangas-Järvisen kannattaisi muistaa, että auktoriteettiin kuuluu vastuu. Erovanhemmat tarvitsevat tukea eivätkä syyllistämistä, sillä se ei ole lapsenkaan etu!

Kuntoilu voi pelastaa elämäsi

Kannatan paitsi toimivaa terveydenhuoltoa, mutta ennen kaikkea ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Se ei kuitenkaan saa olla tekosyynä tai salanimenä perusterveydenhoidon karsimiselle, vaan sen pitää tarkoittaa sitä, että kuntoilua ja terveellistä ruokavaliota, painonhallintaa ja tupakoimattomuutta rohkaistaan kaikin mahdollisin keinoin, porkkanalla, ei kepillä.

Aloitin itse kuntoilun salavaivihkaa, oltuani systemaattinen liikkumisen ja hikoilun vastustaja. Pyöräillyt olen tosin aina, ja kävellyt. Niitä en kuitenkaan osannut ymmärtää kuntoiluna, sillä ne ovat olleet minulle elämäntapa, ainoat mahdolliset tavat liikkua kaupunkilaiselle. Lukiossa kävin joskus lyhyillä lenkeillä kokeita edeltävinä iltoina, mutta toden teolla aloitin kuntoilun vasta lukion jälkeen, luultuani että armeijassa pitää olla hyvässä kunnossa. No, ei pidä. Ainoa, jota siellä oltaisiin tarvittu, olisivat olleet hyvät selkälihakset, sillä multa jäivät varustesäkit kantamatta, enkä kestänyt täyspakkausmarsseja. Syykin löytyi: skolioosi.

Heti armeijan jälkeen löysin sitten itseni kaverini rohkaisemana kuntosalilta. Vähäksi aikaa hyllytetty tuore hyvä harrastus sai jatkoa kun huomasin heti yliopisto-opiskelujeni ensimmäisenä syksynä, että näiden hienojen perinnelukusalien vanhat, kiinteät penkit eivät ole nykymittaisille (179 cm) ihmisille tarkoitetut. Selän takia aloin sitten taas käymään kuntosalilla.

Alezander Stubbin mielestä jokainen kuntoiluun laitettu tunti tuo ihmiselle kaksi ja puoli tuntia lisää. Voi olla. Ainakin kuntoilevana tarvitse vähemmän unta, ja jaksan tehdä haluamiani asioita ollessani hereillä. Mutta kyse ei ole vain elämän laadusta, vaan myös elämästä. Minut hyvä lihaskunto on pelastanut muutaman kerran.

Kerran opiskeluaikana pulkkamäessä Tähtitorninmäellä ehdin tajuamaan, että nyt tulee pulkka, eikä vain yksi, vaan kokonainen letka. Ja kovaa. Ehdin vetämään opiskelukaverini pois alta, ja itse hyppäsin tasajalkaa ilmaan kun en enää ehtinyt itse pois alta. Pulkkajono meni altani, ja minä tein telemarkalastulon rinteeseen. Yliopiston lopputentin tein muutaman päivän leikkauksen jälkeen, joka esti minua istumasta kuten normaali-ihmiset. Istuin polvitaipeideni varassa, reisilihaksillani sen aikaa että sain tehtyä lopputentin tasoni arvoisesti. Ja kuka vielä kehtaa väittää, että urheileminen tyhmistää?

Kerran urheileminen on pelastanut henkenikin. Linnanmäellä kymmenisen vuotta sitten ollut hengenvaarallinen vekotin - joka poistettiin kai yhden kesän jälkeen - sai toimintahäiriön, ja pysähtyi. Olin pää alaspäin 20 metrin korkeudessa, ja turvakaaret olivat sateen liukastamat. Onneksi laitteessa oli sateen takia hyvin vähän muita, ja hekin olivat turvallisesti oikeinpäin. Onnistuin lukitsemaan itseni rakkailla reisilihaksillani, taas, siieksi että laitevika saatiin korjattua. Tällä kertaa jalkaprässin ja juoksun vahvistamat jalkani ja kevyehkö ruumiinrakenteeni pelastivat henkeni.

Kuntoilu siis kannattaa. Ei kenestäkään tarvitse tulla usainboltteja tai lassevirenejä, arnoldschwarzeneggereista puhumattakaan, ei sellainen liene terveellistäkään, mutta oman elämänsä atletismi voi pelastaa henkesi!

Hymyile, poliisi!

Jouduin eilen elämäni ensimmäisen kerran poliisin pysäyttämäksi, Oslossa. Olin tulossa poikani kanssa lähipuistosta, kun kadun varteen pysähtyneestä poliisiautosta loikkasi naispoliisi eteeni ja alkoi sönköttämään minulle käsittämättömällä murteella jotakin, jonka ensin tulkitsin siten, että hän epäili minun asuntooni (jollaista minulla ei ole Oslossa) murtaudutun. Kun sanoin etten ymmärrä, tämä teki minusta vieläkin epäilyttävämmän, eli ulkomaalaisen tai yhteistyöhaluttoman tai molempia. Itse asiassahan, ne ovat varmaan sama asia.

Lopulta kykenin liimaamaan poliisin mussutuksesta yhteen tarinan, jonka mukaan olin epäilty lähellä sattuneeseen asuntomurtoon. Kyllä, oli hyvin mahdollista, että minut oli nähty poikani kanssa lähellä tapahtumapaikkaa, sillä se oli kadun toisella puolella kuin mistä juuri tulimme. Murtovarkaaksi epäillyllä oli samanvärinen paita kuin minulla ja hän myös oli työntänyt lastenrattaita.

Minut pysäyttänyt poliisi kärtti minulta, miksi olin silminnähden hermostunut. Totta kai olin. Mitä muuta voisikaan olla ihminen, joka tulee poliisin pysäyttämäksi ja kuulustelemaksi, jolta tiukataan henkilöpapereita ja osoitetta ja hädin tuskin ymmärtää miksi? Kun annoin sekä suomalaisen että norjalaisen henkilötunnukseni, toinen poliisi soitti puhelun, ilmeisesti tarkistaakseen, että näitä tunnuksia vastaava henkilö todella oli olemassa.

Onneksi tämä toinen poliisi sympatiseerasi minua enemmän, tasoitteli tilannetta ja päästi minut menemään. Mutta opetukseksi poliiseille kaikissa maissa, myös Suomessa: älkää ihmetelkö, jos lähtökohtaisesti ihmiset suhtautuvat poliiseihin epäluuloisesti, hermostuneesti, nihkeästi tai jopa aggressiivisesti. Yleensä suhteellisen asiallisesti yhteiskunnan normien mukaan elävä ihminen ei nimittäin ole poliisin kanssa missään tekemisissä, koska poliisi näkyy ja kuuluu vain silloin kun normeja on rikottu. Ja silloin kun niitä on rikottu, ihminen on joko rikollinen tai ainakin epäilty.

Ehdotan poliisille, että se alkaisi myös kehumaan ja palkitsemaan ihmisiä, jotka noudattavat sääntöjä. Jakamaan kukkia ja heijastimia ihmisille, jotka kävelevät päin vihreitä valoja, noin esimerkiksi. Jos ihmisten kokemus poliisista muuttuisi myönteisemmäksi, he myös olisivat yhteistyöhaluisempia poliisin kanssa. Toinen opetus poliisille: älkää ainakaan solkatko mitään murretta. Mamujen ja muidenkin epäilyttävien tyyppien on ymmärrettävä teitä. Poliisin puheen on oltava ymmärrettävää ja yleispätevää, korrektia yleiskieltä. Tarinan kolmas opetus: on parempi puhua jotakin sellaista kieltä, jolla varmasti pärjää kuin kieltä, jonka kaikkia variantteja ei hallitse riittävästi. Norjassa ulkomaalaisen kannattaakin pitäytyä englannissa ja pysyä reilusti ulkomaalaisena, eikä yrittää hämätä olevansa joku sekundanorski.

Uskonto on kulttuuria, halusimme tai emme

Vaikka ei äkkipäätä uskoisi, ateisteiksi kääntyneillä syntymäkristityillä ja länsimaihin muuttaneilla vanhoillisilla muslimeilla on paljon yhteistä. Tärkein heitä yhdistävä tekijä on heidän argumentaationsa: kun tunnustukselliset ateistit haluavat kieltää kulttuurisen kristillisyyden, vanhoillismuslimit taas haluavat kieltää kulttuurisen islamin.

Mitä tämä tarkoittaa? Suomessa lähes kaikki - paitsi muiden uskontokuntien edustajat - ovat kulttuurisia kristittyjä. Me kaikki olemme lomalla jouluna, pääsiäisenä ja kaikenlaisten henkien levityspäivinä, ja yleensä mielellämme, riippumatta siitä, pitääkö näiitä henkiä pahanhajuisina. Muslimit, mormonit, bahait, hindut, juutalaiset, buddhalaiset, ateistit, kaikki. Jotkut meistä tosin kutsuisivat näitä juhlia jollain ei-kristillisellä nimellä ja kaikkein kiihkeimmät tunnustukselliset ateistit ottavat saamansa hyvän joulun toivotukset henkilökohtaisena loukkauksena, valtionuskon tunkeutumisena heidän persoonalliselle reviirilleen.

Asuessani Norjassa, olen saanut nauttien seurata siellä käytävää moniäänistä julkista debattia. Moniäänisyys Norjassa ei typisty silkaksi kulttuurirelativismiksi, jossa vähemmistöt kiintiöidään ja niputetaan yhdeksi ja samaksi mössöksi. Julkiseen keskusteluun osallistuu ja sitä ruokkii esimerkiksi konservatiivisen muslimiväestön sekä maallistuneen (länsimaallistuneen?) muslimiväestön edustajia. Ei siis ole vain yhdenlaisia muslimeja, mikä yleisesti tiedoksi annettakoon.

Kun kulttuuriseksi muslimiksi itseään kutsuva lesbo- ja naisaktivisti Sara Azmeh Rasmussen polttaa hijabeita Youngstorgetilla, konservatiiviväestön edustaja Mohammad Usman Rana kieltää kulttuurisen islamin olemassaolon. Hänen mielestään kakusta ei ole mahdollista syödä vain kuorrutusta. Ihminen on joko kokonaan muslimi, pitäen koraania elämänsä kirjaimellisena ohjenuoranaan (Koraania Azmeh Rasmussenkin siteeraa, ja tuntee ilmeisesti kirjansa). Tosin, kuten aina uskontojen pyhiä kirjoituksia sisältävien kokoelmien - oli sitten kyse Raamatusta, Marxin Kommunistisesta Manifestista tai Koraanista - kanssa on, ne ovat sisäisesti ristiriitaisia, niistä voi lukea ihan mitä vain ja perustella ainoina mahdollisina käytäntöinä täysin vastakkaisia asioita.

Uskonto ja kulttuuri eivät ole synonyymeja, mutta uskonnot, ainakin oman kulttuuripiirinsä valtauskonnot ovat niin juurtuneita paikallisyhteisöihinsä (embedded), jopa kansallisvaltioiden virallisiin instituutioihin, joista joissain tapauksissa jopa lakeihin, että silloinkin kun ihminen heittää hijabinsa tai ristinsä pois, ei hän kulttuuriaan niin helposti pysty ravistelemaan. Uskonto ei nimittäin ole mikään takki, jonka voi heittää pois ja polttaa, vaan pikemminkin sen alla oleva iho. Ja erivärisen ihon alla kaikki ovat lopulta ihmisiä.

Suurin levytys maailman rikkaimmasta teoksesta

Minulta kysyttiin eilen, minkä äänilevyn ottaisin mukaani autiolle saarelle, jos minun täytyisi valita yksi. Kaikista suurista levytyksistä päätyisin yleensä Bruno Walterin johtamaan klassiseen Wienin filharmonikkojen kanssa vuonna 1952 tehtyyn levytykseen Gustav Mahlerin laulusarjasta Das Lied von der Erde, jossa tenoriosat laulaa Julius Patzak ja altot Kathleen Ferrier.

Mahlerin tunnetun sitaatin mukaan sinfonioiden pitää sisältää kaikki, mitä maailmassa on. Usein hänen sinfonioissaan totisesti onkin kaikki, ja vähän enemmänkin. Joskus vähän liikaakin. Tässä kuusiosaisessa laulusarjassa on kaikki, mitä maailmassa on, ja vähän enemmänkin, ja samanaikaisesti. Ei siinä silti ole mitään liikaa.

Das Lied von der Erde on matka ihmiselämän ja omien tunnetilojen läpi. Siinä ovat samanaikaisesti läsnä suurin mahdollinen kauneus ja rumuus, eurooppalaisuus ja eksotiikka, groteskius ja herkkyys, marraskuun hämy ja taivaallinen kirkkaus, elämä ja kuolema, ikuisuuden nyt-hetki, kimaltava valo ja hämärä sumuisuus. Se on yhtäaikaisesti lohdullinen ja pelottava, rauhallinen ja häilyvä.

Levytys on Bruno Walterin tulkintataiteen suurin dokumentti. Walter, joka oli säveltäjä Mahlerin läheinen ystävä ja joka kantaesitti useita hänen teoksiaan, osaa ristivalottaa paremmin kuin kukaan muu teoksen kontrastit, saaden kokonaisuuden pysymään kompaktina kaikesta sen ylimaallisesta rikkaudesta huolimatta.

Mielialaorkesteri Wienin filharmonikkojen soinnissa on häivähdys 1800-luvun kuolemaa. Levytys on kuitenkin kuolematon ennen kaikkea laulajiensa ansiosta. Patzakin tenori on juuri sopivan elämää kokenut ja elähtäneen groteski, ja viimeisen levytyksensä ennen syöpään kuolemistaan tehnyt Ferrier lopettaa levyn ja oman elämänsä sopivasti puolituntisen viimeisen laulun ”Der Abschied” viimeisiin katoaviin, mutta ikuisiksi ajoiksi leijumaan jääneiseen sanaan ”Ewig” eli ikuisesti.

Uuden iloisen työväenpuolueen uudet sekasiekailut

Tänään se sitten tuli, hartaasti ja kauan odotettu SDP:n maahanmuuttopoliittinen manifesti! Asiakirja, jonka odotettiin samanaikaisesti laittavan jauhot suuhun perussuomalaisille, jonne sekä potentiaalisten että todellisten äänestäjiensä joukkopakoa demarit pelkäävät ja tietenkin hallitukselle, ovathan demarit se yksi "kolmesta", jolta olisi odottanut vaihtoehtoa ja oppositiojohtajuutta jo kolme ja puoli vuotta.

Jos kävisi lipsahtamaan niin, että demareista tulisi keväisten eduskuntavaalien jälkeen pääministeripuolue, siinä olisikin selittelemistä. Kun me niinä aikoina, jolloin Suomi opittiin tuntemaan Tankeroiden maana, olimme huolissamme siitä, mitähän ne virtahevot ajattelevat meistä, nyt meillä olisi kyllä ihan oikeasti syytä olla huolissaan siitä, mitähän ne saksalaiset, venäläiset, britit ja ruotsalaiset oikein ajattelevat meistä. Ulkoministeriön propagandaosasto jouduttaisiin kolminkertaistamaan, ja sieltä ulkoistamaan noin 2/3 pääministerin kansliaan tulkkaamaan, simultaanitulkkaamaan, selittämään, parhaimminselittämään ja poisselittämään mitä se pääministeri on nytkin taas höpsäyttänyt.

Urpilainen yrittää esiintyä maahanmuuttokeskustelun kommentaattorina ja kriitikkona, metakeskustelijana, joka keskustelee keskustelusta mutta välttää itse keskustelua, joko vahingossa tai kyvyttömyyttään. Kun Urpilainen kritisoi Vihreitä sinisilmäisyydestä ja Perussuomalaisia ulkomaalaisvastaisuudesta, Kokoomusta luonnehtiessaan hän taas tulee keksineeksi niin vaikean käsitteen kuin "solidaarisuuskriittiset". En tiedä, osaako lausua sen, koska jouduin periaatteideni vastaisesti olemaan epälähdekriittisesti toisen kertaluvun lähteiden varassa. Tarkistin asian kyllä kahdesta paikasta, ja kyllä, hän sanoi solidaarisuuskriittinen!

Hän paikoittaa demarit siihen "keskelle", negaatioiden kautta. Koska demareiden oma linja jää täydellisesti määrittelemättä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että demarit joutuvat jäämään siihen ainoaan paikkaan, joka ei muille puolueille kelpaa. Demarit saavat siis tyytyä ei-valitsemaan, eli ottamaan sen vikan ja ainoan, joka jää jäljelle. Tällaisessa strategiassa on vaan sellainen vaara, että käy kuten viimeiselle rantaan ajautuneelle jättiläismaneetille: ei mahdu, eikä ehdi. Urpilaisen tavoiteltu ylimielisyys on niin kömpelöä ja läpinäkyvän hämmentynytttä, että se on miltei säälittävää.

Olen todella pahoillani niiden kunnollisten, hyvien, rehellisten ja vilpittömien ihmisten puolesta, joita on myös demareissa. Tiedän, että heitä on. Tunnen nimittäin heitä. He mahtavat tuntea itsensä petetyiksi, eksyneiksi ja pahoinvoiviksi kun he joutuvat virkansa puolesta selittelemään ja puolustelemaan sellaista, jota saattaa olla hyvin vaikea ymmärtää.

Jo Paavo Lipposen aloittama revisionistien revisiointi, jossa demarit linjattiin kulkemaan kansainvälisen esikuvansa, Englannin Uudeksi Työväenpuolueeksi nimetyn Laborin perässä, siis jatkuu. Esikuvansa mukaisesti nimeään kohta varmaan Suomen demokraateiksi virtaviivaistavien ja ajanmukaistavien demareiden uusi tiennäyttäjä Mikael Jungner on todennut Suomen politiikan kaipaavan lisää rakkautta. Kuten tiedämme, Jungner on dokumentoidusti asian ekspertti. Jos asia jäisi Mikaelista kiinni, Demarit eivät tyytyisi muodonmuutokseen silkoiksi demokraateiksi, vaan koska demokratia on iloinen asia, heistä tulisi Iloisia Seksualidemokraatteja. Mutta jos Jutta pääsee määrittelemään asian, heistä tulisi Suomen Jälkiteollinen Työläisporvarillinen Valkokaulustyöväenpuolue, joilla kaulukset on kyllä tärkätty ja hihat kääritty, jotteivät ne vaan likaantuisi oikeissa töissä, mutta lahkeiden paskaisuus paljastaisi heidän todelliset karvansa.

Ymmärrän, että demarit ovat eksyksissä tässä kaikessa; he koettavat tehdä spagaatin, jossa ensimmäinen jalka kurottaa Forssan julistukseen, kolmas jalka (keskijalka?) kommunistiseen internationaaliin ja toinen koettaa ylettää nykytilanteeseen, jossa työläinen omistaa ainakin talonsa jos ei välttämättä tuotantovälineitä. Nyt kommunistinen internationaali on ajankohtaisempi kuin koskaan. Jos pääoma ei tunne rajoja, miksi ei myös työvoima? Demarit ansaitsisivat edes vähän historiatietoisemman puheenjohtajan, sellaisen, joka tietäisi, että se paljon peräänkuulutettu solidaarisuusjulistus koski kaikkien maiden proletaareja. Kaikkien maiden, Jutta. Kun ennen niitä proletaareja olivat työtätekevät, nyt niitä ovat ennen kaikkea työttömät.

Urpilaisen höpsäykset pääsee tarkistamaan klikkaamalla otsikkoa.

FC Fuck ja Seta-Le Petter

Urheilumaailma on kansainvälistä. Tämä ilmenee kansainvälisinä urheilukilpailuina, kansainvälisten toimijoiden urheilusponsorointina, kansainvälisinä urheilumedioina, yleismaailmallisena diskurssina (joka on lähinnä englanti, joissakin taidelajeissa ehkä ranska), työvoiman liikkuvuutena ja fani-ilmiön irtautumisen taustayhteisöistään. Lisäksi se näkyy kansainvälisyyden (lue: englannin kielen) ihannointina kun nimetään urheilujoukkueita.

Etelä-Amerikassa löytyy eurooppalaisten esikuviensa mukaan sellaisia jalkapallojoukkueita kuin Barcelona, Liverpool ja jopa Everton. Lisäksi latinalaisessa maailmassa on paljon Racing Club -nimisiä seuroja, jotka pelaavat jalkapalloa. Yleensä nämä olivat alunperin anglosaksisesta maailmasta tulleiden siirtolaisten perustamia soutuseuroja, jotka sitten ovat ottaneet ohjelmaansa myöhemminn jalkapallon.

Kansainvälisyys ei pakene Suomeakaan. Meillä on perinteikäs käsipalloseura Arsenal, ja juniorijalkapallojoukkueet on nimetty pitkään ulkomaalaisten esikuvien mukaan: esimerkiksi HJK:n (Helsingin Jalkapalloklubin) joku kaupunginosajoukkue voi olla Liverpool, joku Barcelona ja niin edelleen. Sitä en tosin tiedä, miten menettelee juniori, joka sattuu asumaan eri kaupunginosassa kuin hänen kannattamansa aikuisten jalkapallojoukkue. Joutuuko hän matkustamaan vaikka Lauttasaaresta Jakikseen?

Kansainvälisyys ei ole vain lapsien esikuvien ihannointia, vaan myös ihan aikuisten oikeasti. Ehkä kansainvälisten sponsorien ja urheilumedioiden houkuttelemisen toivossa, ja myös siksi, että englanti nyt vaan on niin magee juttu, meillä perinteiset urheiluseurat ovat ottaneet peräänsä englanninkielisiä lyhenteitä osoittamaan, mistä lajista on kysymys, kuten JyP HT. Tämä risuaita tarkoittaa Jyväskylän Pallo Hockey Team, eli jääkiekkojoukkue, ei suinkaan maahockeyjoukkue.

Jypin esimerkin vieraskielisyys on samaa lajia kuin greippilonkerossa, joka on nimetty juntisti käyttökulttuurinsa ja oletettujen "sisäiskäyttäjiensä" tyylilajin mukaisesti epiteetillä "Grape" (joka tarkoittaa englanniksi rypälettä) eikä grapefruitiksi.

Sitten meillä on mitä pienemmillä paikkakunnilla jalkapallojoukkueita, joiden nimi on FC (Football club) jotakin. On FC Ypaa, FC Lahtea, FC Hämeenlinnaa ja FC Kuusankoskea. Sitten on Tampere United ja Inter Turku, joiden nimi varmaankin pitäisi ihan kostoksi ääntää samaan tapaan kuin kielimiehenä tunnetun entisen urheiluselostaja Juha Jokisen tapana oli leveän amerikkalaisittain sanoa Hockey Reipas. Sitten on vielä suuren italialaisen kaimansa mukaisesti sinimustissa pelaava Inter Turku, puhumattakaan AC Oulusta, josta edes seuran edustusjoukkueen puheenjohtaja ei ole ihan varma, mistä kirjainlyhennelmä on peräisin, onko se Athletic Club, Allianced Clubs vai peräti Associazone Calcio, kuten ainakin assosiatiivinen isoveljensä AC Milan. Mitä ihmeen vikaa on HJK:ssa tai JJK:ssa?

Ei Suomeen jalkapallokulttuuria saada kantamalla vettä kaivoon. Eivätkä taivaskanavat tule kuvaamaan Ropsin ja Kupsin ottelua, vaikka ne nimettäisiin herra-ei-edes-uskalla-kuvitellakaan-miten. Pikemminkin on osoitus puuttuvasta uskosta seurakulttuuriin, että joukkueita nimetään tällä tavalla. On Suomessa kyllä paikka paikoin pienimuotoista, jo pitkään orastaneita futiskulttuurin ituja. Esimerkiksi Valkeakoskella ja Kotkassa. Mutta FC Haka, whatta FuCk?

Mitä vikaa on Hakassa? Ei West Haminkään nimi sisällä mitään referenssiä joukkueen harjoittamaan urheilulajiin, puhumattakaan Wimbledonista, joka tuo mieleen lähinnä tenniksen. Ovatko Haka ja nämä muut saaneet FC-liitteen "tienviitaksi" siinä toivossa että joku, joka ei esimerkiksi mainoksen perusteella ymmärrä että kyse on jalkapallosta, osaisi hakeutua katsomoon, englannin kieltä kun kaikki osaavat?

Entä KooTeePee? Tämä Kotkan Työväen Palloilijoiden huutoasu sopii ehkä katsomoihin toivotun yleisön suuhun kannustuslauseeksi, mutta ampuu kansainvälistä seurakulttuuria tavoittelevaa seuraa jalkaan. Se on kansainvälisesti yhtä käsittämätön kuin Hakan nimilista heidän pelatessaan Mestareiden cuppia kunniakkaasti suurta Juventusta vastaan. Silloin Hakaa edustivat esimerkiksi Seta-Le Petter (Petter Setälä) ja Huttunenolavi (Olli Huttunen).

FORZA KLUBI!

Ehdokas David Hietamies, kansan ääni

MINÄ OLEN DAVID HIETAMIES, KANSAN ÄÄNI. LAUSUTAAN "DAVID". KANSALLA ON VAIN YKSI MIELIPIDE JA SE ON MINUN, DAVIDIN. MUITA MIELIPITEITÄ EI TARVITA. NIIDEN ESITTÄJÄT JOUTAVAT SAMAAN PAIKKAAN NIIDEN BEGHAMEIDEN JA MUIDEN SUOMALAISEN GIRUGGI-HOIDON VÄÄRINKÄYTTÄJIEN KANSSA. INARINJÄRVEN POHJAAN.

MINUN KANSALLANI ON VAIN ÄÄNI JA SE ON MINUN, DAVIDIN. KUULIN KERRAN BUSSIPYSÄKILLÄ KUN YKSI MIES HUUSI AIKA KOVAA YHDELLE TOISELLE ETTÄ MUSTALAISET V**N SUOMESTA. MENKÄÄ EDES TÖIHIN.

Työ ei kuitenkaan ole vittu, herra Hietamies. Jos olisitte aitoperussuomalaisena fennomaanien henkinen perillinen, olisitte aloittanut suomalaistamisen omasta nimestänne.

Minun kaltaisistani puun- ja muunhalaajasivareista ei kannata välittää. Eikä kommareista. Kerran tosin eräs mies oli hyökätä kimppuuni kun jaoin vaalimainoksia Maununnevan K-marketilla silloin puolivuotiaan poikani kanssa. Hän nimittäin oli ainakin teoissaan sitä mieltä, että maansa myyvien kommareiden poikien sietää olla mieluummin orpoja yhteiskunnan elättejä kuin joutua homosivariuden indoktrinoimaksi jo isän...öh...maidostaan.

Ei, se ei ollut se sama mies, joka oli valmis toimittamaan minut mustalaisena takaisin Intiaan. Ehkä hän näki, että olen tosiaankin romanijuurta. Lisäksi minulla on juuria ainakin Venäjällä - nehän ovat ne pahimmat - Saksassa - nekin polttivat Lapin, mutta ai niin, Hitler tuli sieltä - ja Italiassa - nehän ovat laiskoja kuin makaronit. Miksi muuksi sitä voisikaan tulla kun syö makaronia? Miksi muuksi voisikaan tulla mies, jonka äidin sukunimi on Malino ja isänäidinisän puolelta hän olisi voinut olla von Guten. Eli ryssä lahtarimakaronisnobi perkele. Ja vielä sakupelle. Seppo Räty on sanonut, että Saksa on paska maa.

Valitan, herra Deivid Hietamies. Ja pyydän anteeksi sitä, että olin tässä välissä muutaman vuoden nauttimassa norjalaisen avokätisestä maahanmuuttopolitiikasta ja sosiaaliturvasta. Enpä ollut sitten ollut kuluttamassa suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliturvaa. Maassa, joka tuottaa sinun autoosi löpöä ja kotiisi lämmitysöljyä, kotiisi, jota todennäköisemmin uhkaavat sen päälle ukkosmyrskyllä kaatuvat puut kuin mullahien masinoimat muslimiterroristit. Mutta mr. Deivid, ei se maahanmuuttajana olo ollut mitenkään herkkua. Edes valkoiselle miehelle. Edes Norjassa, jossa syntyperäisiä mamuja on muistaakseni noin kahdeksankertaisesti Suomeen verrattuna. Kun saunoissa ei voinut heittää löylyä, kaupoista ei saanut ruisleipää eikä päiväkodeissa saanut lämmintä ruokaa, oli se yhtä helvettiä.

Pyydän anteeksi sinulta, David, jos olen loukannut sinua. Ennen kaikkea pyydän sinulta anteeksi omaa olemassaoloani.

David Hietamies on keksitty nimi, ja mahdolliset yhtymäkohdat todellisuuteen ovat sattumaa.

Lopetetaan naisten keihäänheitto!

Olisi helppoa haikalla takaisin aikoja Lillakin, Laaksalon, Alafrantin, ja Helena Laineen, mutta silloin olivat keihäät puuta ja naiset rautaa. Tutkikaamme sen sijaan lajin tilaa tällä hetkellä.

Juuri käytävissä Kalevan kisoissa naisten keihäskarsinnan voitti Oona Sormunen tuloksella 53,87. Loppukilpailuun ei tarvittu ihan 50 metrin heittoa.

Minulla on 38-vuotias ystävä, joka heittää keihästä ehkä kerran kolmessa vuodessa. Naisten keihästä. Hänen tulostasonsa on vakiintunut 52-54 metriin. Hän taistelisi siis Kalevan kisoissa naisten keihäsmitalista, mutta ei saa heittää siellä, eikä syynä ole se, että hänen edustamansa seura ei taida olla rekisteröity viralliseksi urheiluseuraksi, vaan siksi, että hän on mies.

Mutta entäs sitten? Parhaat naiskeihäänheittäjistämme uhoavat ihan tosissaan maailman huipulle, ja heittävät tuhansia harjoitusheittoja vuodessa. Voimista se ei jää kiinni, sillä he nostavat ihan varmasti suunnilleen saman verran penkiltä kuin ystäväni, ja varmasti tempaavat häntä huomattavasti enemmänkin. Toisessa keihäänheitossa vaadittavassa ominaisuudessa, nopeudessa, he ovat varmasti ystävääni edellä. Kolmas keihäänheitossa vaadittava ominaisuus on sitten tekniikka: se, missä asennossa laittaa keihään ilmaan ja miten osaa niveltää vauhtijuoksun repäisyyn. Tässä katsannossa naiskeihäänheittäjämme ovat surkeita, ja ystäväni, joka heittää ehkä noin 1/10000 toistoa siitä mitä naiset, on teknisesti paljon parempi. Hänellä keihäs sinkoutuu kädestä suoraan eteenpäin eikä esimerkiksi lähelle pituushyppypaikkaa. Ai niin, eiväthän nämä sinne asti saa. No, sanotaan että Eläintarhan kentän heittopaikalla hänen keihäänsä eivät mene Nordenskiöldinkadun suuntaan.

Koska Suomi on tunnetusti keihäänheiton suurmaa, valmennustietoudesta naiskeihäänheittäjiemme huonous ei voi olla kiinni. Lopetettakoon siis naisten keihäänheitto kokonaan!

Ja Max Weber potkaisi Mänttä-Vilppulan kissoja!

Jatkuvilla aluehallinnon uudistuksilla saattaa olla jokin tarkoitus, kenties hyvää tarkoittavakin. Lapsena opin asuvani Uudenmaan läänissä, joka sekin oli kummallinen luomus sikäli, että historiallisesti sellaista maakuntaa ei ole olemassakaan. Uusimaa on lähinnä historiallista Etelä-Hämettä, esimerkiksi Seitsemän Veljeksen Nurmijärvi. Aivan sama pätee Pirkanmaahan, joka on ainakin osittain entistä Varsinais-Suomea. Ja niin edelleen.

Alkuperäinen läänijako pohjautui maakuntiin, jotka taas pohjautuivat Suomen heimoihin ja murrealueisiin. Tosin ei vain murre vaan ihan jopa kieli voi vaihtua sen mukaan, kummalla puolella ojaa asut Pohjanmaalla tai jopa Helsingin Kannelmäessä vielä 80-luvulla; siellä oli keskellä Vanhaa Kantsua yksi kortteli, jossa oli ruotsiksi palveleva Varuboden ja josta lapset kuljetettiin koulukyydillä pellon toiselle puolelle ruotsinkieliseen kouluun. Eivätkä maakuntien ja murteiden rajat mene ihan tarkkaan ottaen yksi yhteen: ainakin maallikkoummikon korviin Kainuussa puhutaan varsin savolta kalskahtavasti. Ja niin edelleen.

Kun yrittää katsoa rinnakkain Suomen kuntakarttaa ja Suomen maakunta-, lääni- tai aluehallintokarttaa, tulee epätoivoiseksi. On ihan oikein ja järkevää, että kunnat tekevät yhteistyötä perus- ja vähemmänkin peruspalvelujen järjestämisessä, mutta kieltämättä byrokraatille tai tutkijalle muodostaa haasteen tilanne, jossa esimerkiksi Mänttä-Vilppulan alueella tai Sysmän-Luhangan aluella tehdään laajamittaista kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Tällaisia rajakuntia ovat esimerkiksi myös Kokemäki, Riihimäki, Orimattila, Kankaanpää, Ähtäri ja Joutsa.

Muistan 80-luvulta keskustelua, jossa läänijaottelua piti uudistaa silloista enemmän maakuntajakoa vastaavaksi, ja perustaa esimerkiksi Kainuun lääni. Tämä ajatus pohjautui varmaankin siihen, että läänit hahmottaisi helpommin, kun ne seuraisivat kieli- ja kulttuuripohjaista paikallisidentiteettiä. Identiteetin perustana kun vaasanlääniläisyys, oulunlääniläisyys tai turunjaporinlääniläisyys on jokseenkin yhtä epäilyttävä kuin nummipusulalaisuus tai eteläjemeniläisyys. No, Kainuuta ei koskaan perustettu. Sen sijaan vuoden 1997 lääniuudistus puolitti Suomen läänien määrän kahdestatoista kuuteen, jolloin läänien suhde kulttuuri-identiteetteihin muuttui entistäkin epäselvemmäksi. Mulla on vieläkin ratkaisematta, mitä yhteistä on esimerkiksi Luumäellä ja Paraisilla. Samassa rytäkässä perustettiin TE-keskuksia, joihin siirrettiin tehtäviä vanhoista lääninhallituksista.

Yleensä hallintouudistuksien julkilausuttuna tavoitteena on saavuttaa säästöjä karsimalla turhia hallinnollisia väliportaita. Ei niitä kuitenkaan karsita jos karsinta aiheuttaa tarpeen perustaa uusia virastoja, kuten juuri TE-keskuksia. Useimmiten hallintouudistuksista aiheutuu myös kitkaa ja viiveitä vanhan toiminnan lakkauttamisesta, siirtämisestä ja uudelleenkäynnistämisestä, mistä seuraa valtiolle välittömiä kuluja ja välillisiä kuluja kuntien eksyneiden virkamiesten pompottelusta. Sitten hallinnonuudistuksista seuraa vielä esimerkiksi tilakuluja kun vanhoja virastoja lakkautetaan ja niiden työntekijöitä muutetaan toisiin tiloihin.

No, onneksi läänien ja maakuntien välisten ristiriitojen aiheuttamat identiteettikysymykset saatiin kätevästi ratkaistua kun läänit lakkautettiin kokonaan tämän vuoden alussa. Samalla lakkautettiin lääninhallitukset ja TE-keskukset, joiden raunioille perustettiin ELY-keskuksia. Niihin koottiin tehtäviä entisistä lääninhallituksista, TE-keskuksista, tiepiireistä, ympäristökeskuksista ja niin edelleen. Osa lääninhallituksen jäljelle jääneistä tehtävistä, siis niistä, joille ei keksitty sen vertaa yhteisiä nimittäjiä että niitä ei onnistuttu sullomaan ELY-keskuksiin, kerättiin vasiten perustettuihin aluehallintovirastoihin.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko tällä uudistuksella säästetty ja onko tämän uudistuksen takia jäänyt entisten virastojen väkeä työttömäksi. Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka monta mies- ja naistyövuotta menetetään siihen viipeeseen, joka seuraa siitä kitkasta kun virkamiehet niin kunnissa, alueilla kuin valtiollakaan, puhumattakaan asioijakansalaisista eivät muista, kenen - anteeksi, siis minkä - kanssa heidän tuleekaan asioida. Juuri kun TE-keskukset ja Etelä-Suomen läänit oli opittu.

Mutta kai uudistus on oman aikansa työllistänyt ministeriöiden selvitysmiehiä ja naisia, ja sen takia on varmaan pitänyt perustaa muutamia virkoja ja tehdä jokunen virkanimityskin. Jo byrokratiantutkimuksen klassikko Max Weber varoitteli siitä, että rationaliteetista ylimpänä ohjauskeinona saattaa tulla rautahäkki, joka estää lopulta rationaalisen toiminnan. Weber joko myhäilee nyt haudassaan, että olinpas oikeassa tai pudistelee päätään, miksei häntä uskottu.

Kun nyt läänit on saatu haudattua, haudattakoon samantien myös maakunnat. Ne vain sekoittavat asioita.

Puhuminen on kultaa, kuntoileminen platinaa!

Yhä useamman erityyppisen palvelun yhä useampi tarjoaja pyrkii nykyään sitomaan asiakkaidensa asiakkuuden mahdollisimman pitkäksi aikaa. Kun ihmisten siviilisäädyt, osoitteet, hiusten ja ihojen värit, uskonnolliset kannat, sukupuolet ja nimet vaihtuvat, identiteettiäsi kantavat lopulta vain kuntosaliketjun jäsenkortin magneettijuova ja puhelimen sim-kortti.

Jos nykyään ihminen haluaa puhua tai kuntoilla, hänen on samalla oltava ennustaja tai ainakin sitouduttava uudenlaiseen maaorjuuteen. Pitäisi tietää, missä ja kenen kanssa elää, mitä ja missä tekee töitä, noin niinkuin aluksi. Ei kannata esimerkiksi rakastua, koska se voi johtaa asuinpaikan vaihtumiseen, eikä kannata joutua työttömäksi, koska se johtaa maksukyvyn menetykseen. Puhumattakaan siitä, että asuinpaikan menetys voi johtaa työpaikan menettämiseen tai työpaikan menettäminen rakastumisen menettämiseen. Tai menettämisen asutus rakastumisen työllistymiseen tai... kräks.

Jäsenyydet ovat kuin susia: kyllä ne lopulta sinut saavat kiinni koko joukkueen väsytystaktiikalla. Nykyaikainen brändikansalaisuus (aiheesta lisää mm. http://perukangas.blogspot.com/2010/05/brandi-prekaarin-pelastus.html) on masokistin unelma, kahdessakin mielessä. Tietämättömille tiedoksi, että alkuperäinen Masokistin unelma viittaa Peräkylän ponnistus -seuran vuosittain järjestämä avoin 100 kilometrin Suomenmestaruusjuoksu, josta kevytversio minimasokisteille eli pikamatka on maraton. Toisessa mielessä se on masokismia siksi, että jäsenvelvoitteita kun ei voi paeta, seurauksena on kieltäymyksientäyteinen spartalainen elämäntyyli. Jos ei esimerkiksi henkilökohtainen konkurssi vie sinulta likviditeettiä, brändikansalaisuus kyllä hoitaa likvidoinnin. Vain kuolema sinut jäsenyydeltä pelastaa. Tai muutto Malawiin tai Bhutaniin, joissa oletettavasti ei ole mahdollista kohtuullisella logistiikalla hyödyntää ko. palveluja.

Jos ihminen muuttaa, eikä voi muuttuvan päivittäisreitistönsä takia enää ehtiväinen harjoittamaan asiakkuuttaan, nauttimaan asiakasetujaan ja elämään moraalisen TÖKS-elämäntavan mukaisesti, hänen on pakko priorisoida. Jos hänellä on auto, hän myy sen pois, koska a) autoiluun käytetty aika on pois kuntoiluun käytetystä ajasta ja b) autoiluun käytetty raha on pois kuntoiluun käytetystä rahasta. Hän päättää pyöräillä Töksiin, jossa voi harjoittaa sisäpyöräilyä. Uups, eipäs siellä ollutkaan pyörätelineitä!

Kaikki kuntosaliketjun, eiku kuntokeskuksen jäsenyyteen kuukausittain valutettu raha on kurkusta pois. Siis ei tietenkään kuka tule kiskomaan kurkustasi jo sinne kerran heittämääsi kaljaa, mutta keskikehonrakennus vaihtuu luontevastii kehonrakennukseksi, maha muuttuu vatsaksi ja tissit (ja rinnat) rinnaksi. Ja kuntosalilla vietetty aika on poissa pahanteosta. Kun baarissa on vähemmän aikaa ja rahaa vietetttäväksi, pakkojäsenyydellä on siis kaksinkertaisesti kuntoa parantava vaikutus. Jos lopulta sitten ei ole enää varaa syödä kuntoilun edellyttämällä tavalla, kuoletpa ainakin hyvällä omatunnolla, moraalisesti ja terveellisesti eläneenä TÖKS-kansalaisena.

Likvidoitu brändikuluttajakansalainen saattaa joutua kovan valinnan eteen: puhelinlasku vai kuntosalin jäsenmaksu. Pankkitilillä nimittäin on kahdenlaisia tapahtumia: panoja tai ottoja. Joitakin otoista kutsutaan myös laskuiksi tai suoraveloituksiksi. Ja maksukyky, eli likviditeetti määrittyy yksinkertaisella laskutoimituksella: panot ja otot (sis. laskut ja veloitukset) ynnätään. Nuorille - sellaisille joita työskentelee paljon mm. molempien edellämainittujen palveluksien asiakaspalveluissa eli käyttötuissa - tiedoksi: ynnälasku tarkoittaa pluslaskua. Silloin kun ottojen (ja muiden negatiivisten tilitapahtumien) summa on enemmän kuin panojen, kyse on negatiivisesta maksukyvystä. Eli velkaantumisesta.

Koska kummastakaan - puhelinliittymästä tai kuntosalielämäntyyliketjun jäsenyydestä -ei pääse eroon ja koska puhelinlaskusta yleensä kuitenkin suurin osa onneksi vastaa todellista käyttöä, valinta on helppo, koska sitä ei ole. Ja jos kuntosalielämäntyylistä on kerran maksanut, ainoa häviäjä kaupassa olet sinä, joka et käytä kuntosalin palveluita. Voit ehkä onnistua downgreidaamaan jäsenyytesi platinasta kultaiseksi, mutta hopeita sekin maksaa. Vai mitäs niitä ranskalaisia jalkapalloilijoita olikaan, nicklas kulteja, michel platinoita ja niin edelleen.

Ei puhuminenkaan ole ilmaista. Vanhan sananlaskun mukaan se on kultaa. Niin on. Se, että pakkotavoitteelliseksi sidottu kuntoilija joutuu lopettamaan lörpöttelynsä, kuvastaa tahtomattaankin hyvin kuntoilumaailman tavoitteellisuutta, ammatillistumista ja treenistymistä. Jos kerran kuntosaliketjun jäsenyyden hinta on kalliimpi kuin puhelinliittymän ja sen nimikin on vielä platina, on helppo päätellä, että kuntoilu on tärkeämpää kuin puhuminen. Kuntoilijoiden elämäntyyli tulee näin jäljitelleeksi entistä tarkemmin kilpaurheilijoita, ja kuten tunnettua, urheilijoidenhan on parasta pitää suunsa kiinni, koska sieltä harvoin kuitenkaan tulee mitään kuulemisen arvoista (tästä aiheesta lisää mm. http://perukangas.blogspot.com/2010/02/hiljaa-ja-ole-kaunis-urheilija-mediassa.html).

Kun tabuista ei saa puhua, myytit on murskattava

Rotu on aika kiinnostava käsite. Viime viikolla kuulin yhdeltä ystävältäni, joka on tutkijana eräällä varsin tarkasti määritellyllä alalla - jolla on luonnollisesti omat verkostonsa, oma alakulttuurinsa ja oma diskurssinsa - että hän yritti jutella juuri päättyneiden yleisurheilun em-kisojen innoittamana rotututkijoiden kanssa aiheesta ”miksi mustaihoiset (neekerit?) ovat niin hyviä juoksijoita”. Tähän rotututkijat hyssyttelivät tutkijaystäväni kollektiivisesti hiljaiseksi, sanoen, että ensinnäkään, neekereistä (eikä edes mustista) tarvitse eikä edes saa puhua, toiseksikin, kysymys on aiheeton. No, joka tapauksessa miesten viisitonninen oli aika hämmentävä kisa. Sitä johti yhdessä vaiheessa kisan voittanut englanninsomali (somalithan ovat jo vakiintunut osa Eurooppaa, joten tässä ei ole mitään eksoottista), mutta myös azerbaidzanin etitrealainen. Naisten kisan voitti turkinetiopialainen. Ja niin edelleen.

Voi olla, että kysymys on aiheeton siinä mielessä, että se on muna tai kana. Todelliset syyt siihen, miksi vain yksi ns. "valkoinen" mies on alittanut miesten sadan metrin juoksussa 10 sekunnin haamurajan tai miksi yhä useampaa eurooppalaistakin maata edustavat nykyään kenialaiset, etiopialaiset tai eritrealaiset juoksijat, ovat taloudellisia ja kulttuurisia. Tämä tarkoittaa sitä, että a) juokseminen on mahdollisuus eteen- ja ylöspäin ja b) se on osa esimerkiksi kenialaista kulttuuria.

Kenialaiset juoksijat eivät tule mistään puskista. Heidän pärjäämisensä syy on sama kuin itävaltalaisten mäkihyppääjien: kyseiseen lajiin soveltuvat luonnonolosuhteet, valmennustietoutta jalkautettu paikalliselle tasolle systemaattisesti ja paljon alan harrastajia. Aiheesta ei ole mihinkään tarzanhenkiseen alkuasukasmystiikkaan.

On ihan ymmärrettävää, että yksittäiset urheilijat suhtautuvat edustusasuunsa siinä missä mihin tahansa vaatekertaan jos heille luvataan prinssi ja puoli valtakuntaa. Valitettavasti vain tilanne johtaa siihen, että jotkut rikkaat maat - kuten Azerbaidzan tai Turkki - kahmivat parhaat päältä, ja Suomen kaltaiselle köyhälle ja entiselle urheilumaalle jäävät sentasoiset urheilijat, joilla ei ole mitään asiaa lähtömaansa piirikunnallisten alkueriä pidemmälle.

Rodut eivät sikäli ole mikään tyhjentävä selittävä tekijä, koska ”puhtaina” niitä ei esiinny paljon missään, mutta kuitenkin näiden rotututkijoiden reagointi oli mielenkiintoinen: jos he kieltävät rodun selittävänä tekijänä, rodusta puhumisen tai sellaisen olemassaolon, samalla he kiistävät oman tutkimuskohteensa olemassaolon, sen tutkimisen ja siitä puhumisen. Samalla he myös kiistävät oman toimijuutensa perusteet, ja tekevät itsensä turhiksi.

Rotuja kiinnostavampi kysymys on se, jos joku ihminen ei toimi niiden kriteerien mukaisesti, joita hän itselleen – tai toisille - asettaa, että hän sortuu sisäiseen ristiriitaan. Sellaiset yleensä ansaitsevat julkisen käsitteellisen selkäsaunan. Niin nämäkin rotututkijat.

Toinen kysymys on, mitä pitäisi tehdä kansallisvaltioajatteluun perustuvalle huippu-urheilulle? Ainakin urheilijoiden edustusoikeuksista pitäisi luoda jonkinlainen päästökauppaan verrattava mekanismi, jos siis halutaan edelleenkin järjestää kansallisvaltioille mm-, em- tai olympiakisoja. Tai sitten arvokisajärjestelmä pitäisi romuttaa, ja korvata maajoukkueet seurajoukkueilla, jolloin Suomea ei edustaisikaan Suomi, vaan esimerkiksi Kuhmon Kiva tai Mietoisten Maununpojat. Samalla sietää romuttaa myytti Suomesta urheilumaana. Jos Suomi olisi urheilumaa, täällä otettaisiin työperäisen maahanmuuton kehittäminen hyvin vakavasti.

Lasten sankaruuden ontologia

Lastenohjelmien maailmankuva kaipaisi ehdottomasti päivittämistä. Niissä sankareina ovat sellaiset kuin postimies-Pete, rakennusmies-Roopertti, palomies-pate ja niin edelleen. Jos niissä on naisia, ne ovat kotona korjailemassa sankarien työhaalareita, ja jos niissä on tyttöjä, niin ne kiljuvat kun ne astuvat hämähäkkiin tai näkevät vesilätäkön.

Asiaa ei voi tyydyttävästi korjata laittamalla ohjelmiin vaikka yksi kiintiöneekeri (kuten on tehty vaikka Simpsoneissa) tai kiintiöhomo, koska yritys on niin kovin läpinäkyvä. Ehkä kategoriat, stereotypiat ja rooliodotukset tulisi systemaattisesti kumota päälaelleen.

Mutta mikä sitten on päälaki? Negaation negaatiohan on tunnetusti plussa. Jos halutaan esittää vaihtoehto sekä miehiselle että fyysis-toiminnalliselle, ulkomaailmaan sijoittuvalle sankaruudelle, vaihtoehtona on - kotiäiti. Ehkä riittäisi, että kumotaan sukupuolisuuden ja toimijuuden kategorioista jompi kumpi: tehtäisiin ohjelmia, joissa miehet ovat kotona ja naiset pelastavat taloja ja niistä kissat ja ihmiset.

Ilmeistä kuitenkin on, että lapsuuteen, siis ihmisenä kasvamiseen kuuluu esikuvien hakeminen ja niiden ihailu. Ja jos esikuvia ei ole, sellaiset pitää itse keksiä. Nämä sankarit voivat perustua todellisen - siis oman - maailman oikeisiin ihmisiin, erityisesti isompiin lapsiin tai sitten sankariksi voi kelvata ihminen, josta on lukenut ja kuullut. Ei, en tarkoita Hannah Montanaa, Britney Spearsia, David Beckhamia, Kimi Räikkösiä ja sellaisia.

Käsikirjoitin, kuvakäsikirjoitin, kirjoitin ja kuvitin lapsena kuvakirjoja, joiden tarinat perustuivat uniini. Tämä kirjallinen toiminta oli vilkkaimmillaan noin 4-5 -vuotiaana, mutta se jatkui noin 10-vuotiaaksi. Ajattelin myös käsin monistaa kirjallisuuttani myytäväksi Erottajalle, josta vuokraisin myyntipöydän.

Kirjat olivat tyypillisiä sankaritarinoita, joissa sankaruus oli hierarkkista. Päähenkilönä olin yleensä minä, ja joskus seikkailin vajaa vuotta vanhemman Jaska-serkkuni kanssa. Joskus mukana oli myös kissani, joskus Sylvesteri, mutta julkaisun ydinvaiheen aikana enimmäkseen Julius. Jouduimme erilaisiin pulmatilanteisiin, joista vaarallisimmat olivat suohon uppoaminen tai roskaleikkureihin joutuminen. Niistä meidät pelasti yleensä suurin idolini, Keski-Arto, jonka mukaan koko kirjasarja nimettiin.

Artuuden hierarkia perustui artojen ikään. Pihallani oli kolme artoa, joista vanhin ei enää ollut lapsena sopiva samastumiskohteeksi, ja nuorin taas oli mua kyllä kaksi vuotta vanhempi, mutta liian arkinen koska oli meillä aika ajoin hoidossa. Jäljelle jäi Keski-Arto, joka oli sankariksi sopivassa iässä, 9-vuotias silloin kun olin itse 5-vuotias. Keski-Arton avustajia olivat muut talon isot pojat, Jukka mutta etenkin Ari, joka oli Keski-Arton aisapari siinä määrin, että joskus nimitin heitä tarinoissani yhteiskäsitteellä keskiartoari.

Keski-Artonkin voimat olivat kuitenkin rajalliset. Silloin kun jouduttiin oikein pahaan pulaan, kuten esimerkiksi naapurin pihan 14-vuotiaan Andersin kidnappaamaksi, apuun tuli Brenneka. Olihan Keski-Arto tietysti 9-vuotiaana iso poika, mutta ei kyennyt yksin päihittämään Andersia. Alan Brenneka, sankareista suurin, omisti esikuvan tosielämässä: hän oli 19-vuotias (minun muistijäljessäni "vain" 18-vuotias; muisti kultaa mutta se myös tallettaa yllättävän hyvin!) lainelautailija, joka pelastautui hain hampaista. Tällaisesta voi selvitä vain todellinen sankari.

Jos sankaruus esitetään tavallisesti - ainakin lapsille syötetyssä kulttuurissa, sodan ja rauhan teoissa ja urheilumediassa - miehisenä attribuuttina, joka rakentuu teoista ja kyvyistä, niin ymmärsin myös naissankariuden mahdollisuuden. Tarinoissani oli myös Jaana, jonka esikuvana oli naapurirapun 12-vuotias tyttö. Jaana oli tasaveroinen, neuvokas, oikeamielinen ja voimakas toimija, joka oli turva jopa kauheaa Andersia vastaan.

Nyt isompana en enää usko sankaruuteen; joulupukkiin en ole koskaan uskonutkaan. Samastun mieluummin uskottaviin tositarinoihiin arkielämän selviytyjistä, sellaisiin kaurismäkeläisiin hahmoihin.

Tarina Al(an) Brennekasta löytyy otsikon takaa.