Nostaessani epäilyksiäni esimerkiksi helsinkiläisten vihreiden yleisesti hyväksi Helsingin asuttamiskeinoksi priorisoimaa moottoriteiden bulevardisointia kohtaan, sain tiedokseni Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tekemän, moottoriteiden bulevardisointia koskevan raportin. Sen mukaan bulevardisointi todennäköisesti ruuhkauttaa autoliikennettä lisää, ellei bulevardisointiin liitetä tietulleja. Kun nyt pullonkaulana esimerkiksi Porvoon moottoritieltä Helsinkiin on 1,6 km matka Lahdentietä ennen Kehä ykkösen risteystä, se tulisi ruuhkautumaan entisestään. Raportissa myös todettiin, että pitää odotella ihmisten liikennekulttuurin muutosta, jotta liikenteen voisi toivoa vähenevän. Toki työmatkamatkustavaisia pitäisi saada autojen rateista mahdollisimman paljon julkiseen liikenteeseen, mutta esimerkiksi sen kaverini kohdalla, joka työskentelee ei vain Helsingissä vaan koko pääkaupunkiseudulla kopiokoneiden käyttötukihenkilönä, ei voida puhua liikennekulttuurista vaan työn luonteesta.
Bulevardisointi merkitsee lisää liikennevaloja, ja myös ajonopeuksien laskua moottoriteiden niillä osuuksilla, jotka ovat kaupungissa. Tätä en voi kannattaa, sillä se johtaa työmatkaliikenteen vaikeutumiseen. Kun työmatka-ajat kasvavat, tämä pitää samalla kompensoida rakentamalla lisää nopeita raideyhteyksiä Helsingin ja ympäristökuntien välillä, muuten vaikeutetaan niiden elämää, jotka eri syistä asuvat kehyskunnissa.
Kaikki eivät halua asua Helsingissä, eivätkä voi. Tämän luulisi sopivan helsinkiläisillekin: ei tarvitse kaataa kaikkia viheralueita tonttimaaksi uushelsinkiläisille tai siis niille, joilla ei ole nyt varaa tulla köyhdyttämään pääkaupunkiseudun asujaimiston sosioekonomista rakennetta. Ihmisillä on juuria: lapsilla koulunsa, heillä ja aikuisilla ystävänsä ja aikuisilla työnsä, ja niitä juuria on myös muualla kuin Helsingissä.
Niin kauan kuin kehyskunnissa ei ole työpaikkoja, niistä sukkuloidaan isompiin kaupunkeihin töihin. Tätä tapahtuu, halusimme "me" ("me" olkoon sitten suomalaiset, porvoolaiset, helsinkiläiset, elinkeinoelämä, Eduskunta, kaikki) sitten mitä hyvänsä, eikä Porvoon kaupunkimaista vetovoimaa lisäämällä sinne luoda yhtään akateemista tutkijanpaikkaa, kansalaisjärjestötyöpaikkaa tai julkisen hallinnon suunnittelijanpaikkaa. Tätä tosiasiaa ei muuteta Helsingin kaupunkisuunnittelulla. Me porvoolaiset, pornaislaiset, nurmijärveläiset, vihtiläiset sukkuloimme siis vastedeskin Helsinkiin, ja silloin sukkuloinnin haittoja pitää vähentää eikä lisätä muuttamalla Helsingin sisäänajoväyliä tukkoisiksi ränneiksi. Siitä kärsivät niin kehyskuntalaiset kuin helsinkiläisetkin. Mitä useampi ihminen käy töissä, sitä parempi, ja työmatkaliikenteen sujuvuutta ei saa huonontaa. Muuten vaihtoehtoina ovat työttömyys tai väkipakolla Helsinkiin tunkeminen. Sitähän helsinkiläiset eivät halunne, joten lienee parempi, että edes jotkut pysyvät kehyskunnissa.
Helsingin kaupunkisuunnittelu pitäisikin nostaa valtioneuvostolle, sillä se on aivan liian tärkeä jätettäväksi helsinkiläisille, sillä se pitää kytkeä yhteiskuntasuunnitteluun yleisemmin. Metropolipolitiikkaa ei voi tyydyttävästi tehdä ilman aluepolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja liikennepolitiikkaa.
Sitäpaitsi Porvookin on keskuskunta, omalle maakunnalleen eli itäiselle Uusimaalle. Tänne sukkuloidaan töihin Sipoosta, Askolasta, Mäntsälästä, Myrskylästä, Pornaisista, Loviisasta ja niin edelleen. Niin se kuntien hierarkia menee: pienimmistä kunnista sukkuloidaan keskisuuriin, joista sukkuloidaan isompiin, eikä kukaan ole vielä keksinyt keinoa pysäyttää tätä. Ei voi, eikä ihan kokonaan edes pidä, vaikka on ihan selvä, että paikallista kulttuuria ja palveluntuotantoakin pitää tukea, eikä vain pieni on kaunista -mielessä.
Toki bulevardisointi tukisi osaltaan työpaikkojen siirtymistä keskustasta bulevardien varteen, jolloin ihan kaikkien ei tarvitsisi päästä keskustaan. Tosin selvityksessä puhutaan "yrityksistä", ja työpaikkojahan on paljon muuallakin kuin yrityksissä. Mitä tulee kansainvälisiin esimerkkeihin, niin selvityksen mukaan kaikissa mainituissa esimerkeissä maan arvo bulevardisoitujen moottoriteiden varrella on noussut. Miksi sitä halutaan, eikö se siirry asuntojen hintoihin, joita piti saada laskemaan?
Helsinkiin varmaankin pitää rakentaa, mutta moottoriteiden hidastaminen ei ole oikea keino, ei myöskään viheralueiden pilaaminen. Tiivistettäköön siis, ja vallattakoon lisää alueita asumiselle: Malmin lentokenttä, Santahamina, Talin golfkenttä. Eikä mikään estä rakentamasta asuntoja moottoriteiden varteen: aina niiden ja tien väliin voi jättää ohuen viherkaistaleen. Ja onhan Helsingissä jo nyt paljon asuntoja sellaisten teiden - esimerkiksi Mannerheimintien, Hämeentien, Mechelininkadun - varsilla, joiden liikennemäärä ja melu täyttää moottoritien kriteerit. Ainoa ero moottoriteihin on liikenteen hitaus. Uskoisin Manskun, Hämeentien ja Mechelininkadun varren asukkaiden valinneen voittopuolisesti asuinpaikkansa ihan vapaaehtoisesti ja viihtyvänkin, he kun tiesivät saavansa liikenteen hinnaksi hyvistä liikenneyhteyksistä ja keskeisestä sijainnista.
Se muuten aina seuraa hyvistä liikenneyhteyksistä: liikenne. Yllätys?
KSV:n raportin voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
6 kommenttia:
Kaupunkisuunnittelussa on Helsingissä kaksi linjaa. Joko tiivistetään tätä hyvin väljästi rakennettua Helsinkiämme tai sitten hajautetaan rakennetta, jolloin on käytännössä pakko panostaa myös väyläkapasiteettiin ja raskaisiin liikennejärjestelyihin.
Kannatan tiivistämistä useista syistä. Kuten sanottu, Helsinki on turhan väljä ja sen kehittäminen turhan väljänä on kallista ja johtaa liikenteen lisääntymiseen edelleen. Toiseksi, noilta bulevardisoiduilta moottoriieosuuksilta löytyy Turun kaupungin verran asumistilaa. Tästä hyvin suuri osa on poissa kilpailemasta autoliikenteen tilasta. Kolmanneksi, vain tiivistäminen johtaa melkein automaattisesti erittäin hyvän joukkoliikenteen luomiseen, joka edelleen vähentää liikennetilan kuormitusta. Se on parempi vaihtoehto kuin raskas liikennerakentaminen. Kolmanneksi, automaattiliikenne tekee tuloaan ja muokkaa ympristöä jo ennenkuin tuo raskas liikennerakentaminen olisi (silloin jo turhaa) todellisuutta. Bulevardit ja tasoristeykset eivät ole mikään ongelma siinä vaiheessa, kun ajoneuvot sovittavat nopeudet toisiinsa ja risteävät autojonot sujahtavat risteyksissä lähes hidastamatta toistensa läpi.
Asuntojen hinnat ei tule kustannuksista, kuten tonttien hinnoista. Toki ne vaikuttavat jossain määrin, jopa paljon esim. hitas asunnoissa, mutta loppujen lopuksi kysehän on kysynnästä ja tarjonnasta. Se että lahdenmoottoritien bulevardisoi ei varmasti tarkoita että siitä tulee yhtä kysyttyä aluetta kuin jätkäsaari.
Jonnekin ne tänne muuttavat ihmiset on laitettava. Haluaisitko mielummin rakentaa lisää lähiöitä? Haluaisitko rakentaa uudet alueet täyteen 100 metrisiä kerrostaloja? Ja ainoa tapa saada Helsingin jo hurjia hintoja alas päin tai edes kuriin on lisätä tarjontaa REILUSTI. Bulevardit, korkea rakentaminen, tiivistäminen jne..
bulevardisoinnista puhuttiin varsinkin siinä 2050 raportissa. Eiköhän siihen mennessä keksitä jokin järkevä ratkasu millä Porvoostakin pääsee kaupunkiin muuten kuin jokainen itse omalla 5 hengen henkilöautollaan YKSIN.
Työliikennettähän ei pidä sotkea työmatkaliikenteeseen. Eiköhän sille kopiomiehelle edelleenkin riitä tarpeeksi väylää bulevardien kanssakin.
Lisäksi vielä, olet varsin vastaan jotain, mutta et esitä vaihtoehtoa. Missä tulevien Helsinkiläisten pitäisi asua jos emme tee heille asuntoja?
Sen kopiokonekorjaajan täytyy myös päästä Helsinkiin jotenkin. Kyseenalaistan sen, että helsinkiläiset saavat yksin päättää sen, että Helsingin kasvattaminen ajaa tavoitteena kaiken muun ylitse kun se joka tapauksessa kasvaa. En voi mitenkään välttää vaikutelmaa, jossa Helsinki on Iso paha susi, joka nielaisee ympäristökunnat yksi kerrallaan. Ei, tietenkään ympäristökunnilla ei ole mitään subjektiivista oikeutta pysyä maalaisidylleinä, mutta huomaan löytäväni itsestäni keskustalaisen: kyllä Suomessa tulee edelleen olla oikeus asua muuallakin.
1) Se korjaaja pääsee, jos ne muut, joiden ei vältsiin tartte suhailla ympäri stadia, tulevat jollakin muulla pelillä. Jos eivät tule, niin väestön kasvu Helsingin seudulla tukkii ne väylät joka tapauksessa. Sopikaa kehyskuntalaiset keskenänne, tai sitten otetaan ne tietullit.
2) 'Helsinki' nielee ne naapurikunnat, jos jatketaan tätä linjaa, että asfaltoidaan koko Uusimaa ja puolet Etelä-Hämeestä, ettei vain vahingossakaan tulisi kaupunkiasutusta.
3) Ympäristökunnat saavat olla maalaisidyllejä tai ihan mitä tahansa, kunhan maksavat itse omat valintansa. Valinnanvaraa saisi mielellään olla, myös niille, jotka haluaisivat asua siellä kaupunkisaatanassa.
Olen blogistin kanssa harvinaisen samaa mieltä. Olen syntyperäinen stadilainen, nykyään Porvoossa. Työpaikka on edelleen Helsingissä eikä ikääntyvänä ihmisenä ole realistisia mahdollisuuksia saada enää uutta työpaikkaa. Kumminkin oletan että yhteiskunnalle olisi edullisempaa että jatkan työntekoa. Jo työmatkojen nykyhinnoilla se on vähän +/- 0 kaltaiselleni pienipalkkaiselle naiselle. Jos tietullit tulevat, ilman muuta jään kotiin keräämään mustikoita loppuiäkseni. Ja ei, en muuta yksiöön Kannelmäkeen eikä tämän Porvoon mökin hinnalla pk-seudulta muuta kämppää saisi.
Kiva, että edes joku on edes osittain samaa mieltä kanssani :) Tosin tietullit eivät tulisi kohdistumaan busseihin, vaan yksityisautoihin. Nythän Porvoosta sentään menee kiitettävän tiheä bussiliikenne Helsinkiin. Tosin, kyllä työmatkaan menee helposti yli tunnin, jos duunipaikka on Länsi-Helsingissä tai Espoossa, ja Vantaalle täältä pääsee vain Kehä kolmosen varrelle lentokenttäbussilla.
Lähetä kommentti