Kuulin eilisiltana kuntosalini radiossa valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen esittelevän mielimusiikkiaan. Hän oli siis niinkuin dj. DJ olen minäkin ollut tai ainakin levynvalitsijan auttaja. Kerran vein edesmenneen ravintola Arkadian dj:lle Ludwig van Beethovenin Pastoraalisinfonian (numero 6), Bruno Walterin johtaman Columbian sinfoniaorkesterin esittäminä. Tyhjeni lava ennen kuin varsinainen leivittäjä eiku levyttäjä huomasi tulleensa vedätetyksi.
Ilmoitan nyt tässä vaiheessa jo kaikille mahdollisille radioille että minua on turha kysyä esittelemään mielibiisejäni. Voin kertoa ne tässä: Beethovenin ysi, Bachin Matteus- ja Johannespassio, Mahlerin das Lied von der Erde ja Brucknerin sinfonioista oikeastaan mikä hyvänsä. Ja tiedoksi niille jotka eivät tiedä: ne eivät mahdu formaattiin kun passioita lukuunottamatta ovat ne noin tunnin teoksia. Niitä ei voi eikä saa pätkiä mainoksilla.
Biisi ja musiikki eivät ole synonyymejä, eikä artisti ja bändi, puhumattakaan musiikista ja bändistä. Minun suosikkibändejäni ovat Berliinin ja Wienin filharmonikot, Statskapelle Dresden, Euroopan kamariorkesteri, Philharmonia Orchestra, The English Concert, Chicagon ja Clevelandin orkesterit sekä New Yorkin filharmonikot. Jos toimittajat katsovat, että kansalla on oikeus tietää mielimusiikkini, vastaan siis kyllä mielelläni mielimusiikkiani koskeviin kyselyihin. Julkisiin tehtäviin pyrkivä on sen kansalle velkaa.
30.11.2011
28.11.2011
Mies tulee keittiöapulaisestakin muttei keittiöpsykologisoimalla
Psykologi Tony Dunderfeldtin mielestä ihmissuhteet ajautuvat haaksirikkoon liiallisen tasa-arvon myötä. Tasa-arvon, jossa miehet "eivät uskalla olla miehiä". Tämä siis sanottu sillä samalla asiantuntemuksella, joka on lanseerannut siivousfirmaan ihmissuhde-ajokortin (jos joku ei tiedä, niin eräässä siivousfirmassa aiemmin käytössä olleet hymypassit korvattiin taannoin Dunderfeltin häkellyttävällä innovaatiolla, ihmissuhdeajokorteilla).
Olen kuullut, että jotkut naiset haluavat marjanpoimijan sijasta miehen. No, minä poimin marjani mieluiten pakastimesta. Sellainen kykkiminen ei sovi skoliootikolle. Säästän naiset siis katselemasta quasimodoja metsissä omalta kohdaltani.
Kun näitä kriteeristöjä nyt kerran keräillään, niin ei sikspäkin nauttiminen poissulje ulkoista sikspäkkiä. Voin vahvistaa tämän omasta kokemuksestani. Olut on ihan hyvä urheilujuoma, tosin vasta urheilun jälkeen ja penkkiurheilukäyttöön rajoitettavaksi.
Sen sijaan polkupyörien korjaamista en rohkaisisi teitä, arvon naiset, valtuuttamaan minulle. Jos nimittäin haluatte sen vielä joskus nähdä ehjänä. Autoista puhumattakaan. Niille en osaa muuta tehdä kuin työntää. Tosin maineeni miehenä on kiirinyt jo maamme rajojen yli; kerran Norjassa kaksi naista pysäytti minut ja pyysi minua katsomaan autoaan. Minulla taitaisi siis olla huutavampi tarve autolla-ajokortille kuin ihmissuhdeajokortille...
Kerran tässä kuitenkin pääsi sattumaan vahinko. Lampun kanssa. Sellaisen sain sentään kattoon, ensin tuijoteltuani avopuolisoni kanssa (joka on nainen) kattoa nelisen kuukautta, sitten kun tuli niin pimeää etten enää nähnyt kattoa jota tuijotella, ostin lampun. Sitten kun olin tuijotellut lamppua pari viikkoa, jotenkin se sinne kattoon lennähti.
Minä asettaisin kyllä naiselle rajat. Vähän rajaa niiden kriteeristöjen laatimiselle! Tai mikäs siinä, tiedän oikein hyvin, että en ole mikään Jumalan lahja naissukupuolelle. Ei minun tarvitse. Hyvin on tämäkin tavara mennyt kaupaksi, tämän hepin ympärillä. Minä nimittäin tiedän rajani, aina siitä lähtien kun isäni työpaikka kävi 70-luvulla Tiedä rajasi -kampanjaa.
Ei ottanut Tony yhtään sitäkään huomioon, että ei mies implikoi välttämättä naista. Jotkut miehet nimittäin sattuvat tykkäämään miehistä.
Dunderfeltin akateemisesta löydöksestä tehdyn jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Olen kuullut, että jotkut naiset haluavat marjanpoimijan sijasta miehen. No, minä poimin marjani mieluiten pakastimesta. Sellainen kykkiminen ei sovi skoliootikolle. Säästän naiset siis katselemasta quasimodoja metsissä omalta kohdaltani.
Kun näitä kriteeristöjä nyt kerran keräillään, niin ei sikspäkin nauttiminen poissulje ulkoista sikspäkkiä. Voin vahvistaa tämän omasta kokemuksestani. Olut on ihan hyvä urheilujuoma, tosin vasta urheilun jälkeen ja penkkiurheilukäyttöön rajoitettavaksi.
Sen sijaan polkupyörien korjaamista en rohkaisisi teitä, arvon naiset, valtuuttamaan minulle. Jos nimittäin haluatte sen vielä joskus nähdä ehjänä. Autoista puhumattakaan. Niille en osaa muuta tehdä kuin työntää. Tosin maineeni miehenä on kiirinyt jo maamme rajojen yli; kerran Norjassa kaksi naista pysäytti minut ja pyysi minua katsomaan autoaan. Minulla taitaisi siis olla huutavampi tarve autolla-ajokortille kuin ihmissuhdeajokortille...
Kerran tässä kuitenkin pääsi sattumaan vahinko. Lampun kanssa. Sellaisen sain sentään kattoon, ensin tuijoteltuani avopuolisoni kanssa (joka on nainen) kattoa nelisen kuukautta, sitten kun tuli niin pimeää etten enää nähnyt kattoa jota tuijotella, ostin lampun. Sitten kun olin tuijotellut lamppua pari viikkoa, jotenkin se sinne kattoon lennähti.
Minä asettaisin kyllä naiselle rajat. Vähän rajaa niiden kriteeristöjen laatimiselle! Tai mikäs siinä, tiedän oikein hyvin, että en ole mikään Jumalan lahja naissukupuolelle. Ei minun tarvitse. Hyvin on tämäkin tavara mennyt kaupaksi, tämän hepin ympärillä. Minä nimittäin tiedän rajani, aina siitä lähtien kun isäni työpaikka kävi 70-luvulla Tiedä rajasi -kampanjaa.
Ei ottanut Tony yhtään sitäkään huomioon, että ei mies implikoi välttämättä naista. Jotkut miehet nimittäin sattuvat tykkäämään miehistä.
Dunderfeltin akateemisesta löydöksestä tehdyn jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Aloitan Porvoon Vihreiden puheenjohtajana
Viimeviikkoinen Porvoon Seudun Vihreiden syyskokous valitsi minut yksimielisesti yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2012. Tämä on suuri kunnia, etenkin kun olen asunut Porvoossa vasta seitsemän kuukautta. Toki kokemukseni poliittisesta paikallistoiminnasta, vihreästä yhdistystoiminnasta ja muu kansalaisvaikuttamiskokemukseni ovat osittain yleispäteviä ja ne valmistavat minut tähänkin.
Olen aina pitänyt puoluepolitiikkaa kansalaisvaikuttamisen välineenä ja muun kansalaistoiminnan luontevana jatkeena. Vihreillä yhteys poliittisesti väriä tunnustamattomaan kansalaistoimintaan on yleensä suorempi kuin muilla puolueilla; moni on tullut mukaan alun alkaen paikallisen kansalaisaktiivisuuden kautta. Minulla se alkoi Helsingin Keskuspuistoa puolustavasta kansalaisliikkeestä, jota olin perustamassa kesällä 2005. Toki olin jo käynyt kurkistamassa vihreää järjestötoimintaa opiskeluaikanani HYY:n Vihreissä.
Kotini oli leimallisen epäaatteellinen. Meillä ei oltu erityisen kiinnostuneita uskonnoista tai politiikasta, mutta isäni luontoharrastuksen kautta nimet Linkola ja Pulliainen ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja 70-luvulta.
Hallitukseen valittiin onneksi lisäkseni myös Porvoon kunnalliselämässä koeteltua voimaa, minkä takaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, josta tehtiin varapuheenjohtaja. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Olli Orimaa, Maarit Sulkunen, Markus Keskitalo ja Janne Ekman. Heistä on varsin lyhyessä ajassa jo hyvää vauhtia tulossa ystäviäni, ja uskonkin, että väistyvän pj Anna-Stiinan työtä on hauskaa jatkaa tällä porukalla!
Ensi vuonna tulee kahdet vaalit. Paikallisjärjestöille tämä merkitsee työntäyteistä vuotta. Ensin presidentinvaaleissa taistellaan Pekka Haavisto toiselle kierrokselle, ja sitten toisella kierroksella ihan kaikki onkin mahdollista. Syksyn kuntavaalien ehdokasasettelukin alkaa pikku hiljaa, ja Porvooseen tarvitaan mahdollisimman paljon hyviä ehdokkaita.
Itse ehdokkaana aion puolustaa etenkin nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluita. Tunnen porvoolaista työpajatoimintaa jo vanhojen töideni kautta, ja aktiiviliikkujana arvostan uimahallia ja puolustan Porvoon ulkoilualueita, Humlaa, Kokonniemeä ja Jonasbackenia. Haluan myös, että julkiset palvelut sijaitsevat Porvoon keskustassa, joka on koko itäisen Uusimaan keskus. Kuninkaanportti ei ole keskus, siellä ei asu ketään, joten julkisia palveluita sinne ei saa keskittää.
Julkista liikennettä Porvoossa mutta myös Porvoosta ja Porvooseen pitäisi myös parantaa. Raideyhteyttä Helsingin ja Porvoon välillä tulisi kiirehtiä, ei vain työmatkaliikenteen vuoksi vaan myös lentokenttäliikenteen, josta omat kokemukseni eivät ole kaikilta osin aivan mairittelevia. Haluan myös mietittävän Porvoon roolia maakunnallisena keskuksena ja palveluntuottajana. En halua, että Porvoo rohkaisee vapaamatkustamiseen, jossa ympäristökunnat ulkoistavat ongelmansa Porvooseen. Porvoon julkiset palvelut tulee tuottaa säästäen turhista hallintokuluista.
Seuraavan kerran Vihreät ovat Porvoossa menossa mukana huomenna, tiistaina 29.11. Porvoon pääkirjastossa, jossa pidetään monikulttuurisuusaiheinen tapahtuma. Siellä vierailee mm. kansanedustaja Jani Toivola ja paikalla on myös kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula. Tunnelmallinen tapa tutustua Vihreisiin ovat pikkujoulut, jotka pidämme Humlan majalla perjantaina 16.12. Tervetuloa mukaan!
Olen aina pitänyt puoluepolitiikkaa kansalaisvaikuttamisen välineenä ja muun kansalaistoiminnan luontevana jatkeena. Vihreillä yhteys poliittisesti väriä tunnustamattomaan kansalaistoimintaan on yleensä suorempi kuin muilla puolueilla; moni on tullut mukaan alun alkaen paikallisen kansalaisaktiivisuuden kautta. Minulla se alkoi Helsingin Keskuspuistoa puolustavasta kansalaisliikkeestä, jota olin perustamassa kesällä 2005. Toki olin jo käynyt kurkistamassa vihreää järjestötoimintaa opiskeluaikanani HYY:n Vihreissä.
Kotini oli leimallisen epäaatteellinen. Meillä ei oltu erityisen kiinnostuneita uskonnoista tai politiikasta, mutta isäni luontoharrastuksen kautta nimet Linkola ja Pulliainen ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja 70-luvulta.
Hallitukseen valittiin onneksi lisäkseni myös Porvoon kunnalliselämässä koeteltua voimaa, minkä takaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, josta tehtiin varapuheenjohtaja. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Olli Orimaa, Maarit Sulkunen, Markus Keskitalo ja Janne Ekman. Heistä on varsin lyhyessä ajassa jo hyvää vauhtia tulossa ystäviäni, ja uskonkin, että väistyvän pj Anna-Stiinan työtä on hauskaa jatkaa tällä porukalla!
Ensi vuonna tulee kahdet vaalit. Paikallisjärjestöille tämä merkitsee työntäyteistä vuotta. Ensin presidentinvaaleissa taistellaan Pekka Haavisto toiselle kierrokselle, ja sitten toisella kierroksella ihan kaikki onkin mahdollista. Syksyn kuntavaalien ehdokasasettelukin alkaa pikku hiljaa, ja Porvooseen tarvitaan mahdollisimman paljon hyviä ehdokkaita.
Itse ehdokkaana aion puolustaa etenkin nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluita. Tunnen porvoolaista työpajatoimintaa jo vanhojen töideni kautta, ja aktiiviliikkujana arvostan uimahallia ja puolustan Porvoon ulkoilualueita, Humlaa, Kokonniemeä ja Jonasbackenia. Haluan myös, että julkiset palvelut sijaitsevat Porvoon keskustassa, joka on koko itäisen Uusimaan keskus. Kuninkaanportti ei ole keskus, siellä ei asu ketään, joten julkisia palveluita sinne ei saa keskittää.
Julkista liikennettä Porvoossa mutta myös Porvoosta ja Porvooseen pitäisi myös parantaa. Raideyhteyttä Helsingin ja Porvoon välillä tulisi kiirehtiä, ei vain työmatkaliikenteen vuoksi vaan myös lentokenttäliikenteen, josta omat kokemukseni eivät ole kaikilta osin aivan mairittelevia. Haluan myös mietittävän Porvoon roolia maakunnallisena keskuksena ja palveluntuottajana. En halua, että Porvoo rohkaisee vapaamatkustamiseen, jossa ympäristökunnat ulkoistavat ongelmansa Porvooseen. Porvoon julkiset palvelut tulee tuottaa säästäen turhista hallintokuluista.
Seuraavan kerran Vihreät ovat Porvoossa menossa mukana huomenna, tiistaina 29.11. Porvoon pääkirjastossa, jossa pidetään monikulttuurisuusaiheinen tapahtuma. Siellä vierailee mm. kansanedustaja Jani Toivola ja paikalla on myös kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula. Tunnelmallinen tapa tutustua Vihreisiin ovat pikkujoulut, jotka pidämme Humlan majalla perjantaina 16.12. Tervetuloa mukaan!
25.11.2011
Paavon hutipotku
Pidän Paavosta kovasti sekä ihmisenä, aktivistina että poliitikkona, enkä halua sanoa hänestä pahaa sanaa. Siis Arhinmäestä. Eilinen ns. pienten puolueiden presidenttitentti kuitenkin osoitti, että nyt on hän väärässä paikassa, roolinsa vankina. Ei ole Paavo koko totuus vasemmistosta.
Arhinmäki on aina ollut luonteva esiintyjä: tähän saakka on näyttänyt siltä, että hän on löytänyt luontevan tavan toimia vasemmistojohtajana kuitenkin säilyttäen oman katurosoisen aktivistiminänsä. Sekä näihin rooleihin että viimeisenä presidenttikampanjaan julistautuneen henkilön sopii erittäin hyvin lähteä liikkeelle haastaen, tarpeen tullen aggressiivisestikin.
Nyt tuli Paavolle kuitenkin hutipotku. Kun Paavo keksi heti tentin alussa syyttää Pekka Haavistoa Naton kanssa flirttailemisesta, ja kun häneltä kaivattiin tähän täsmennystä, hän alkoi puhumaan Lipposesta ja Niinistöstä. Eivät olleet Lipponen ja Niinistö mukana tuossa lähetyksessä. Siinä olivat Arhinmäen itsensä lisäksi Haavisto, Essayah ja Eva Biaudet.
Nyt oli kyllä käynyt niin, että olivat tainneet 60-lukulaiset rauhanpuolustajat käsikirjoittaa Paavon puhumiset ilman että olivat ottaneet selvää, mihin ohjelmaan oli Paavo menossa ja keiden kanssa. Ja Paavo ei ollut muistanut tarkistaa nuottejaan etukäteen. Kannattaa skarpata ennen kuin tulee sellainen vaikutelma ettei mukana olla tosissaan tai ettei hallita asioita. Pekka hallitsee.
Arhinmäki on aina ollut luonteva esiintyjä: tähän saakka on näyttänyt siltä, että hän on löytänyt luontevan tavan toimia vasemmistojohtajana kuitenkin säilyttäen oman katurosoisen aktivistiminänsä. Sekä näihin rooleihin että viimeisenä presidenttikampanjaan julistautuneen henkilön sopii erittäin hyvin lähteä liikkeelle haastaen, tarpeen tullen aggressiivisestikin.
Nyt tuli Paavolle kuitenkin hutipotku. Kun Paavo keksi heti tentin alussa syyttää Pekka Haavistoa Naton kanssa flirttailemisesta, ja kun häneltä kaivattiin tähän täsmennystä, hän alkoi puhumaan Lipposesta ja Niinistöstä. Eivät olleet Lipponen ja Niinistö mukana tuossa lähetyksessä. Siinä olivat Arhinmäen itsensä lisäksi Haavisto, Essayah ja Eva Biaudet.
Nyt oli kyllä käynyt niin, että olivat tainneet 60-lukulaiset rauhanpuolustajat käsikirjoittaa Paavon puhumiset ilman että olivat ottaneet selvää, mihin ohjelmaan oli Paavo menossa ja keiden kanssa. Ja Paavo ei ollut muistanut tarkistaa nuottejaan etukäteen. Kannattaa skarpata ennen kuin tulee sellainen vaikutelma ettei mukana olla tosissaan tai ettei hallita asioita. Pekka hallitsee.
24.11.2011
Jokeri pokeri poks
Suunnilleen tähän tulee Jokeri kakkosen tunnelin läntinen sisäänkäynti. Tai ulos. Tai miten sen ottaa.
Eilisen (23.11.) Hesarin mukaan Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä. Jokeri II on poikittaisen joukkoliikenteen pohjoisempi "runkolinja", jonka on tarkoitus kulkea Myyrmäestä Pakilan, Malmin ja Itäkeskukseen kautta Vuosaareen. Reittiä tulisi ainakin alussa kulkemaan bussi molempiin suuntiin 8, myöhemmin 5 minuutin välein. Osa busseista tulee myöhemmin jatkamaan Myyrmäestä Leppävaaran kautta Matinkylään, oletettavasti Kehä kakkosta pitkin jos sellainen joskus saadaan valmiiksi. Espoo ja Vantaahan ovat sitä halunneet, Helsinki ei.
Tunnelin itäinen suuaukko tulee suunnilleen nykyisen Paloheinän bussipysäkin kohdalle ja läntinen suuaukko taas Perhekunnantien jatkeena olevan ulkoilupolun varteen. Jos se olisi tullut lähemmäs Kuninkaantammentietä, se olisi loogisemmin palvellut Kuninkaantammen rakennettavaa asuinaluetta ja vähemmän raiskannut Keskuspuistoa.
Asiasta järjestetään asukastilaisuus Paloheinän ulkoilumajalla (Pakilantie 124) tiistaina 29.11.2011 klo 18-20.
Aiheeseen ja hankkeen maisemiin voi tutustua lisää klikkaamalla otsikkoa.
19.11.2011
Me ollaan voittajia kaikki
Ajaessani pikkuautoilla 3-vuotiaan poikani kanssa huomasin oikaisevani kun poikani riemuitsi aina tietyn, HTB:ksi nimetyn autonsa "voittavan", että ei, se ei voittanut, se meni katolleen. Ja saman tien olin nipistää itseäni. Mitä väliä sillä muka on?
Väitetään, että voitontahto olisi ihmisessä sisäänrakennettuna. No, en tiedä. Jos minulla sitä koskaan oli, niin isäni, jolla on yleinen luonnonlahjakkuus - tai voitontahto - joka voittaa kaikki mahdolliset pelit sulkapallosta sakkiin ja Afrikan tähteen, on varmaankin tahtomattaan initioinut minut reaalimaailmaan niin että voittamista paljon tärkeämmäksi koen itse prosessin: oppimisen, yrittämisen, seurustelun ja elämykset matkan varrella. Tämän minä haluaisin poikanikin oppivan, ja siitä älähdys. Kyllä hän oppii kilpailua ihan riittävästi sitten myöhemmin.
Poikani oli kuin olikin ihan oikeassa: hän voitti aina. Leikissä ei ole häviäjiä, ja hänelle riitti nähdä että auto tekee näyttävän hypyn radan päätyttyä. Se onkin tärkeintä.
Väitetään, että voitontahto olisi ihmisessä sisäänrakennettuna. No, en tiedä. Jos minulla sitä koskaan oli, niin isäni, jolla on yleinen luonnonlahjakkuus - tai voitontahto - joka voittaa kaikki mahdolliset pelit sulkapallosta sakkiin ja Afrikan tähteen, on varmaankin tahtomattaan initioinut minut reaalimaailmaan niin että voittamista paljon tärkeämmäksi koen itse prosessin: oppimisen, yrittämisen, seurustelun ja elämykset matkan varrella. Tämän minä haluaisin poikanikin oppivan, ja siitä älähdys. Kyllä hän oppii kilpailua ihan riittävästi sitten myöhemmin.
Poikani oli kuin olikin ihan oikeassa: hän voitti aina. Leikissä ei ole häviäjiä, ja hänelle riitti nähdä että auto tekee näyttävän hypyn radan päätyttyä. Se onkin tärkeintä.
17.11.2011
Mitä väliä on kunnilla?
Kun Siuntion kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Merja Laaksonen voivotteli tiistaiaamuisessa Hesarissa Siuntion kunnan haihtumista kartalta sen liittyessä suur-Lohjaan, hän ei esittänyt ainuttakaan asiaperustetta sille, miksi tämä ei nyt ole niin hyvä asia. Hän kyllä totesi, että se on "kuntalaisten tahdon vastaista".
Sivuutan tässä sen arvelemisen, mistä hän tietää kuntalaisten tahdon. Pohtikaamme sen sijaan kuntien olemusta ja tehtävää. Kuntien tehtävänähän on Suomessa tuottaa peruspalvelut. Niiden luulisi kiinnostavan kuntalaisiakin. Jos kunnilla on jokin muu merkitys kuntalaisille, se liittynee identiteetin ankkuroitumiseen paikallisuuteen.
Ei siuntiolaisuus ole yhtään sen suuremmassa vaarassa kuin emäsalolaisuus, tolkkislaisuus tai hinthaaralaisuuskaan Porvoossa. Kohtaan päivittäin työssäni ihmisiä, joiden kotipaikka on monien polvien ajan ankkuroitunut ohi, yli ja ali kuntarajojen johonkin paljon pysyvämpään. Paikallisuuteen.
Vantaan ja varsinkin Espoon liittymistä Helsinkiin on vastustettu virallisena verukkeena paikallisdemokratian ja -identeetin karkaaminen asukkailta. Oikeana syynä on tietenkin nimbyily, mutta kukas siitä. Kuntaliitoslaboratoriot voisikin aloittaa pääkaupunkiseudulta. Espoolaisten ja vantaalaisten paikallisidentiteettien menettämisen suhteen ei nimittäin tarvitse olla kovin huolissaan; ei ole olemassa sellaisia paikkoja kuin Espoo tai Vantaa, vaan paikkoja nimeltä Olari, Niipperi, Haukilahti tai Ylästö, Kivistö tai Itä-Hakkila.
Jos paikallisidentiteetin menetyksen pelko on täysin turhaa, ja jos suuri kunta kykenee huolehtimaan pientä paremmin peruspalveluiden säilymisestä mutta ennen kaikkea niiden laadusta, asukasmielipiteen taakse piiloutuva, omista rakkaista luottamustehtävistä kiinni kynsin ja hampaiden pitävä nimbyily on vastuutonta leikkiä kuntalaisten peruspalveluilla. Ainoa huolenaihe kuntaliitoksissa liittyy siihen, että taataan palvelujen olevan myös asukkaiden saavutettavissa, ei vain saatavissa. Näin ei välttämättä ole, jos fuusiokunta kattaa puoli maakuntaa, kuten Kouvola.
Kuntaliitokset ovat paitsi käytännöllinen, myös moraalinen kysymys. Kuntaliitokset lopettavat vapaamatkustamisen, jossa kehyskunnat loisivat maakuntakeskuksen ympärillä, toisinaan jopa lakkauttamalla omia palveluitaan käytännössä työntäen likapyykkinsä toisten pestäviksi.
Sivuutan tässä sen arvelemisen, mistä hän tietää kuntalaisten tahdon. Pohtikaamme sen sijaan kuntien olemusta ja tehtävää. Kuntien tehtävänähän on Suomessa tuottaa peruspalvelut. Niiden luulisi kiinnostavan kuntalaisiakin. Jos kunnilla on jokin muu merkitys kuntalaisille, se liittynee identiteetin ankkuroitumiseen paikallisuuteen.
Ei siuntiolaisuus ole yhtään sen suuremmassa vaarassa kuin emäsalolaisuus, tolkkislaisuus tai hinthaaralaisuuskaan Porvoossa. Kohtaan päivittäin työssäni ihmisiä, joiden kotipaikka on monien polvien ajan ankkuroitunut ohi, yli ja ali kuntarajojen johonkin paljon pysyvämpään. Paikallisuuteen.
Vantaan ja varsinkin Espoon liittymistä Helsinkiin on vastustettu virallisena verukkeena paikallisdemokratian ja -identeetin karkaaminen asukkailta. Oikeana syynä on tietenkin nimbyily, mutta kukas siitä. Kuntaliitoslaboratoriot voisikin aloittaa pääkaupunkiseudulta. Espoolaisten ja vantaalaisten paikallisidentiteettien menettämisen suhteen ei nimittäin tarvitse olla kovin huolissaan; ei ole olemassa sellaisia paikkoja kuin Espoo tai Vantaa, vaan paikkoja nimeltä Olari, Niipperi, Haukilahti tai Ylästö, Kivistö tai Itä-Hakkila.
Jos paikallisidentiteetin menetyksen pelko on täysin turhaa, ja jos suuri kunta kykenee huolehtimaan pientä paremmin peruspalveluiden säilymisestä mutta ennen kaikkea niiden laadusta, asukasmielipiteen taakse piiloutuva, omista rakkaista luottamustehtävistä kiinni kynsin ja hampaiden pitävä nimbyily on vastuutonta leikkiä kuntalaisten peruspalveluilla. Ainoa huolenaihe kuntaliitoksissa liittyy siihen, että taataan palvelujen olevan myös asukkaiden saavutettavissa, ei vain saatavissa. Näin ei välttämättä ole, jos fuusiokunta kattaa puoli maakuntaa, kuten Kouvola.
Kuntaliitokset ovat paitsi käytännöllinen, myös moraalinen kysymys. Kuntaliitokset lopettavat vapaamatkustamisen, jossa kehyskunnat loisivat maakuntakeskuksen ympärillä, toisinaan jopa lakkauttamalla omia palveluitaan käytännössä työntäen likapyykkinsä toisten pestäviksi.
16.11.2011
Ollila unohtaa pienen ihmisen
Kun Jorma Ollila Hesarissa tänään esitti huolestuneen emerituksen puheenvuoron Suomen talousnäkymistä, todeten, että suomalainen työ ja suomalaiset työläiset tuottavat liian huonosti, hän unohti kokonaan työläisen näkökulman. Ihmisen siellä alla. Ja alla tämä totisesti onkin kun eliitti on nostanut itsensä niin ylös ettei työntekijä sinne asti erotu, sinne norsunluutorniin, jossa aurinko häikäisee.
Ollila ei valitettavasti ota huomioon sitä, että kaikille ihmisille ei voi asettaa tuotto-odotuksia, ainakaan välittömiä. Suomessa on satoja tuhansia osatyökykyisiä, joista osa parhaimmillaankin pystyy tuottamaan vain osan siitä, mikä on teoreettisen robotti-ihmisen tuottavuus. Tosin tämä murto-osakin on paljon parempi kuin ei mitään. Ja on robottienkin kalibroinnissa eroavaisuuksia. Toiset ovat sellaista päivitetympää Cyberdynen mallia kun taas terminaattorit ovat vähän vanhanaikaisempia. Mutta ne sentään oppivat itkemään.
Pitääkö osatyökykyiset sitten ymmärtää tuottavuusvajeena vai osatyökykyisinä, riippuu siitä, otetaanko asiaan tuotto- vai inhimillisyysnäkökulma. Jos asiaa tarkastellaan systeemitasolla, ymmärrän tuottonäkökulman, mutta kansalaisten/asukkaiden/ihmisten elämismaailma tässä systeemissä on vaarassa unohtua. Ihminen on paljon muutakin kuin osa tuotantokoneistoa, onneksi kuitenkin kaikkein olellisimmilta osiltaan kaikkea muuta.
Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole kuntoutettavissa lainkaan tuottavaan työhön. Siis sellaiseen, jossa tehtäisiin esimerkiksi vientiin kelpaavaa huippuelektroniikkaa. Tosin vaikeasti monivammaisetkin voivat tehdä monenlaista työtä sekä palveluissa että tuotannossa.
Kun Ollila peräänkuuluttaa palkkajoustoa, hän unohtaa että monissa palkoissa on vain yksi joustovara, ja se on ylöspäin. Siivoojille, apuhoitajille, lastentarhanhoitajille ja sihteereille on aivan turhaa puhua joustosta kun ei kuukausivuokrassa, sähkölaskussa tai lapsen elatuksessakaan tunneta joustoja.
Kaikilla ihmisillä on arvo. Mittaamaton, erottamaton, yhtäläinen ja samanarvoinen. Ja jos asia ei muuten tule vuoristoneuvoksille selväksi, niin osatyökykyisten kaikki aktivoiminen -osa-aika-työllistäminen, työpajatoiminta, työllistämiskoulutus, kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen työllistäminen ja niin edelleen - tuottaa pitkällä tähtäimellä ainakin sairauskulujen säästämisenä, jos sitä kaikkea ei voikaan ihan suoraan myydä.
Kaikki eivät myöskään voi olla Ollilan varmaankin tarkoittamassa mielessä huippuosaajia, sillä jos olisivat, sitten eivät tulisi roskikset tyhjennettyä huippuosaajien konttoreista, huippuosaajien sairaat vanhukset pyyhittyä ja lapset vahdittua jotta heidän enemmän taikka vähemmän huippuosaajavanhempansa pääsisivät tuottamaan.
Ollakseni kuitenkin ihan reilu Ollilalle, muutkin ovat epäreiluja. Kaikkien poliittisten puolueidenkin soisi ottavan vähäosaisten asian vakavissaan. On tietysti hyvä, että minimitoimeentuloa on korotettu ja että työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön ymmärretään satsata heikkona aikana, mutta esimerkiksi Timo Soinia kuunnellessa saa sellaisen käsityksen, että meillä on kolme asiaa: Kreikka, Kreikka ja Kreikka, eikä esimerkiksi eriarvoisuus, vähäosaisuus ja peruspalvelut.
Ollilan kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ollila ei valitettavasti ota huomioon sitä, että kaikille ihmisille ei voi asettaa tuotto-odotuksia, ainakaan välittömiä. Suomessa on satoja tuhansia osatyökykyisiä, joista osa parhaimmillaankin pystyy tuottamaan vain osan siitä, mikä on teoreettisen robotti-ihmisen tuottavuus. Tosin tämä murto-osakin on paljon parempi kuin ei mitään. Ja on robottienkin kalibroinnissa eroavaisuuksia. Toiset ovat sellaista päivitetympää Cyberdynen mallia kun taas terminaattorit ovat vähän vanhanaikaisempia. Mutta ne sentään oppivat itkemään.
Pitääkö osatyökykyiset sitten ymmärtää tuottavuusvajeena vai osatyökykyisinä, riippuu siitä, otetaanko asiaan tuotto- vai inhimillisyysnäkökulma. Jos asiaa tarkastellaan systeemitasolla, ymmärrän tuottonäkökulman, mutta kansalaisten/asukkaiden/ihmisten elämismaailma tässä systeemissä on vaarassa unohtua. Ihminen on paljon muutakin kuin osa tuotantokoneistoa, onneksi kuitenkin kaikkein olellisimmilta osiltaan kaikkea muuta.
Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole kuntoutettavissa lainkaan tuottavaan työhön. Siis sellaiseen, jossa tehtäisiin esimerkiksi vientiin kelpaavaa huippuelektroniikkaa. Tosin vaikeasti monivammaisetkin voivat tehdä monenlaista työtä sekä palveluissa että tuotannossa.
Kun Ollila peräänkuuluttaa palkkajoustoa, hän unohtaa että monissa palkoissa on vain yksi joustovara, ja se on ylöspäin. Siivoojille, apuhoitajille, lastentarhanhoitajille ja sihteereille on aivan turhaa puhua joustosta kun ei kuukausivuokrassa, sähkölaskussa tai lapsen elatuksessakaan tunneta joustoja.
Kaikilla ihmisillä on arvo. Mittaamaton, erottamaton, yhtäläinen ja samanarvoinen. Ja jos asia ei muuten tule vuoristoneuvoksille selväksi, niin osatyökykyisten kaikki aktivoiminen -osa-aika-työllistäminen, työpajatoiminta, työllistämiskoulutus, kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen työllistäminen ja niin edelleen - tuottaa pitkällä tähtäimellä ainakin sairauskulujen säästämisenä, jos sitä kaikkea ei voikaan ihan suoraan myydä.
Kaikki eivät myöskään voi olla Ollilan varmaankin tarkoittamassa mielessä huippuosaajia, sillä jos olisivat, sitten eivät tulisi roskikset tyhjennettyä huippuosaajien konttoreista, huippuosaajien sairaat vanhukset pyyhittyä ja lapset vahdittua jotta heidän enemmän taikka vähemmän huippuosaajavanhempansa pääsisivät tuottamaan.
Ollakseni kuitenkin ihan reilu Ollilalle, muutkin ovat epäreiluja. Kaikkien poliittisten puolueidenkin soisi ottavan vähäosaisten asian vakavissaan. On tietysti hyvä, että minimitoimeentuloa on korotettu ja että työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön ymmärretään satsata heikkona aikana, mutta esimerkiksi Timo Soinia kuunnellessa saa sellaisen käsityksen, että meillä on kolme asiaa: Kreikka, Kreikka ja Kreikka, eikä esimerkiksi eriarvoisuus, vähäosaisuus ja peruspalvelut.
Ollilan kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Kritiikin kritiikki on estetty
Maahanmuuttokriittisyys-termin ja sen kylkiäisinä itsensä brändänneet perussuomalaiset eivät kestä kriittisyyden kriittistä tarkastelua: sitä, että heidän argumenttejaan ja heidän tapaansa argumentoida nostettaisiin keskusteltaviksi. Sitä myös kyseenalaistamiseksi nimitetään. Tämän jouduin havaitsemaan blogatessani toissapäivänä tekstin, jossa tarkastelin rinnakkain kahden ideologian rakenteellisia ja sisällöllisiä yhtäläisyyksiä. Niitä yhtäläisyyksiä minä en keksinyt, vaan osoitin ne. Sylttytehdas löytyy katsomalla ihan siihen kuuluisaan peiliin.
Tästä peilin tarjoamisesta ei sitten ilmeisesti joku pitänyt, sillä mikään hakumoottori ei enää löydä kyseistä tekstiä. Blogissani se sentään on. Joku on ilmeisesti ottanut herneet nenään otsikossa olleesta kysymysmerkistä. Jos joku ei tiedä, mikä on kysymysmerkki, tiedoksi: kysymysmerkki ilmaisee kysymystä eikä esimerkiksi väitettä, missä tapauksessa käytettäisiin pistettä tai haluttaessa julistaa, huutomerkkiä.
Vaihdoin bloggauksen alkuperäisen otsikon "Ovatko persut kansallissosialisteja?" toiseksi "Työväenpuolue ilman sosialismia", nähdäkseni, saako Internetissä tarkastella poliittisia ideologioita, ja sensuroidaanko Internetissä tekstejä silkan otsikon perusteella. Itse tekstiin, jonka säilytin muuttamattomana, voi tutustua klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Tästä peilin tarjoamisesta ei sitten ilmeisesti joku pitänyt, sillä mikään hakumoottori ei enää löydä kyseistä tekstiä. Blogissani se sentään on. Joku on ilmeisesti ottanut herneet nenään otsikossa olleesta kysymysmerkistä. Jos joku ei tiedä, mikä on kysymysmerkki, tiedoksi: kysymysmerkki ilmaisee kysymystä eikä esimerkiksi väitettä, missä tapauksessa käytettäisiin pistettä tai haluttaessa julistaa, huutomerkkiä.
Vaihdoin bloggauksen alkuperäisen otsikon "Ovatko persut kansallissosialisteja?" toiseksi "Työväenpuolue ilman sosialismia", nähdäkseni, saako Internetissä tarkastella poliittisia ideologioita, ja sensuroidaanko Internetissä tekstejä silkan otsikon perusteella. Itse tekstiin, jonka säilytin muuttamattomana, voi tutustua klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
15.11.2011
Sodanjulistus Postille
Allaoleva reklamaatio lähti Postin "asiakaspalvelu"osoitteeseen. Julistaisin muuten yksipuolisen kuluttajaboikotin, mutta paha kyllä ovat monopolisoineet itsensä. Lisää Postia käsitteleviä kirjoituksiani löytää tästä blogista otsikoilla:
"Yksityistetään posti", 5.11.2011;
http://perukangas.blogspot.com/2011/11/yksityistetaan-posti.html (tähän tekstiin pääsee myös klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa)
ja
"Erään kirjeen tarina", 21.6.2011;
http://perukangas.blogspot.com/2011/06/eraan-kirjeen-tarina.html
Posti on tämän syksyn aikana jakanut kolmeen kertaan tiistaina ilmestyvän lehden vasta keskiviikkona. Lisäksi kesäkuussa minulle lähetettyä vuokravakuuskirjettä ei koskaan saapunut mihinkään osoitteistani: ei helsinkiläisosoitteeseeni, josta muutin ensimmäiseen porvoolaisosoitteeseeni, ei ensimmäiseen porvoolaisosoitteeseeni eikä toiseen - nykyiseen porvoolaisosoitteeseeni, vaikka tein kaikista osoitteista osoitteenmuutokset. En myöskään koskaan saanut pyytämääni selvitystä tämän kirjeen kohtalosta. Omalta kohdaltani joudun toteamaan, että posti ei enää täytä luotettavasti palvelutehtäväänsä. Olen hyvin tyytymätön Postin jakeluun.
Michael Perukangas
"Yksityistetään posti", 5.11.2011;
http://perukangas.blogspot.com/2011/11/yksityistetaan-posti.html (tähän tekstiin pääsee myös klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa)
ja
"Erään kirjeen tarina", 21.6.2011;
http://perukangas.blogspot.com/2011/06/eraan-kirjeen-tarina.html
Posti on tämän syksyn aikana jakanut kolmeen kertaan tiistaina ilmestyvän lehden vasta keskiviikkona. Lisäksi kesäkuussa minulle lähetettyä vuokravakuuskirjettä ei koskaan saapunut mihinkään osoitteistani: ei helsinkiläisosoitteeseeni, josta muutin ensimmäiseen porvoolaisosoitteeseeni, ei ensimmäiseen porvoolaisosoitteeseeni eikä toiseen - nykyiseen porvoolaisosoitteeseeni, vaikka tein kaikista osoitteista osoitteenmuutokset. En myöskään koskaan saanut pyytämääni selvitystä tämän kirjeen kohtalosta. Omalta kohdaltani joudun toteamaan, että posti ei enää täytä luotettavasti palvelutehtäväänsä. Olen hyvin tyytymätön Postin jakeluun.
Michael Perukangas
14.11.2011
Työväenpuolue ilman sosialismia
Timo Soini on määritellyt perustamansa puolueen työväenpuolueeksi ilman sosialismia. Sitä muuten on Kokoomuskin, oman ilmoituksensa mukaan. Ei ihme, että Sauli Niinistö tulee viemään melkein kaikki Timo Soinin äänet, sillä hän älysi brändätä tämän ensin.
Puolueohjelmassaan "Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan." Suomalainen päätöksenteko halutaan pitää siis kansallisissa käsissä.
Hitlerin Saksassa vallinnut kansallissosialistinen puolue oli työväenpuolue ilman sosialismia. Wikipedian määritelmän mukaan "kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuuluu kieltäytyminen marxilaisuudelle." Mitä sitten on marxilaisuus?
Samaisen Wikipedian mukaan "marxilaisuus eli marxismi on Karl Marxin kirjoituksiin pohjautuva sosialistinen oppijärjestelmä sekä siihen perustuva yhteiskunnallinen aatesuuntaus." Marxilaisuus on siis sosialistinen oppijärjestelmä.
Kansallissosialistinen puolue ei siis ole marxilainen eli vasemmistolainen. Työväenpuolue se sen sijaan on, mutta se on dialektisella tavalla ristiriitaisesti sekä sosialistinen että ei-sosialistinen. Sosialismi on mukana sen nimessä, vaikka se väittää olevansa ei-sosalistinen.
Mitä tarkoitan dialektisuudella? Wikipedia määrittelee hegeliläisen dialektiikan mm. seuraavasti: "ristiriitoihin ajautuminen kuului kuitenkin osaksi todellisuuden perusluonnetta". Ja tunnetusti Marx tunsi Hegelinsä. Wikipedian mukaan: "Karl Marx sai huomattavan määrän vaikutteita Hegelin filosofiasta. Hegelin ja Marxin ajattelu kuitenkin erosivat merkittävästi toisistaan. Marxin on sanottu kääntäneen oppi-isänsä ajattelun päälaelleen."
Perussuomalaiset ovat hegeliläinen puolue, ainakin sen dialektisessa mielessä. Heidän ajattelunsa on päälaelleen käännettyä sosialismia, kuten Hegelin ajattelu on päälaelleen käännettyä Marxia. Vai oliko se päinvastoin?
Isäni kutsui myötäpäivään heitettyä volttia jäniskäännökseksi, vastapäivään tehtyä muikkaukseksi. Jos marxilaiset ovat siis tehneet jäniskäännöksen, ovatko persut tehneet muikkauksen, jos kerran marxilaisuus on nurinniskoin käännettyä hegeliläisyyttä mutta perussuomalaisuus onkin nurinniskon käännettyä sosialismia?
Puolueohjelmassaan "Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan." Suomalainen päätöksenteko halutaan pitää siis kansallisissa käsissä.
Hitlerin Saksassa vallinnut kansallissosialistinen puolue oli työväenpuolue ilman sosialismia. Wikipedian määritelmän mukaan "kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuuluu kieltäytyminen marxilaisuudelle." Mitä sitten on marxilaisuus?
Samaisen Wikipedian mukaan "marxilaisuus eli marxismi on Karl Marxin kirjoituksiin pohjautuva sosialistinen oppijärjestelmä sekä siihen perustuva yhteiskunnallinen aatesuuntaus." Marxilaisuus on siis sosialistinen oppijärjestelmä.
Kansallissosialistinen puolue ei siis ole marxilainen eli vasemmistolainen. Työväenpuolue se sen sijaan on, mutta se on dialektisella tavalla ristiriitaisesti sekä sosialistinen että ei-sosialistinen. Sosialismi on mukana sen nimessä, vaikka se väittää olevansa ei-sosalistinen.
Mitä tarkoitan dialektisuudella? Wikipedia määrittelee hegeliläisen dialektiikan mm. seuraavasti: "ristiriitoihin ajautuminen kuului kuitenkin osaksi todellisuuden perusluonnetta". Ja tunnetusti Marx tunsi Hegelinsä. Wikipedian mukaan: "Karl Marx sai huomattavan määrän vaikutteita Hegelin filosofiasta. Hegelin ja Marxin ajattelu kuitenkin erosivat merkittävästi toisistaan. Marxin on sanottu kääntäneen oppi-isänsä ajattelun päälaelleen."
Perussuomalaiset ovat hegeliläinen puolue, ainakin sen dialektisessa mielessä. Heidän ajattelunsa on päälaelleen käännettyä sosialismia, kuten Hegelin ajattelu on päälaelleen käännettyä Marxia. Vai oliko se päinvastoin?
Isäni kutsui myötäpäivään heitettyä volttia jäniskäännökseksi, vastapäivään tehtyä muikkaukseksi. Jos marxilaiset ovat siis tehneet jäniskäännöksen, ovatko persut tehneet muikkauksen, jos kerran marxilaisuus on nurinniskoin käännettyä hegeliläisyyttä mutta perussuomalaisuus onkin nurinniskon käännettyä sosialismia?
12.11.2011
Maisterisjätkä vaimentaa kansan äänen
Timo Soini on mies, joka on perustanut puolueen. Se puolue edustaa kansaa, 19% mandaatilla sataa prosenttia. Jos 19=100, joko Timo Soini ei osaa laskea tai sitten hän kannattaa harvainvaltaa.
Ei hän ainakaan demokratiaa edusta. Tästä käy osoituksena se, että Timo Soinin "ploki" on ainut tuntemani lajin edustaja, jota ei voi kommentoida. Timo Soinin näkemys kansan edustamisesta on siis se, että kansaa ei tarvitse kuunnella. Ja kun ei kuuntele, voi vallan mainiosti välttää myös keskustelemisen sen kanssa. Kansan. Ja silloin kun ei kuuntele eikä keskustele, voi vallan mainiosti elää sellaisessa kuplassa, jossa luullaan, että 19=100=1.
Soini panee palttua etelän medioille, sellaisillekin, jotka ovat valtakuntamme suosituimpia kun hän kieltäytyi Hesarin haastattelupyynnöstä (HS 12.11.2011; http://www.hs.fi/msn/kotimaa/Timo+Soini+leimaa+HSn+rasismigallupin+tarkoitushakuiseksi/a1305549219906). Sehän edustaa vain kansan enemmistöä. Sellaiselle voikin panna palttua, etenkin kun edustaa kansan vähemmistöä. Sellaista, joita ei tarvitse kuunnella. Sellaisia, joille näyttää hyvin sopivan mies, joka ei maisterisopinnoistaan huolimatta erota pronomineja "minä" ja "me". Ai niin, ei siihen tarvita maisterisopintoja. Ne oppii jo peruskoulussa.
Timo Soini on kansan ääni. Muita ääniä ei Soinilandiassa tarvita. Tällaista miestä minä en halua presidentiksi. Soinin plokiin pääsee klikkaamalla otsikkoa.
Ei hän ainakaan demokratiaa edusta. Tästä käy osoituksena se, että Timo Soinin "ploki" on ainut tuntemani lajin edustaja, jota ei voi kommentoida. Timo Soinin näkemys kansan edustamisesta on siis se, että kansaa ei tarvitse kuunnella. Ja kun ei kuuntele, voi vallan mainiosti välttää myös keskustelemisen sen kanssa. Kansan. Ja silloin kun ei kuuntele eikä keskustele, voi vallan mainiosti elää sellaisessa kuplassa, jossa luullaan, että 19=100=1.
Soini panee palttua etelän medioille, sellaisillekin, jotka ovat valtakuntamme suosituimpia kun hän kieltäytyi Hesarin haastattelupyynnöstä (HS 12.11.2011; http://www.hs.fi/msn/kotimaa/Timo+Soini+leimaa+HSn+rasismigallupin+tarkoitushakuiseksi/a1305549219906). Sehän edustaa vain kansan enemmistöä. Sellaiselle voikin panna palttua, etenkin kun edustaa kansan vähemmistöä. Sellaista, joita ei tarvitse kuunnella. Sellaisia, joille näyttää hyvin sopivan mies, joka ei maisterisopinnoistaan huolimatta erota pronomineja "minä" ja "me". Ai niin, ei siihen tarvita maisterisopintoja. Ne oppii jo peruskoulussa.
Timo Soini on kansan ääni. Muita ääniä ei Soinilandiassa tarvita. Tällaista miestä minä en halua presidentiksi. Soinin plokiin pääsee klikkaamalla otsikkoa.
11.11.2011
Maununnevan jäähallisuunnitelma on kelvoton
Tanotorvi-lehden tuoreimmassa numerossa (tarkempi linkki on niin pitkä, ettei se mahtunut otsikkoriville) kerrotaan tarkemmin Maununnevalle tulevasta harjoitusjäähallista. Kaikki siihen aikaisemmassa bloggauksessani (kts. klikkaamalla otsikkoa; Maununneva uhrataan läpikulkuliikenteelle 13.10.2011) esittämäni varaukset näköjään pätevät ja vahvistivat pelkoni oikeiksi hankkeen suhteen.
Jäähalli tulee lisäämään liikennettä alueelle, vaikka ohitse kulkee kymmeniä bussivuoroja tunnissa. Asuinalueen ja Hämeenlinnantien välissä melu- ja saastemuurina toimiva metsä pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Ja tämä tehdään siksi, että Maununneva uhrataan yhden urheilulajin harrastusnäyttämöksi. Siis jääkiekon. Varauksin ehkä toisenkin, jos sieltä nyt luistelijoille löytyy aikaa. Ei puhettakaan yleishyödyllisistä toiminnoista, kuten kuntosalista.
Ei hyvä. Kaarelanraitin toisella puolella on nyt iso kenttäalue, jossa kesäisin pelataan futista, pesistä ja juostaan koulucoopereita, heitetään keihästä työnnetään kuulaa ja ties mitä nyt nuoret keksivät. Talvella parhaat pelaavat jääkiekkoa kaukalossa, kehnommat avojäällä. Laiskimmat istuvat varaston katolla, syljeskelevät ja heittelevät niitä huonompia pelaajia jääklimpeillä päihin. Erotukseksi kaikkeen tähän sosiaalistavaan, osallistavaan ja ilmaiseen kansanterveyshupiin jota sain itse jo osakseni koululaisena, jäähalliurheilu on diskriminoivaa ja kallista.
Allaoleva linkki on suora. Kopioimalla sen osoiteriville pääsee katsomaan juttua jäähallista.
http://www2.lehtiluukku.fi/esp/espview?p=eyJmaWQiOiIxMzk2N18wYzFhZmMwNTUzOTM2MDRkYTlhMDA3NGM3YTAyZDgwZSIsInRpIjoiVGFub3RvcnZpLWxlaHRpIDEwXC8yMDExIiwiZSI6MTMyMTAyNzk1NCwicCI6IjEzOTY3IiwiYSI6InIiLCJwcCI6MSwidG8iOiIzMTk2N2UwNDg4ZThiZGQzNzdkYmRlZjEyMWVmOTQ2MCIsImFzIjoxMDAwfQ%3D%3D
Jäähalli tulee lisäämään liikennettä alueelle, vaikka ohitse kulkee kymmeniä bussivuoroja tunnissa. Asuinalueen ja Hämeenlinnantien välissä melu- ja saastemuurina toimiva metsä pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Ja tämä tehdään siksi, että Maununneva uhrataan yhden urheilulajin harrastusnäyttämöksi. Siis jääkiekon. Varauksin ehkä toisenkin, jos sieltä nyt luistelijoille löytyy aikaa. Ei puhettakaan yleishyödyllisistä toiminnoista, kuten kuntosalista.
Ei hyvä. Kaarelanraitin toisella puolella on nyt iso kenttäalue, jossa kesäisin pelataan futista, pesistä ja juostaan koulucoopereita, heitetään keihästä työnnetään kuulaa ja ties mitä nyt nuoret keksivät. Talvella parhaat pelaavat jääkiekkoa kaukalossa, kehnommat avojäällä. Laiskimmat istuvat varaston katolla, syljeskelevät ja heittelevät niitä huonompia pelaajia jääklimpeillä päihin. Erotukseksi kaikkeen tähän sosiaalistavaan, osallistavaan ja ilmaiseen kansanterveyshupiin jota sain itse jo osakseni koululaisena, jäähalliurheilu on diskriminoivaa ja kallista.
Allaoleva linkki on suora. Kopioimalla sen osoiteriville pääsee katsomaan juttua jäähallista.
http://www2.lehtiluukku.fi/esp/espview?p=eyJmaWQiOiIxMzk2N18wYzFhZmMwNTUzOTM2MDRkYTlhMDA3NGM3YTAyZDgwZSIsInRpIjoiVGFub3RvcnZpLWxlaHRpIDEwXC8yMDExIiwiZSI6MTMyMTAyNzk1NCwicCI6IjEzOTY3IiwiYSI6InIiLCJwcCI6MSwidG8iOiIzMTk2N2UwNDg4ZThiZGQzNzdkYmRlZjEyMWVmOTQ2MCIsImFzIjoxMDAwfQ%3D%3D
A model for versatility and stylishness
My review of Ernest Ansermet's cd box set is below (also published at Amazon.co.uk; click the headline)
Ernest Ansermet has been surprisingly little known posthumously. This wonderful collection suggests that he was just as versatile as his reputation suggests. There are gems everywhere: a classicist Beet-hoven fourth, very musical Respighi - it is much more than noise - and a number of less-known works by e.g. Liadov, Martin and Faure. The real treats for me are the all-Honegger disc; Kind David was a wonderful discovery and his Sibelius fourth. His treating of this bark bread symphony - which sir Beecham understood to be quite a romantic work in all its chilliness - gives this work a totally new out-look with luminous textures somewhat in impressionistic style.
Ernest Ansermet has been surprisingly little known posthumously. This wonderful collection suggests that he was just as versatile as his reputation suggests. There are gems everywhere: a classicist Beet-hoven fourth, very musical Respighi - it is much more than noise - and a number of less-known works by e.g. Liadov, Martin and Faure. The real treats for me are the all-Honegger disc; Kind David was a wonderful discovery and his Sibelius fourth. His treating of this bark bread symphony - which sir Beecham understood to be quite a romantic work in all its chilliness - gives this work a totally new out-look with luminous textures somewhat in impressionistic style.
10.11.2011
Työmatkojen gravitaatiomalli
Liikenneministeri Merja Kyllönen ehdotti, että yksityisauton käytöstä maksettavia kilometrikorvauksia voisi supistaa, mikäli vastaava matka on kuljettavissa julkisella liikenteellä. Hetikos Kokoomus älähti. Heille on pyhää saada vapaasti madella Kehä ykköstä peltipurkeissa.
Olen kirjoittanut tänne aikaisemmin (kts. http://perukangas.blogspot.com/2010/11/tyossakayntialueen-gravitaatiomalli.html), bloggauksessani 9.11.2010 "Työssäkäyntialueen gravitaatiomalli), että mielestäni työhallinnon tulee soveltaa työssäkäyntialueeseen gravitaatiomallia, jossa työssäkäyntialue on sitä lyhyempi, mitä isommalla paikalla asuu.
Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että isommalla paikkakunnalla on enemmän työmahdollisuuksia, ainakin potentiaalisesti. Sama matka Helsingistä veisi Raumalle tai Mikkeliin kuin Sodankylän, Enontekiön tai Inarin kunnan päästä päähän, ja edelleenkään työpaikkoja ei sille lappilaiselle välttämättä ole. Käytännössä kaikilla lappilaisilla on myös käytössään auto, joten he kykenevät matkustamaan pidempiä matkoja työpaikkojen perässä kuin helsinkiläiset, joista todella huomattavalla osalla ei autoa ole. Eikä tarvitsekaan olla, jos haluaa vaikka Raumalle tai Mikkeliin, koska niihin pääsee julkisilla.
Edellämainittu voisi soveltua myös työmatkakorvauksiin. Yleensä isoissa kaupungeissa on parhaiten sekä kaupungin sisäisiä linjoja, kaupungin ja ympäröivien maakuntien välisiä sukkulalinjoja että maakuntakeskuksiin vieviä kaukoliikenteen linjoja ja pitkän matkan junia.
Autoilupuolue varmaan riemastuu tästä. Että se vihreä sitipyöräilijä on taas rankaisemassa autoilijoiden subjektiivisia vapausoikeuksia itsensä liikenteelliseen toteuttamiseen ja vielä päälle lätkäisemässä byrokratiaa. Ei, en halua lisää byrokratiaa esimerkiksi perustettavan valtakunnallisen maakuntatyömatkustelusyyviraston muodossa, ja siksi asuinpaikan asukaslukuun perustuva gravitaatiomalli, jota voisi ehkä täydentää kotimaakunnan asukastiheydellä, on paras veikkaukseni liikennevirtoja ohjailevaksi, kokonaisvaltaisen yhdyskuntasuunnittelupolitiikan peruslaskukaavaksi.
Töissäkäynti on itseisarvo ja ehkä jopa inhimillinen perusoikeus, jos se on yksi mahdollisista tärkeimmistä tavoista toteuttaa itseä. Autoilu sen sijaan ei ole. Töissäkäyntiä pitää tukea, autoilua ei. Ja töissäkäyntiä tuetaan esimerkiksi seinättömällä työssäkäyntitoiminnalla, jota aikaisemmin etätyöksi kutsuttiin. Lisäksi freelance- ja pienyrittäjyysjärjestelyt soveltuvat hyvin haja-asutusalueille. Eikä olisi yhtään pöntömpää laittaa sitä samaa rahaa joukkoliikenteeseen joka menee nyt työmatka-autoilun tukemiseen. Haja-asutusalueilla ei tarvita aina niin isoja busseja, tilataksikin riittäisi. Lisäksi pitäisi tutkia keinoja tukea lainsäädännöllisesti ja verotuksellisesti kimppakyytejä.
Otsikkoa klikkaamalla pääsee ministeri Merja Kyllösen ehdotuksesta tehtyyn Verkkouutisten artikkeliin.
Olen kirjoittanut tänne aikaisemmin (kts. http://perukangas.blogspot.com/2010/11/tyossakayntialueen-gravitaatiomalli.html), bloggauksessani 9.11.2010 "Työssäkäyntialueen gravitaatiomalli), että mielestäni työhallinnon tulee soveltaa työssäkäyntialueeseen gravitaatiomallia, jossa työssäkäyntialue on sitä lyhyempi, mitä isommalla paikalla asuu.
Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että isommalla paikkakunnalla on enemmän työmahdollisuuksia, ainakin potentiaalisesti. Sama matka Helsingistä veisi Raumalle tai Mikkeliin kuin Sodankylän, Enontekiön tai Inarin kunnan päästä päähän, ja edelleenkään työpaikkoja ei sille lappilaiselle välttämättä ole. Käytännössä kaikilla lappilaisilla on myös käytössään auto, joten he kykenevät matkustamaan pidempiä matkoja työpaikkojen perässä kuin helsinkiläiset, joista todella huomattavalla osalla ei autoa ole. Eikä tarvitsekaan olla, jos haluaa vaikka Raumalle tai Mikkeliin, koska niihin pääsee julkisilla.
Edellämainittu voisi soveltua myös työmatkakorvauksiin. Yleensä isoissa kaupungeissa on parhaiten sekä kaupungin sisäisiä linjoja, kaupungin ja ympäröivien maakuntien välisiä sukkulalinjoja että maakuntakeskuksiin vieviä kaukoliikenteen linjoja ja pitkän matkan junia.
Autoilupuolue varmaan riemastuu tästä. Että se vihreä sitipyöräilijä on taas rankaisemassa autoilijoiden subjektiivisia vapausoikeuksia itsensä liikenteelliseen toteuttamiseen ja vielä päälle lätkäisemässä byrokratiaa. Ei, en halua lisää byrokratiaa esimerkiksi perustettavan valtakunnallisen maakuntatyömatkustelusyyviraston muodossa, ja siksi asuinpaikan asukaslukuun perustuva gravitaatiomalli, jota voisi ehkä täydentää kotimaakunnan asukastiheydellä, on paras veikkaukseni liikennevirtoja ohjailevaksi, kokonaisvaltaisen yhdyskuntasuunnittelupolitiikan peruslaskukaavaksi.
Töissäkäynti on itseisarvo ja ehkä jopa inhimillinen perusoikeus, jos se on yksi mahdollisista tärkeimmistä tavoista toteuttaa itseä. Autoilu sen sijaan ei ole. Töissäkäyntiä pitää tukea, autoilua ei. Ja töissäkäyntiä tuetaan esimerkiksi seinättömällä työssäkäyntitoiminnalla, jota aikaisemmin etätyöksi kutsuttiin. Lisäksi freelance- ja pienyrittäjyysjärjestelyt soveltuvat hyvin haja-asutusalueille. Eikä olisi yhtään pöntömpää laittaa sitä samaa rahaa joukkoliikenteeseen joka menee nyt työmatka-autoilun tukemiseen. Haja-asutusalueilla ei tarvita aina niin isoja busseja, tilataksikin riittäisi. Lisäksi pitäisi tutkia keinoja tukea lainsäädännöllisesti ja verotuksellisesti kimppakyytejä.
Otsikkoa klikkaamalla pääsee ministeri Merja Kyllösen ehdotuksesta tehtyyn Verkkouutisten artikkeliin.
Great post-romantic pianissimos
My review of Giuseppe Sinopoli's Arnold Schönberg recording of Verklärte Nacht and Pelleas et Melisande is below. It is published at Amazon.co.uk, and can be read by clicking the headline of this blog.
I heard Sinopoli conduct live the Statskapelle Dresden, performing e.g. Verklärte Nacht in Italy, Ra-venna, in a place that was not a proper concert hall. Yet all the pianissimos did register in that less-than-ideal venue. This recording, albeit with a different orchestra brings my vivid recollections of that magical night for fourteen years ago back to life. The Pelleas and Melisande is not any worse. His interpretations underline the high romanticism of Schönberg and completely outdo the classic Karajan versions.
I heard Sinopoli conduct live the Statskapelle Dresden, performing e.g. Verklärte Nacht in Italy, Ra-venna, in a place that was not a proper concert hall. Yet all the pianissimos did register in that less-than-ideal venue. This recording, albeit with a different orchestra brings my vivid recollections of that magical night for fourteen years ago back to life. The Pelleas and Melisande is not any worse. His interpretations underline the high romanticism of Schönberg and completely outdo the classic Karajan versions.
9.11.2011
Saako armo armon käydä armosta Vihreissä?
Kun muutama näkyvä vihreä perusti Armon Vihreät -nimisen järjestön, jonka tarkoituksena on ollut tarjota kristityille vihreille vihreä turvasatama, ei tämä synnytystapahtuma ole sujunut aivan ilman synnytystuskia. Jo lehdistötiedote on herättänyt muutamia vihreitä tovereita pitämään järjestön perustamisen yhteydessä esitettyjä lausuntoja loukkaavina. Jotkut epäilevät järjestön myös lisäävän elämänkatsomuksien me ja muut -asetelmaa ja lietsovan puolueen sisäistä suvaitsemattomuutta. Ei sen niin tarvitse kuitenkaan olla.
Uskonto ja maailmankatsomukset herättävät tunteita. Niiden päälle kun rakennetaan maailmankuva, ja maailmankuvaan perustuu elämänkatsomus, johon taas pohjautuu elämäntapa. Vai meneekö se kausaliteettiketju toisinpäin. Melkein mitä hyvänsä kun sanoo maailmankuva-asioista, joku aina ottaa herneet nenään, ja joku vielä ottaa vastaherneet. Yhtä lailla loukkaantuvat kristityt, muiden maailmankatsomuksien vakaumukselliset uskojat kuin myös tunnustukselliset ateistit, jotka aktiivisesti harjoittavat maailmankatsomustaan.
En oikein usko maailmankatsomusneutraaliuteen, sillä kyllä jokainen uskoo johonkin, vaikka äitiin, West Ham Unitediin, joulupukkiin tai Kekkoseen. Nekin, jotka eivät usko, heistä montaa yhdistää ainakin epäusko tai peräti viha: ei se rakkaus West Hamiin vaan viha Millwallia kohtaan.
Kaikkein eniten toivoisin, että Vihreät tunnustautuisivat avo- ja/tai monimaailmankatsomukselliseksi puolueeksi, tai ainakin liputtaisivat avoimesti hyväksyvänsä kaikki mahdolliset maailmankatsomukset ja maailmankatsomuksettomuudet samanarvoisina.
Ja kyllä, tämä tulee väistämättä tarkoittamaan myös valtion ja uskontokuntien välisen suhteen uudelleentarkastelua, paino sanalla "myös". Yhteiskunnassamme on nimittäin paljon huutavampiakin epäkohtia kuin se, saako koulussa laulaa suvivirttä vai ei. Toivoisin maailmankatsomuksien välisen vuoropuhelun edistämistä, joka edistäisi toisenlaisten maailmankatsomuksien tuntemusta. Voidaan laulaa suvivirttä tai kannatuslauluja, tutustua Marxin ajatuksiin, Bhagavadgitaan, Koraaniin ja vaikka Andersenin satuihin. Yleensä sitä, mikä on tuttua, on helpompi ymmärtää ilman että kokee vieraita asioita uhaksi jota vastaan tarvitsee kalistella peitsiä.
Jo nyt kristityt, ateistit ja muut uskontokunnat ovat linnoittautuneita valitettavan korkeiden barrikadien taakse. Ei Armon Vihreiden perustaminen itsessään niitä barrikadeja yhtään korota. Mikään maailmankatsomus tai -ksettomuus ei minua loukkaa sinänsä. Suvaitsemattomuus sen sijaan loukkaa, millä puolella hyvänsä. Lähimmäisyydenrakkaudessa - oli sitten kristittyä tai epäkristittyä lajia ja humanismissa - me emme koskaan voi olla liian hyviä.
Otsikkoa klikkaamalla löytää Vihreän Langan uutisoinnin aiheesta. Alla Vesa Saarisen vetoomus Armon Vihreiden perustajille:
http://vesasaarinen.fi/2011/11/08/nelja-pyyntoa-armon-vihreille/
Uskonto ja maailmankatsomukset herättävät tunteita. Niiden päälle kun rakennetaan maailmankuva, ja maailmankuvaan perustuu elämänkatsomus, johon taas pohjautuu elämäntapa. Vai meneekö se kausaliteettiketju toisinpäin. Melkein mitä hyvänsä kun sanoo maailmankuva-asioista, joku aina ottaa herneet nenään, ja joku vielä ottaa vastaherneet. Yhtä lailla loukkaantuvat kristityt, muiden maailmankatsomuksien vakaumukselliset uskojat kuin myös tunnustukselliset ateistit, jotka aktiivisesti harjoittavat maailmankatsomustaan.
En oikein usko maailmankatsomusneutraaliuteen, sillä kyllä jokainen uskoo johonkin, vaikka äitiin, West Ham Unitediin, joulupukkiin tai Kekkoseen. Nekin, jotka eivät usko, heistä montaa yhdistää ainakin epäusko tai peräti viha: ei se rakkaus West Hamiin vaan viha Millwallia kohtaan.
Kaikkein eniten toivoisin, että Vihreät tunnustautuisivat avo- ja/tai monimaailmankatsomukselliseksi puolueeksi, tai ainakin liputtaisivat avoimesti hyväksyvänsä kaikki mahdolliset maailmankatsomukset ja maailmankatsomuksettomuudet samanarvoisina.
Ja kyllä, tämä tulee väistämättä tarkoittamaan myös valtion ja uskontokuntien välisen suhteen uudelleentarkastelua, paino sanalla "myös". Yhteiskunnassamme on nimittäin paljon huutavampiakin epäkohtia kuin se, saako koulussa laulaa suvivirttä vai ei. Toivoisin maailmankatsomuksien välisen vuoropuhelun edistämistä, joka edistäisi toisenlaisten maailmankatsomuksien tuntemusta. Voidaan laulaa suvivirttä tai kannatuslauluja, tutustua Marxin ajatuksiin, Bhagavadgitaan, Koraaniin ja vaikka Andersenin satuihin. Yleensä sitä, mikä on tuttua, on helpompi ymmärtää ilman että kokee vieraita asioita uhaksi jota vastaan tarvitsee kalistella peitsiä.
Jo nyt kristityt, ateistit ja muut uskontokunnat ovat linnoittautuneita valitettavan korkeiden barrikadien taakse. Ei Armon Vihreiden perustaminen itsessään niitä barrikadeja yhtään korota. Mikään maailmankatsomus tai -ksettomuus ei minua loukkaa sinänsä. Suvaitsemattomuus sen sijaan loukkaa, millä puolella hyvänsä. Lähimmäisyydenrakkaudessa - oli sitten kristittyä tai epäkristittyä lajia ja humanismissa - me emme koskaan voi olla liian hyviä.
Otsikkoa klikkaamalla löytää Vihreän Langan uutisoinnin aiheesta. Alla Vesa Saarisen vetoomus Armon Vihreiden perustajille:
http://vesasaarinen.fi/2011/11/08/nelja-pyyntoa-armon-vihreille/
Blogiani vakoillaan
Blogin pitäminen ruokkii narsismia, ja sen kävijälaskuri antaa aiheen epäillä, että omilla tekemisillä ja jopa omalla olemisella olisi muutakin yleisempää mielenkiintoa kuin vain ilmaisukanavana toimiminen.
Perustin 2005 Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-kansalaisliikkeelle blogin, ja alusta asti samasta Helsingin kaupungin IP-osoitteesta vierailtiin siellä keskimäärin kerran tai kaksi kertaa päivässä. Eikä vain vierailtu, sillä jonkin ajan päästä tuosta IP-osoitteesta tehtiin myös googlauksia. Ehkä kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelijat ovat virkaheittoja niin että heillä on aikaa leipätyönsä sijaan vakoilla aktivistien tekosten kantavuutta?
Sitten tietysti hakukonefirmoista googlaillaan ihan lämpimikseen. Alla viimeaikaisia hakujen helmiä, joilla blogiini on päädytty:
- "Jascha Horenstein" Oslo
- Otto+Klemperer+Helsinki
- Kuollut Maununneva
- postmodernia puutarhakulttuuria
- Helsingin valtuusto äänin 44-40
- Lisztistä sanottu
- kristillistä kuntouttavaa ja ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä helsingissä
- Teija Sopasen veli Leo
- asuminen norjassa blogi
- pyöräily nijmegen
- maria schumann psykologi
- jokerit pilakuva
- espoon keskuspuiston hiidenkirnu
- pakettiauton vuokraus pilapiirros
- rööperi (elokuva)
- pikku huopalahti kartta vuodelta
- minitutkimus koripallo
- michael perukangas pisara
- simstadion hyppy torni onnettomuus
- mikä ero palkkio keikkatyönä
- mitä menestys on
- kaarelan harjoitushalli 2011 kaupunkisuunnittelulautakunta
- michael perukangas rasismi
- ilmastonmuutos esto
- imetysasento perukangas
- joulu on antamisen juhlaa
- dean ashtonin kuva 2011
- erja rusanen omat lapset
- mauno saari: juoksemisen salaisuudet
- perussuomalaiset mollot
- osaaminen pääoma
- naisjalkapallo homoseksuaalisuus
- gustav mahler das lied von der erde maan laulu
- vartiokylä vihreä paolo; tämä haku on synteesi kolmen syyskuun 2011 blogitekstini hakusanoista
- laumasieluisuus
- kannelkylä; tämä haku vie blogihakusanaani
- inhimillinen kanssakäyminen
- dokumenttielokuva pohjois- karjalan huono-osaisuudesta
- j.k. inha hymyilevät rannat
- rosa rusasen
- odlo juoksupuku
- maito teemu selänne
- syrjinnän vastainen positiivinen syrjintä
- mallisia land
Perustin 2005 Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-kansalaisliikkeelle blogin, ja alusta asti samasta Helsingin kaupungin IP-osoitteesta vierailtiin siellä keskimäärin kerran tai kaksi kertaa päivässä. Eikä vain vierailtu, sillä jonkin ajan päästä tuosta IP-osoitteesta tehtiin myös googlauksia. Ehkä kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelijat ovat virkaheittoja niin että heillä on aikaa leipätyönsä sijaan vakoilla aktivistien tekosten kantavuutta?
Sitten tietysti hakukonefirmoista googlaillaan ihan lämpimikseen. Alla viimeaikaisia hakujen helmiä, joilla blogiini on päädytty:
- "Jascha Horenstein" Oslo
- Otto+Klemperer+Helsinki
- Kuollut Maununneva
- postmodernia puutarhakulttuuria
- Helsingin valtuusto äänin 44-40
- Lisztistä sanottu
- kristillistä kuntouttavaa ja ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä helsingissä
- Teija Sopasen veli Leo
- asuminen norjassa blogi
- pyöräily nijmegen
- maria schumann psykologi
- jokerit pilakuva
- espoon keskuspuiston hiidenkirnu
- pakettiauton vuokraus pilapiirros
- rööperi (elokuva)
- pikku huopalahti kartta vuodelta
- minitutkimus koripallo
- michael perukangas pisara
- simstadion hyppy torni onnettomuus
- mikä ero palkkio keikkatyönä
- mitä menestys on
- kaarelan harjoitushalli 2011 kaupunkisuunnittelulautakunta
- michael perukangas rasismi
- ilmastonmuutos esto
- imetysasento perukangas
- joulu on antamisen juhlaa
- dean ashtonin kuva 2011
- erja rusanen omat lapset
- mauno saari: juoksemisen salaisuudet
- perussuomalaiset mollot
- osaaminen pääoma
- naisjalkapallo homoseksuaalisuus
- gustav mahler das lied von der erde maan laulu
- vartiokylä vihreä paolo; tämä haku on synteesi kolmen syyskuun 2011 blogitekstini hakusanoista
- laumasieluisuus
- kannelkylä; tämä haku vie blogihakusanaani
- inhimillinen kanssakäyminen
- dokumenttielokuva pohjois- karjalan huono-osaisuudesta
- j.k. inha hymyilevät rannat
- rosa rusasen
- odlo juoksupuku
- maito teemu selänne
- syrjinnän vastainen positiivinen syrjintä
- mallisia land
8.11.2011
Torvella rupisammakoiden kimppuun
Minulla on vamma. En kuuntele musiikin sanoituksia, koska minulle lauluääni on yksi akustinen elementti, instrumentti muiden joukossa. Siitä huolimatta nautin esimerkiksi Bob Dylanin musiikista.
Olen joskus yrittänyt kuunnella musiikkien sanoituksia. Kokemukset eivät ole olleet palkitsevia tahi rohkaisevia. Ei auta edes Friedrich Schiller. Hänen sanoituksensa Beethovenin ysin Ilon hymniin on sellaista diibadaabaa, että muistan siitä vain alun. Lopun tapaan korvata bla-bla-bla-bla-bla-blablaalla.
Siitä, että laulu on minulle instrumentti, ei seuraa kuitenkaan sitä ettei variskin saisi oikeuden visertää äänellään. En voisi kuvitella Placido Domingoa runtelemassa Eric Claptonin musiikkia, ja Matti Salmisen Juice kuulostaa kornilta. Sen sijaan tästä asetelmasta aiheutuu vahva fiksaatio, jossa tiettyä laulua vastaa tietty laulaja. Kathleen Ferrier ja Julius Patzak omistavat Mahlerin das Lied von der Erden, ja Jussi Björling omistaa Adolphe Adamin O Heliga Nattin.
Nuorempana luulin, että musiikissa on tärkeää sanottavaa. Että se kertoisi jostain. Otin 11-vuotiaana englannin sanakirjan ja aloin suomentamaan musiikkitekstejä. Lopetin kun aloin epäillä että tehtävä on toivoton. Kun Elton Johnin kappale Goodbye Yellow Brick Road huipentuu siihen, että kappaleen minäkertoja istuu peltivajan katolla metsästämässä torvella rupisammakoita, ja kun diskohitin nimi oli Tahdotko pelätä (Do you wanna funk). Aloin epäillä, että tässä on jotain mätää, ja lopetin musiikin sanojen kuuntelun. Ne olivat puutaheinää tai ainakin dadaa.
Päätin, että musiikilla on minulle tärkeää sanottavaa. Musiikki tuli minulle kertomaan sitä miltä se kuulosti, ja sanat ovat häiriöksi. Aika usein ne tulevat musiikkikokemuksen tielle: esimerkiksi Wagnerin Tristan ja Isolden Liebestod on laulettuna korni kun sitä vertaa esimerkiksi siihen ylevään paatoksen johon Wilhelm Furtwänglerin sota-ajan konserttitallenteessa päästään, pelkällä orkesterilla.
Sanat ovat musiikin käyttöohjeita, enkä minä tarvitse ketään kertomaan, miten musiikki pitäisi ymmärtää. Ymmärrän sen itse tai sitten en, ilman besserwissereitä, joita kutsutaan laulajiksi.
Olen joskus yrittänyt kuunnella musiikkien sanoituksia. Kokemukset eivät ole olleet palkitsevia tahi rohkaisevia. Ei auta edes Friedrich Schiller. Hänen sanoituksensa Beethovenin ysin Ilon hymniin on sellaista diibadaabaa, että muistan siitä vain alun. Lopun tapaan korvata bla-bla-bla-bla-bla-blablaalla.
Siitä, että laulu on minulle instrumentti, ei seuraa kuitenkaan sitä ettei variskin saisi oikeuden visertää äänellään. En voisi kuvitella Placido Domingoa runtelemassa Eric Claptonin musiikkia, ja Matti Salmisen Juice kuulostaa kornilta. Sen sijaan tästä asetelmasta aiheutuu vahva fiksaatio, jossa tiettyä laulua vastaa tietty laulaja. Kathleen Ferrier ja Julius Patzak omistavat Mahlerin das Lied von der Erden, ja Jussi Björling omistaa Adolphe Adamin O Heliga Nattin.
Nuorempana luulin, että musiikissa on tärkeää sanottavaa. Että se kertoisi jostain. Otin 11-vuotiaana englannin sanakirjan ja aloin suomentamaan musiikkitekstejä. Lopetin kun aloin epäillä että tehtävä on toivoton. Kun Elton Johnin kappale Goodbye Yellow Brick Road huipentuu siihen, että kappaleen minäkertoja istuu peltivajan katolla metsästämässä torvella rupisammakoita, ja kun diskohitin nimi oli Tahdotko pelätä (Do you wanna funk). Aloin epäillä, että tässä on jotain mätää, ja lopetin musiikin sanojen kuuntelun. Ne olivat puutaheinää tai ainakin dadaa.
Päätin, että musiikilla on minulle tärkeää sanottavaa. Musiikki tuli minulle kertomaan sitä miltä se kuulosti, ja sanat ovat häiriöksi. Aika usein ne tulevat musiikkikokemuksen tielle: esimerkiksi Wagnerin Tristan ja Isolden Liebestod on laulettuna korni kun sitä vertaa esimerkiksi siihen ylevään paatoksen johon Wilhelm Furtwänglerin sota-ajan konserttitallenteessa päästään, pelkällä orkesterilla.
Sanat ovat musiikin käyttöohjeita, enkä minä tarvitse ketään kertomaan, miten musiikki pitäisi ymmärtää. Ymmärrän sen itse tai sitten en, ilman besserwissereitä, joita kutsutaan laulajiksi.
7.11.2011
Suhteellisen kielitaidottomuuden hypoteesi
Pidän itseäni kohtalaisen kielellisesti suuntautuna ja jopa kielellisesti kohtalaisen lahjakkaana yksilönä. Kielellinen lahjakkuus on yleistettävissä siinä missä mikä hyvänsä lahjakkuuden laji, kuten esimerkiksi matemaattinen, motorinen, visuaalinen, musikaalinen tai mikä hyvänsä, että jos ihminen kykenee osaamaan (siis oppimaan) yhden kielen hyvin, hän todennäköisemmin oppii myös muita kieliä hyvin, riippumatta siitä ovatko nämä kielet sukua toisilleen vai eivät. Kuitenkin: mitä kielellisesti suuntautuneempi ja kielellisesti lahjakkaampi ihminen on, sitä puutteellisemmaksi hän oman kielellisen ilmaisuarsenaalinsa kokee, etenkin niissä kielissä jotka eivät ole hänen äidinkieliään. Miksi?
Kielellisesti suuntautunut ihminen, joka tykkää sekä käyttää kieltä että ylittää kielen rajoja keksimällä uusia käsitteitä ja yhdistelemällä eri kieliä, eri kielenkäyttötilanteita, tyylilajeja ja rekistereitä, kokee kroonista kielivammaisuuden tunnetta millä tahansa kielellä paitsi omalla äidinkielellään/äidinkielillään (niitä voi olla ihmisellä myös enemmän kuin yksi!) Tosin, äidinkieli tai ainakin ykköskieli riippuu asiayhteydestä. Jos on tottunut esimerkiksi lukemaan kaupunkitutkimusta, jalkapallojournalismia (kyllä, sellaistakin on, uskokaa tai älkää!) tai musiikkijournalismia englanniksi, silloin saattaa kehittyä erikoisalakohtaisia äidinkieliä. Jos minun pitäisi kirjoittaa levyarvosteluja, harkitsisin vakavasti niiden kirjoittamista englanniksi, en suomeksi, koska alan viitekehys on minulla englanninkielinen. Enkä minä englantia sen ihmeellisemmin osaa kuin suurin osa kavereistani.
Sitten on tietysti aihepiirejä, joita ei hallitse millään kielellä. Kerran minulta pyysi Helsingin messukeskuksessa kaksi sähkömiestä jotakin. Ymmärsin lauserakenteesta ja yhdestä kysymyssanasta, että he esittivät minulle suomenkielisen pyynnön.
Mitä kielellisesti lahjakkaampi ja kielellisesti suuntautuneempi (siis, ihminen kokee kielellisen ilmaisun itselleen olennaiseksi ilmaisumuodoksi) ihminen on, sitä suhteellisesti kielitaidottomammaksi hän itsensä siis kokee, vaikka hän mitä todennäköisimmin hallitsee paitsi oman äidinkielensä, myös muita kieliä keskivertoa paremmin.
Kielitaidottomuuden tunnetta lisää vielä se, että tällainen ihminen saattaa olla taipuvainen problematisoimaan käsitteitä, joita käytetään usein itsestäänselvästi. Hän on kuin siivetön varis, joka erehtyy räyhäämään huuhkajalle pitäessään ulkomaailman kielipelejä syynä siivettömyyteensä. Kun oma kieli on itseilmaisun väline, vieraita kieliä osataan käyttää kommunikointiin, ja vain siihen.
Esimerkiksi käyköön jälleen toimihenkilön käsite. Sanallisesta ilmaisusta tykkäävä ihminen tapaa myös ajatella paljolti kielikuvilla, ja hänellä sakkaa kiinni kun hän ei pääse jonkun käsitteen ytimeen.
Kielellisellä ihmisellä sanat edeltävät usein toimintaa, ja silloin kun ei ymmärretä sanoja itselle riittävästi, saattaa toiminta tyssätä kuten sillä entisellä ihmisellä, jolle lääkäri oli määrännyt ainoaksi parannuskeinoksi hedelmäinsyöntiä. Kun hänelle tuotiin omenoita, banaaneita, appelsiineja, ties mitä pomeloita, hän kuoli nälkään koska hän ei saanut hedelmiä.
Käsitteiden olemus on kuin hedelmienkin. Ken niiden määrittely-yritykset ottaa vakavasti, om tuomittu elämän mittaiseen amok-juoksuun. Joka on enimmäkseen aika hauska matka.
Kielellisesti suuntautunut ihminen, joka tykkää sekä käyttää kieltä että ylittää kielen rajoja keksimällä uusia käsitteitä ja yhdistelemällä eri kieliä, eri kielenkäyttötilanteita, tyylilajeja ja rekistereitä, kokee kroonista kielivammaisuuden tunnetta millä tahansa kielellä paitsi omalla äidinkielellään/äidinkielillään (niitä voi olla ihmisellä myös enemmän kuin yksi!) Tosin, äidinkieli tai ainakin ykköskieli riippuu asiayhteydestä. Jos on tottunut esimerkiksi lukemaan kaupunkitutkimusta, jalkapallojournalismia (kyllä, sellaistakin on, uskokaa tai älkää!) tai musiikkijournalismia englanniksi, silloin saattaa kehittyä erikoisalakohtaisia äidinkieliä. Jos minun pitäisi kirjoittaa levyarvosteluja, harkitsisin vakavasti niiden kirjoittamista englanniksi, en suomeksi, koska alan viitekehys on minulla englanninkielinen. Enkä minä englantia sen ihmeellisemmin osaa kuin suurin osa kavereistani.
Sitten on tietysti aihepiirejä, joita ei hallitse millään kielellä. Kerran minulta pyysi Helsingin messukeskuksessa kaksi sähkömiestä jotakin. Ymmärsin lauserakenteesta ja yhdestä kysymyssanasta, että he esittivät minulle suomenkielisen pyynnön.
Mitä kielellisesti lahjakkaampi ja kielellisesti suuntautuneempi (siis, ihminen kokee kielellisen ilmaisun itselleen olennaiseksi ilmaisumuodoksi) ihminen on, sitä suhteellisesti kielitaidottomammaksi hän itsensä siis kokee, vaikka hän mitä todennäköisimmin hallitsee paitsi oman äidinkielensä, myös muita kieliä keskivertoa paremmin.
Kielitaidottomuuden tunnetta lisää vielä se, että tällainen ihminen saattaa olla taipuvainen problematisoimaan käsitteitä, joita käytetään usein itsestäänselvästi. Hän on kuin siivetön varis, joka erehtyy räyhäämään huuhkajalle pitäessään ulkomaailman kielipelejä syynä siivettömyyteensä. Kun oma kieli on itseilmaisun väline, vieraita kieliä osataan käyttää kommunikointiin, ja vain siihen.
Esimerkiksi käyköön jälleen toimihenkilön käsite. Sanallisesta ilmaisusta tykkäävä ihminen tapaa myös ajatella paljolti kielikuvilla, ja hänellä sakkaa kiinni kun hän ei pääse jonkun käsitteen ytimeen.
Kielellisellä ihmisellä sanat edeltävät usein toimintaa, ja silloin kun ei ymmärretä sanoja itselle riittävästi, saattaa toiminta tyssätä kuten sillä entisellä ihmisellä, jolle lääkäri oli määrännyt ainoaksi parannuskeinoksi hedelmäinsyöntiä. Kun hänelle tuotiin omenoita, banaaneita, appelsiineja, ties mitä pomeloita, hän kuoli nälkään koska hän ei saanut hedelmiä.
Käsitteiden olemus on kuin hedelmienkin. Ken niiden määrittely-yritykset ottaa vakavasti, om tuomittu elämän mittaiseen amok-juoksuun. Joka on enimmäkseen aika hauska matka.
5.11.2011
Yksityistetään posti!
Posti ei ole enää entisensä, julisti Teleksi muutetun Postin mainos noin 20 vuotta sitten, tämän muutoksen mannekiinin, Pekka Vennamon kasvoilla. Pekka Vennamon meriitit eivät jääneet tähän: hänhän romutti Suomen Maaseudun Puolueenkin. On ikävä Teleä, sillä Itella on viimeistellyt tuhon. Posti ei todellakaan ole entisensä.
Kirjoitin tässä blogissa 21.6.2011 otsikolla Erään kirjeen tarina kokemukseni Postista, joka hukkasi vuokravakuuskirjeeni, enkä ole vieläkään saanut asiasta pyytämääni selvitystä. Aivan yhtä vakavaa ei ole se, että viimeisen kuukauden aikana Posti on jakanut tiistaina ilmestyvän lehden pariinkin kertaan keskiviikkona. Oma veikkaukseni on, että sen on nielaissut postin(vai itellan?) lajittelukoneen kita. Paremmassa tapauksessa se vain tekee niistä silppua niin että itellot näyttävät koiran pureksimilta kotitehtäviltä, oli kyse sitten ystävän lahjasta, patologian vastauksista, isälle postitetusta vieraan maaperän kartasta tai vakuuskirjeestä.
Liikelaitoksissa on poliittinen ohjaus: niiden hallitukset koostuvat päättäjistä. Todellisuudessa ainoa politiikan paikka näistä löytyy liikelaitoksien synnytyslaitoksilta: ne synnytti yksityistämisen hurmahenki, porvarillinen markkinaliberalismi ne siitti ja ovat nousna neljäntenä päivänä...kuollakseen. Liikelaitoksissa yhdistyvät yksityisen ja julkisen kehnoimmat ja rappeutuneimmat piirteet: väestövastuuttomuus, tehottomuus ja laaduttomuus. Lisäksi ne kierosti saavat vannoutuneimmankin julkisen sektorin kannattajan toivomaan julkisen sektorin loppujenkin rippeiden mahdollisimman nopeaa alistamista kilpailulle, sillä kilpailu sentään voisi pakottaa Itellan edes johonkin laadullisuuden yrittämiseen. Ja sinä päivänä jos postitoimintojen tosiasiallinen monopoli puretaan, harkitsen vakavasti kahden ihmisen postipalveluyrityksen perustamista. Sen nimeksi tulee - Posti.
Jotain hyvääkin sentään. Pitkäaikaisessa asuinpaikassani Kannelmäessä liikkui pitkään varmanoloinen huhu postin lakkauttamisesta, mutta ei siinä sentään niin käynyt. Se vain siirtyi syrjemmäs kannelmäkeläisistä, Prismaan. Ja sinne siirtyi myös pakilalaisten posti. Se, mikä näyttää kartalla "vain" noin 3-7 kilometriltä, riippuen siitä, missä päin Pakilaa asuu, käytännössä merkitsee matkaa vähintään kahdella linja-autolla, yleensä kolmella. Pakilan postin lakkautus oli epäinhimillinen osoitus siitä, että posti ei ole enää peruspalvelu.
Vastaavaa tapahtuu muuallakin. Jollei sitä voi estää, kansalaisina voimme sentään protestoida. Itella-liikelaitoksen johto koostuu päättäjistä, jotka ovat laiminlyöneet omistajaohjausvelvoitteensa. Klikkaamalla otsikkoa voi allekirjoittaa Huopalahden asiamiespostin lakkauttamista vastustavan adressin.
Kirjoitin tässä blogissa 21.6.2011 otsikolla Erään kirjeen tarina kokemukseni Postista, joka hukkasi vuokravakuuskirjeeni, enkä ole vieläkään saanut asiasta pyytämääni selvitystä. Aivan yhtä vakavaa ei ole se, että viimeisen kuukauden aikana Posti on jakanut tiistaina ilmestyvän lehden pariinkin kertaan keskiviikkona. Oma veikkaukseni on, että sen on nielaissut postin(vai itellan?) lajittelukoneen kita. Paremmassa tapauksessa se vain tekee niistä silppua niin että itellot näyttävät koiran pureksimilta kotitehtäviltä, oli kyse sitten ystävän lahjasta, patologian vastauksista, isälle postitetusta vieraan maaperän kartasta tai vakuuskirjeestä.
Liikelaitoksissa on poliittinen ohjaus: niiden hallitukset koostuvat päättäjistä. Todellisuudessa ainoa politiikan paikka näistä löytyy liikelaitoksien synnytyslaitoksilta: ne synnytti yksityistämisen hurmahenki, porvarillinen markkinaliberalismi ne siitti ja ovat nousna neljäntenä päivänä...kuollakseen. Liikelaitoksissa yhdistyvät yksityisen ja julkisen kehnoimmat ja rappeutuneimmat piirteet: väestövastuuttomuus, tehottomuus ja laaduttomuus. Lisäksi ne kierosti saavat vannoutuneimmankin julkisen sektorin kannattajan toivomaan julkisen sektorin loppujenkin rippeiden mahdollisimman nopeaa alistamista kilpailulle, sillä kilpailu sentään voisi pakottaa Itellan edes johonkin laadullisuuden yrittämiseen. Ja sinä päivänä jos postitoimintojen tosiasiallinen monopoli puretaan, harkitsen vakavasti kahden ihmisen postipalveluyrityksen perustamista. Sen nimeksi tulee - Posti.
Jotain hyvääkin sentään. Pitkäaikaisessa asuinpaikassani Kannelmäessä liikkui pitkään varmanoloinen huhu postin lakkauttamisesta, mutta ei siinä sentään niin käynyt. Se vain siirtyi syrjemmäs kannelmäkeläisistä, Prismaan. Ja sinne siirtyi myös pakilalaisten posti. Se, mikä näyttää kartalla "vain" noin 3-7 kilometriltä, riippuen siitä, missä päin Pakilaa asuu, käytännössä merkitsee matkaa vähintään kahdella linja-autolla, yleensä kolmella. Pakilan postin lakkautus oli epäinhimillinen osoitus siitä, että posti ei ole enää peruspalvelu.
Vastaavaa tapahtuu muuallakin. Jollei sitä voi estää, kansalaisina voimme sentään protestoida. Itella-liikelaitoksen johto koostuu päättäjistä, jotka ovat laiminlyöneet omistajaohjausvelvoitteensa. Klikkaamalla otsikkoa voi allekirjoittaa Huopalahden asiamiespostin lakkauttamista vastustavan adressin.
4.11.2011
Ei tainoja takapihallein
Elokuvassa Terminator II Arnold Schwarzeneggerin esittämä ihmisrobotti totesi, että "the more contact I have with humans, the more I learn". Hän ylsi oppimisprosessissaan niin pitkälle, että oppi jopa itkemään.
Yleensä kaikki ennakkoluulot - siis negatiiviset - johtuvat - määritelmän mukaan - siitä, että ihminen ei tiedä jotakin, koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Ja niin hän voi vain toistaa muiden käsityksiä tai pahimmassa tapauksessa, toisten ihmisten ennakkoluuloja. Yleensä ihminen oppii hyväksymään ja suvaitsemaan itselleen uusia asioita, asiantiloja, tottumuksia, tapoja ja olioita sitä mukaa mitä tutummiksi ne tulevat. Jos robottikin voi oppia jollei nyt ihan ihmiseksi niin ainakin olemaan ihmisiksi, voinemme ehkä toivoa että tainoillakin on toivoa..?
Hipster-hitiksi yltänyt tämän jonkun Tainan höläys yleisinhimillisistä tosiasioista saattaa valitettavasti tehdä tästä Tainasta marttyyrin, jonka ovea persut ilosta tutisten koputtavat pyytäen häntä antamaan inhimilliset kasvot ties mille. Älkäämme antako niille sitä iloa. Puhukaamme mieluummin ilmiöstä, jolle Taina antoi siivet.
Jokaisella on oikeus vaikuttaa oman elinympäristönsä suunnittelemiseen. Naapureitamme emme sen sijaan voi valita, joskus heikkona hetkenä sitä tulee ajatelleeksi että valitettavasti. Kaupungissa on anonyymi, simmeliläinen, apaattinen sulkeutuminen ulkopuoliselta todellisuudelta kuitenkin aika hyvin mahdollista. Vaikeampaa näyttää olevan suojautuminen sellaisista kaupunkielämään kuuluvista asioista, joista ei itse pidä. Silloin kannattaa muuttaa sinne maaseudulle ihan vapaaehtoisesti. Suomessa tilaa riittää.
Kaikista Tainoista huolimatta oikeus tulla kuulluksi ja mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristön suunnitteluun on liian tärkeä jotta kaikki maailman tainat saisivat minut edes heikkona hetkenäni olemaan puolustamatta kaikin käytettävissä olevin voimineni tätä oikeutta. Ja tämä oikeus on niin tärkeä, että sitä pitää jokaisen käyttää etteivät nämä tainat saa valtaa julkiseen tilaamme ja kaupunkioikeuksiemme ylitse.
Minä lupaan, että kaikki mahdolliset keskustelut siitä, onko oikein ja mahdollista rakentaa yhteiskuntamme vähäosaisille palveluita, joiden ansiosta he saisivat edes minimaaliset ihmisoikeudet, kuten asunnon, tyssäävät kanssani justiinsa. Suvaitsemattomat nimbyt eivät tule saamaan minusta puolestapuhujaansa. Sen sijaan puhun niiden puolesta, joiden ääni ei tule kuulluksi. Ja toivotan ihmiset kaupunkiini tervetulleeksi.
Tainan löpsähdykset voi tarkistaa klikkaamalla linkin alta löytyvää videota, ja kelata sitä kohtaan n.36 minuuttia.
Yleensä kaikki ennakkoluulot - siis negatiiviset - johtuvat - määritelmän mukaan - siitä, että ihminen ei tiedä jotakin, koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Ja niin hän voi vain toistaa muiden käsityksiä tai pahimmassa tapauksessa, toisten ihmisten ennakkoluuloja. Yleensä ihminen oppii hyväksymään ja suvaitsemaan itselleen uusia asioita, asiantiloja, tottumuksia, tapoja ja olioita sitä mukaa mitä tutummiksi ne tulevat. Jos robottikin voi oppia jollei nyt ihan ihmiseksi niin ainakin olemaan ihmisiksi, voinemme ehkä toivoa että tainoillakin on toivoa..?
Hipster-hitiksi yltänyt tämän jonkun Tainan höläys yleisinhimillisistä tosiasioista saattaa valitettavasti tehdä tästä Tainasta marttyyrin, jonka ovea persut ilosta tutisten koputtavat pyytäen häntä antamaan inhimilliset kasvot ties mille. Älkäämme antako niille sitä iloa. Puhukaamme mieluummin ilmiöstä, jolle Taina antoi siivet.
Jokaisella on oikeus vaikuttaa oman elinympäristönsä suunnittelemiseen. Naapureitamme emme sen sijaan voi valita, joskus heikkona hetkenä sitä tulee ajatelleeksi että valitettavasti. Kaupungissa on anonyymi, simmeliläinen, apaattinen sulkeutuminen ulkopuoliselta todellisuudelta kuitenkin aika hyvin mahdollista. Vaikeampaa näyttää olevan suojautuminen sellaisista kaupunkielämään kuuluvista asioista, joista ei itse pidä. Silloin kannattaa muuttaa sinne maaseudulle ihan vapaaehtoisesti. Suomessa tilaa riittää.
Kaikista Tainoista huolimatta oikeus tulla kuulluksi ja mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristön suunnitteluun on liian tärkeä jotta kaikki maailman tainat saisivat minut edes heikkona hetkenäni olemaan puolustamatta kaikin käytettävissä olevin voimineni tätä oikeutta. Ja tämä oikeus on niin tärkeä, että sitä pitää jokaisen käyttää etteivät nämä tainat saa valtaa julkiseen tilaamme ja kaupunkioikeuksiemme ylitse.
Minä lupaan, että kaikki mahdolliset keskustelut siitä, onko oikein ja mahdollista rakentaa yhteiskuntamme vähäosaisille palveluita, joiden ansiosta he saisivat edes minimaaliset ihmisoikeudet, kuten asunnon, tyssäävät kanssani justiinsa. Suvaitsemattomat nimbyt eivät tule saamaan minusta puolestapuhujaansa. Sen sijaan puhun niiden puolesta, joiden ääni ei tule kuulluksi. Ja toivotan ihmiset kaupunkiini tervetulleeksi.
Tainan löpsähdykset voi tarkistaa klikkaamalla linkin alta löytyvää videota, ja kelata sitä kohtaan n.36 minuuttia.
3.11.2011
Persut eivät ymmärrä mitä kritisoivat
Juuri päättynyt A-talkin keskustelu perheiden yhdistämisestä oli taas hämmentävää seurattavaa. Studioon oli jälleen kerran marssitettu yksi perussuomalainen, joka ei hallitse asioita, ei edes niitä, joiden niin kutsutusta "kritisoimisesta" hän on tehnyt poliittisen käyttövoimansa ja olemassaolonsa syyn.
Kun Juho Eerola peräänkuulutti sitä, että humanitaarisin syin Suomeen muuttavilta tulisi vaatia samoja toimeentuloedellytyksiä kuin työperäisiltä maahanmuuttajilta, tämä osoittaa, että Eerola ei tiedä, mitä tarkoittaa työperäinen maahanmuutto, turvapaikanhakija ja pakolainen, saati sitä, mitä tarkoittavat humanitaariset syyt. Menevät puurot ja vellit sekaisin.
Onneksi sentään studiossa oli kaksi asiantuntevaa maahanmuuttajaa. On tosin siinä ja siinä, kelpaavatko hekään Juho Eerolalle ja muuten perheiden puolesta puhuneelle Päivi Räsäselle. He kun eivät ole kristittyjä, ja heillä ei näiden mukaan ole samaa oikeutta saada asua perheenjäseniensä kanssa kuin kristityillä.
Kun Juho Eerola peräänkuulutti sitä, että humanitaarisin syin Suomeen muuttavilta tulisi vaatia samoja toimeentuloedellytyksiä kuin työperäisiltä maahanmuuttajilta, tämä osoittaa, että Eerola ei tiedä, mitä tarkoittaa työperäinen maahanmuutto, turvapaikanhakija ja pakolainen, saati sitä, mitä tarkoittavat humanitaariset syyt. Menevät puurot ja vellit sekaisin.
Onneksi sentään studiossa oli kaksi asiantuntevaa maahanmuuttajaa. On tosin siinä ja siinä, kelpaavatko hekään Juho Eerolalle ja muuten perheiden puolesta puhuneelle Päivi Räsäselle. He kun eivät ole kristittyjä, ja heillä ei näiden mukaan ole samaa oikeutta saada asua perheenjäseniensä kanssa kuin kristityillä.
Min pippel kapulerar
Aivan ensimmäiseksi tahtoisin pyytää anteeksi suomenruotsalaisilta ystäviltäni. Heitä tosin on valitettavan vähän. Aikuisiällä uusia ystävyyssuhteita kun tulee aika hiljakseltaan, ja aikaisemmin minulle ei suotu iloa tutustua toisen äidinkielemme edustajiin. Kuulin vasta 10 vuotta Kannelmäestä poismuuttamiseni jälkeen, että heitäkin oli nähty seudulla. Heitä vietiin koulutaksilla, jottemme me suomenkieliset olisi raadelleet heitä.
Toiseksi haluaisin pyytää anteeksi suomenruotsalaisilta ystäviltäni sitä, etten koskaan ole oppinut pelaamaan pesäpalloa. Pesäpallo, tuo Pihkalan Tahkon sotilaallista mieskuntoa rauhan oloissa kehittämään tarkoitettu harjoite kun on myös ujutettu salakavalasti koulusuunnitelmiin aivan samoin kuin äidinkielenne. Kulttuuristanne ei ole vaaraa. Se ei kuulu opetussuunnitelmiin.
Kannatan kielikylpyjä lämpimästi. Pidän muistakin kylvyistä: minulla oli kylpyamme kun asuin Töölössä. Sen reunalla tapasin pitää konjakkilasejani. Kannatan, että suomenkielisissä kouluissa lisättäisiin kaikenlaisia kontakteja. Muihinkin kuin muihin suomenkielisiin. Niitäkin meillä oli koulussa tosin valitettavan vähän: ala-asteella me pelkäsimme Pelimannin koulua, myöhemmin Apolloa. Minä kävin itse kouluni sellaisessa rupuisessa lähiökoulussa, jonka varaan kielikylpypedagogiikkaa ei kannata laskea. Siellä ei muutenkaan oltu kovin realistisesti perillä ulkomaailmasta: opettivat nimittäin, että Suomi on maa, jossa on kaksi äidinkieltä, jotka ovat keskenään tasa-arvoisia.
Eivät ne nimittäin ole. Jos olisivat, silloin kielikylpyopetusta olisi sekä suomen- että ruotsinkielisissä kouluissa. Puuttuuko ruotsinkielisten koulujen kielikylpyammeista korkki?
Kävin koulua päästäkseni yliopistoon. Siellä, kuten ammattikorkeakouluissa ohjelmistoon kuuluu kurssi nimeltään "virkamiesruotsi". Siitä selvisin leikiten superkoululaudaturini ja abikurssien turvin, niin leikiten, että jouduin toimimaan käytännössä apuopettajana niille, jotka osasivat autettuna sanoa suunnilleen että min pippel kapulerar och samma pä svenska. Heidätkin autettiin kynnyksen yli sillä we have this thing in Suomi called kaveria ei jätetä. Och samma på svenska det är kaveri lämnas icke. Ne, siis autetut ja auttajat, siis me, ovat kokemukseni mukaan sijoittuneet työmarkkinoille varsin sattumanvaraisesti. Jotkut ovat päässeet esimerkiksi osastosihteereiksi, toiset menestyviksi yrittäjiksi.
Lisää kouluruotsista ja kaikesta muustakin siitä, mitä opetussuunnitelmiin tungetaan, voi lukea tämän tekstin alla olevasta kohdasta "tunnisteet", kohdasta kouluruotsi. Ja vielä kerran tahtoisin pyytää anteeksi ruotsinkielisiltä ystäviltäni: sitä, että olen yksinkertaistuksen vuoksi laittanut kaiken pakollisen tällaisen tunnisteen alle, mutta kuten kuvasta näkyy, blogissani on jo muutenkin hakusanoja liikaa.
Toiseksi haluaisin pyytää anteeksi suomenruotsalaisilta ystäviltäni sitä, etten koskaan ole oppinut pelaamaan pesäpalloa. Pesäpallo, tuo Pihkalan Tahkon sotilaallista mieskuntoa rauhan oloissa kehittämään tarkoitettu harjoite kun on myös ujutettu salakavalasti koulusuunnitelmiin aivan samoin kuin äidinkielenne. Kulttuuristanne ei ole vaaraa. Se ei kuulu opetussuunnitelmiin.
Kannatan kielikylpyjä lämpimästi. Pidän muistakin kylvyistä: minulla oli kylpyamme kun asuin Töölössä. Sen reunalla tapasin pitää konjakkilasejani. Kannatan, että suomenkielisissä kouluissa lisättäisiin kaikenlaisia kontakteja. Muihinkin kuin muihin suomenkielisiin. Niitäkin meillä oli koulussa tosin valitettavan vähän: ala-asteella me pelkäsimme Pelimannin koulua, myöhemmin Apolloa. Minä kävin itse kouluni sellaisessa rupuisessa lähiökoulussa, jonka varaan kielikylpypedagogiikkaa ei kannata laskea. Siellä ei muutenkaan oltu kovin realistisesti perillä ulkomaailmasta: opettivat nimittäin, että Suomi on maa, jossa on kaksi äidinkieltä, jotka ovat keskenään tasa-arvoisia.
Eivät ne nimittäin ole. Jos olisivat, silloin kielikylpyopetusta olisi sekä suomen- että ruotsinkielisissä kouluissa. Puuttuuko ruotsinkielisten koulujen kielikylpyammeista korkki?
Kävin koulua päästäkseni yliopistoon. Siellä, kuten ammattikorkeakouluissa ohjelmistoon kuuluu kurssi nimeltään "virkamiesruotsi". Siitä selvisin leikiten superkoululaudaturini ja abikurssien turvin, niin leikiten, että jouduin toimimaan käytännössä apuopettajana niille, jotka osasivat autettuna sanoa suunnilleen että min pippel kapulerar och samma pä svenska. Heidätkin autettiin kynnyksen yli sillä we have this thing in Suomi called kaveria ei jätetä. Och samma på svenska det är kaveri lämnas icke. Ne, siis autetut ja auttajat, siis me, ovat kokemukseni mukaan sijoittuneet työmarkkinoille varsin sattumanvaraisesti. Jotkut ovat päässeet esimerkiksi osastosihteereiksi, toiset menestyviksi yrittäjiksi.
Lisää kouluruotsista ja kaikesta muustakin siitä, mitä opetussuunnitelmiin tungetaan, voi lukea tämän tekstin alla olevasta kohdasta "tunnisteet", kohdasta kouluruotsi. Ja vielä kerran tahtoisin pyytää anteeksi ruotsinkielisiltä ystäviltäni: sitä, että olen yksinkertaistuksen vuoksi laittanut kaiken pakollisen tällaisen tunnisteen alle, mutta kuten kuvasta näkyy, blogissani on jo muutenkin hakusanoja liikaa.
2.11.2011
GARPPAAJILLE GREATIINIA!
Joskus paljon nuorempana, jolloin en ollut vielä täydentänyt yliopistoviisautta elämänviisaudella, muistan ihmetelleeni, miksi niin usein ihmisten elämäntavoista näytti muodostuvan hämmästyttävän usein loogisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi keskimääräistä useammin kehitysyhteistyötä korkealla omassa agendassaan pitävä on kasvissyöjä, ja vastaavasti autoilua arvostava varmaan enemmän lihansyöjä. Kirjoitin ainejärjestöni lehteenkin, että en ymmärtänyt, miksi ruokavalion piti näkyä vaatteista ja samaan hengenvetoon julistauduin postmoderniksi, samana iltana juosten pitkän lenkin, käyden Finlandia-talon konsertissa ja ottaen sikaaria.
No, usein silloinkin kun ihmisen elämänvalinnat näyttävät toisistaan riippumattomilta, niiden taustalla voi olla jokin sosiologinen "kolmas", kuten modernisaatio, huoli ympäristön tilasta tai tasa-arvosta, omasta terveydestä tai niin edelleen. Joten se siitä postmodernista.
Nyt karppauksesta on tullut päivän sana. Minä mitään karppaa. Ja jos karppaisin niin alakarppaisin. Koko termi pitäisi vaihtaa. Jos pyrkimyksenä on vähentää hiilihydraatteja, ei silloin pidä karpata vaan alakarpata. Tulen jatkossa yleisen ymmärrettävyyden vuoksi välttämään sekä ala- että yläkarppaamista.
En tiedä, onko kyse ajan hengestä vai ainoastaan sen sähköisistä heijastumista, mutta omia elämänvalintoja nähdään usein tarpeelliseksi puolustaa hyökkäämällä toisenlaisia elämänvalintoja kohtaan. Jotkut uskovat uskomuksiin, toiset uskomushoitoihin, kolmannet uskontoihin, neljännet johonkin uskomattomaan ja viidennet eivät millään suostu uskomaan sitä, että uskovat. Johtuuko asemasota sitten siitä, että ravitsemusaineissa on nykyään monen elanto kiinni, kun taas ennen elämät olivat kiinni ruoasta? Minun puolestani saavat kyllä markkinoida niitä lisäaineettomia lisäaineita kunhan eivät ryhdy tekemään minusta oman evankeliuminsa levittäjiä.
Jos maapallolle kyllä vähähiilihydraattinen ruokavalio onkin yksiselitteinen hyvä (katso klikkaamalla linkkiä Jukka Relanderin teksti aiheesta), niin absolutismi yhdistettynä ahdasmielisyyteen ei ole ehkä niin hyväksi ihmiselle. Moni kokee tarvetta löytää lopullisen totuuden siitä, mitä on terveellinen ruokavalio ja vielä ihmeellisempää, saarnata tätä evankeliumia ainoana mahdollisena totuutena. Kumpi onkaan liberaalimpi: maapallo vai ihminen? Onko mielipidesaastan aiheuttama epäsopu pahempi paha kuin lihakarjan tuotannon väliton ja välillinen kuormitus? Aiheuttaako karppaaminen tai epäkarppaaminen, ala- tai yläkarppaaminen aggressiivisuutta?
Lopuksi sopii kevennys. Googlasin eräästä verkkokaupasta vähän aikaa sitten urheiluvälineitä, kartoittaakseni käytettyjen suksien markkinoita. Yksi myi siellä lisäravinteena greatiiniä. Sitä minullekin. GREATIINIA! ÄRRHHH!
No, usein silloinkin kun ihmisen elämänvalinnat näyttävät toisistaan riippumattomilta, niiden taustalla voi olla jokin sosiologinen "kolmas", kuten modernisaatio, huoli ympäristön tilasta tai tasa-arvosta, omasta terveydestä tai niin edelleen. Joten se siitä postmodernista.
Nyt karppauksesta on tullut päivän sana. Minä mitään karppaa. Ja jos karppaisin niin alakarppaisin. Koko termi pitäisi vaihtaa. Jos pyrkimyksenä on vähentää hiilihydraatteja, ei silloin pidä karpata vaan alakarpata. Tulen jatkossa yleisen ymmärrettävyyden vuoksi välttämään sekä ala- että yläkarppaamista.
En tiedä, onko kyse ajan hengestä vai ainoastaan sen sähköisistä heijastumista, mutta omia elämänvalintoja nähdään usein tarpeelliseksi puolustaa hyökkäämällä toisenlaisia elämänvalintoja kohtaan. Jotkut uskovat uskomuksiin, toiset uskomushoitoihin, kolmannet uskontoihin, neljännet johonkin uskomattomaan ja viidennet eivät millään suostu uskomaan sitä, että uskovat. Johtuuko asemasota sitten siitä, että ravitsemusaineissa on nykyään monen elanto kiinni, kun taas ennen elämät olivat kiinni ruoasta? Minun puolestani saavat kyllä markkinoida niitä lisäaineettomia lisäaineita kunhan eivät ryhdy tekemään minusta oman evankeliuminsa levittäjiä.
Jos maapallolle kyllä vähähiilihydraattinen ruokavalio onkin yksiselitteinen hyvä (katso klikkaamalla linkkiä Jukka Relanderin teksti aiheesta), niin absolutismi yhdistettynä ahdasmielisyyteen ei ole ehkä niin hyväksi ihmiselle. Moni kokee tarvetta löytää lopullisen totuuden siitä, mitä on terveellinen ruokavalio ja vielä ihmeellisempää, saarnata tätä evankeliumia ainoana mahdollisena totuutena. Kumpi onkaan liberaalimpi: maapallo vai ihminen? Onko mielipidesaastan aiheuttama epäsopu pahempi paha kuin lihakarjan tuotannon väliton ja välillinen kuormitus? Aiheuttaako karppaaminen tai epäkarppaaminen, ala- tai yläkarppaaminen aggressiivisuutta?
Lopuksi sopii kevennys. Googlasin eräästä verkkokaupasta vähän aikaa sitten urheiluvälineitä, kartoittaakseni käytettyjen suksien markkinoita. Yksi myi siellä lisäravinteena greatiiniä. Sitä minullekin. GREATIINIA! ÄRRHHH!
1.11.2011
Työsuojelutarkastukset ulotettava myös perussuomalaiseen eduskuntaryhmään
Mikä on yhteistä kristillisessä järjestössä ja perussuomalaisena kansanedustajan toimimisessa? Molemmissa on mahdoton toimia jos sattuu kuulumaan seksuaalivähemmistöön. Tähän antaa viitteitä Kotimaa-lehden verkkoversio, jossa Kansanlähetyksen torjuva homokanta johtaa työsuojelutarkastukseen. Hesarin tekemän jutun mukaan, Etelä-Suomen läänin työsuojeluviranomaiset saivat kimmokkeen tarkastukseen lehden haastattelusta.
Pitäisikö sitten myös perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmässä tehdä työsuojelutarkastus?
Pitäisi, ainakin, jos on uskominen herroja Niikko, Kettunen ja Hakkarainen. Mitä Niikko ja Kettunen oikein ovat menneet asiasta sanomaan? Sen voi tarkistaa klikkaamalla tämän blogitekstin otsikkoa. Saman vahvistaa Niikon haastattelu taannoisessa A-talkissa; tästä referaattini alla:
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/homot-ovat-persuille-paarioita.html
Etelä-Suomen lääni, herätys!
Pitäisikö sitten myös perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmässä tehdä työsuojelutarkastus?
Pitäisi, ainakin, jos on uskominen herroja Niikko, Kettunen ja Hakkarainen. Mitä Niikko ja Kettunen oikein ovat menneet asiasta sanomaan? Sen voi tarkistaa klikkaamalla tämän blogitekstin otsikkoa. Saman vahvistaa Niikon haastattelu taannoisessa A-talkissa; tästä referaattini alla:
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/homot-ovat-persuille-paarioita.html
Etelä-Suomen lääni, herätys!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)