Mihin perustuu Sauli Niinistön suosio?

Presidenttikautensa juuri aloittanut Sauli Niinistö on pitkään paistatellut aivan poikkeuksellisessa kansansuosiossa. Miksi? Siksi, että hän on varsin mittavasta puoluepoliittisesta urastaan - Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri, oikeusministeri ja eduskunnan puhemies - huolimatta leimallisesti epäpoliitikko. Epäpoliitikon hänestä tekee se, että hän, tai ainakin hänestä on syntynyt vaikutelma, tekee oman mielensä mukaan ja viis veisaa puoluekurista. Hänen oli helppo uskoa pystyvän nousemaan puoluepolitiikan ulkopuolelle, sillä hänen on jo mielletty olevan siellä.

Toinen syy epäpoliitikon leimaan on talousmiehen leima: niinistöläisessä politiikassa kaikki muut politiikan osa-alueet on alistettu taloudelle, vaikka ei Niinistö olekaan niinistöläisyyttä keksinyt, ei edes Iiro Viinanen. Suomalaiseen mentaliteettiin vaan istuu kovin hyvin kurinalainen säästäminen, ja sen näkeminen välttämättömänä. Tässä poliitikoille jää kamreerin rooli: he vain muistuttavat kansalaisia kurinalaisesta taloudenpidosta, kuten Hesarin politiikan toimituksen esimies Marko Junkkarikin näki. Niinistöläiset poliitikot saavat muut näyttämään politikoijilta kun niinistöläisyys on ainoan järkevän vaihtoehdon politiikkaa.

Suomessa valta on usein ymmärretty joksikin mille pitää alistua: esivalta, Jumala, jalkapuu, verokarhu. Vallan tehtävänä on jos ei kurittaa niin sitten turvata tätä kurittamista vastaan. Vallanpitäjä on kuin isä, jolle sallitaan ajoittainen remmin käyttö mutta silti hänet koetaan turvalliseksi ja kaikkein vahvimmaksi. Omaksi isäksi tai Kekkoseksi.

Onnea tasavallan presidentti Niinistölle! Toivottavasti Niinistö lunastaa lupauksensa ja pitää edelleen nuorten syrjäytymistä esillä!