Olen asunut elämässäni kolmeen otteeseen omakotitalossa, joten luulisi minunkin siitä jotain ymmärtävän. Sen ymmärränkin, että olen kerrostaloasuja. Arvostan suuresti sitä että minun ei tarvitse harrastaa ns. hyötyliikuntaa päästäkseni ulos omasta kodistani tai alkaa puhdenikkaroijaksi esimerkiksi vain siksi että talossa aina vuotaa jostakin joko vettä tai kylmää, vaikka käsitän kyllä sen viehätyksen että voi omalla pihallaan levittää filtin allensa tai kasvattaa vaikka mustajuuria.
Pääkaupunkiseutua levitetään jatkuvasti sydney- tai losangelesmaisena omakotitalomattona koska on teetetty mielipidemittauksia joiden mukaan suomalaisten enemmistö haluaa oman tuvan ja perunamaan. Toisaalta nämä samat kaupunkitoimijat kilpailevat nk. huippuosaajista, joista enemmistö samojen mielipidetoimituksien mukaan haluaa asua kerrostaloissa.
Eivätkä aina ihmiset ymmärrä mitä he haluavat koska he eivät ymmärrä mitä tästä seuraisi. Jos kysyttäisiin, kuinka moni olisi valmis kaikkeen siihen käytännön riemurakentamiseen jota omakotitaloasumisesta seuraa, veikkaan että tämä luku olisi huomattavasti pienempi kuin omakotitaloasumisen haikailijoiden osuus.
Ei sitä, että omakotitaloasuminen olisi minulle edes realistinen vaihtoehto. Jos hankkisin sellaisen alueelta johon ehkä saattaisi olla varaa, tämä edellyttäisi sekä auton hankkimista että tätä ennen ajokortin ajamista. Jos taas hankkisin talon sellaisesta paikasta jossa pystyisin elämään, minun olisi syytä ryöstää pankki. Eikä ainoastaan kuvainnollisesti. Oma talo ei ole ihmisoikeus, mutta asunto on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti