Kun katselen niin kutsuttujen eurokriitikoiden ihmettelyä nk. Kreikka-kriisin edessä, suosittelisin heille mallin ottamista eräästä henkilöstä. Mummostani. Tosin, jos ihan tarkkoja ollaan, tämä ei onnistu, sillä hän on kesällä tullut olleeksi vainaja jo 10 vuotta. Miksi hänestä sopisi ottaa mallia?
Kun Suomi siirtyi eurovaluuttaan loppuvuodesta 2001, mummoni oli ensimmäisten joukossa ajan hermolla. Ei puhettakaan markkaan takertumisesta. Kun kävin isäni ja kolmen velipuoleni kanssa mummolassa ensimmäisen kerran eurovaluuttaan siirtymisen jälkeen, mummoni oli ostanut viisi (5) kappaletta eurolaskimia, joilla valuuttamuunnos kävisi helposti. Vendla-mummoni tosin ei laskimia tarvinnut, hän muisti kertoimen ja osasi laskeakin ihan itse.
Toinen asia, jossa mummostani sopisi ottaa mallia, olisi suhtautumisessa erilaisiin maailmankatsomuksiin. Mummoni vietti lapsuudessani joulut kotonani, ja kerran ovikello soi. Vendla-mummo oli ensimmäinen ehtimässä avaamaan. Oven takana oli kaksi naista, Jehovan todistajaa muistaakseni, jotka aloittivat varsin herttaisella nuotilla "Hyvää päivää. Te varmasti ihmettelette...", mihin mummoni täräytti "Ja minä en ihmettele mitään". Mistä nämä naispolot säikähtivät sen verran että jäi pelastuksen tarjoaminen aika lyhyeksi.
Vendla-mummo piti silmänsä aina auki. Ne kannattaa pitää auki. Veikkaan, että ne ovat nytkin enemmän auki kuin monilla niin kutsutuilla kriitikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti